Sinut itsensä kanssa?

ihminen näyttää? En ole vielä lyhyen elämäni aikana nähnyt sellaista. Ja vuosiakin on takana jo yli 30. Onkohan sellaisia?

sellainen kirjoitti:

ihminen näyttää? En ole vielä lyhyen elämäni aikana nähnyt sellaista. Ja vuosiakin on takana jo yli 30. Onkohan sellaisia?

sinut itsensä kanssa, mutta toiset on aika hyviä tuossa. Muiden ajatuksien kuunteleminen omasta itsestä on jossain määrin pakollistakin, jos ei halua elää yksin. Minusta terveellä itsetunnolla varustettu ihminen on jo tarpeeksi hyvin sinut itsensä kanssa. Ulkoisesti sitä on vaikea nähdä, mutta esimerkiksi omien vatsamakkaroiden peitteily jatkuvalla paidan nykimisellä kertoo siitä ettei ihminen ole sinut oman kroppansa kanssa. Samoin turha elvistely on oman epävarmuuden peittelyä. Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse mitään mainospuheita, koska tietää olevansa jotakin mikä miellyttää itseä eikä siihen tarvita muiden jatkuvaa hyväksyntää.

ihan täysin on kirjoitti:

sinut itsensä kanssa, mutta toiset on aika hyviä tuossa. Muiden ajatuksien kuunteleminen omasta itsestä on jossain määrin pakollistakin, jos ei halua elää yksin. Minusta terveellä itsetunnolla varustettu ihminen on jo tarpeeksi hyvin sinut itsensä kanssa. Ulkoisesti sitä on vaikea nähdä, mutta esimerkiksi omien vatsamakkaroiden peitteily jatkuvalla paidan nykimisellä kertoo siitä ettei ihminen ole sinut oman kroppansa kanssa. Samoin turha elvistely on oman epävarmuuden peittelyä. Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse mitään mainospuheita, koska tietää olevansa jotakin mikä miellyttää itseä eikä siihen tarvita muiden jatkuvaa hyväksyntää.

olevani sinut itseni kanssa. Olen sinut nykyisen tilani kanssa. Olen ollut sitä jo vuosikausia. Muulla tavoin ei voikaan olla sinut itsensä kanssa kuin että on sinut nykyisen tilansa kanssa. Sekin tila on vuoden kuluttua muu kuin mitä se on nyt. Täällä voin väittää sen asian kasvottomana. Irl en tee sitä verbaalisesti. Minun ei tarvitse tehdä sitä. Olen vaan mitä olen. Ja ihmisten reaktiot ja suhtautuminen puhuu sitten puolestaan. Kuvailit siis aika hyvin sitä. Toivon, että tänne olisi alkanut tulla enemmän niitä "kaikkitietäviä" viestejä. Jos olisin itsekin viisastunut niistä.

väittää kirjoitti:

olevani sinut itseni kanssa. Olen sinut nykyisen tilani kanssa. Olen ollut sitä jo vuosikausia. Muulla tavoin ei voikaan olla sinut itsensä kanssa kuin että on sinut nykyisen tilansa kanssa. Sekin tila on vuoden kuluttua muu kuin mitä se on nyt. Täällä voin väittää sen asian kasvottomana. Irl en tee sitä verbaalisesti. Minun ei tarvitse tehdä sitä. Olen vaan mitä olen. Ja ihmisten reaktiot ja suhtautuminen puhuu sitten puolestaan. Kuvailit siis aika hyvin sitä. Toivon, että tänne olisi alkanut tulla enemmän niitä "kaikkitietäviä" viestejä. Jos olisin itsekin viisastunut niistä.

käsiteltäväksi kovin syvällisesti. Hyvä kuitenkin jos olet omasta mielestäsi täysin sinut itsesi kanssa. Ei siihen muiden näkemyksiä tarvitakkaan. Minullakin pyyhkii myös ihan hyvin siinä suhteessa, vaikken sinut ihan joka asian kanssa olekaan. Tuskin tulen koskaan olemaankaan, koska se ajaa myös osittain minua eteenpäin elämässä. Haluan aina olla jossain määrin enemmän kuin vanha minäni. Mikä tyyli sitten kenellekin sopii, kunhan sen vaan kokee omakseen. :)

liian laaja kirjoitti:

käsiteltäväksi kovin syvällisesti. Hyvä kuitenkin jos olet omasta mielestäsi täysin sinut itsesi kanssa. Ei siihen muiden näkemyksiä tarvitakkaan. Minullakin pyyhkii myös ihan hyvin siinä suhteessa, vaikken sinut ihan joka asian kanssa olekaan. Tuskin tulen koskaan olemaankaan, koska se ajaa myös osittain minua eteenpäin elämässä. Haluan aina olla jossain määrin enemmän kuin vanha minäni. Mikä tyyli sitten kenellekin sopii, kunhan sen vaan kokee omakseen. :)

voisi tonkia jotain asioita syvemmältä. Jos itse olisin esimerkiksi tyytymätön nykyiseen tilaani, se rajoittaisi minua tulevaisuudessa enemmän kuin tyytymättömyys. Olen ollut myös tyytymätön itseeni ja sen kylkiäisenä kulki aina jäykkyys, epävarmuus, suorituspaineet jne. Nyt ei enää niitä ole. Tiedän mihin pystyn nyt ja mihin en pysty. Se ei ole sen kummalisempaa. Ihminen oppii tarvittaessa mitä vaan, kunhan ensiksi oppi näkemään itseensä. Omat mahdollisuudet ja rajoitukset. Jos ei niitä tiedä, niin polkee varmasti paikallaan. Kun selvittää rajoituksensa alkaa myös näkemään eri ratkaisumalleja. Liiallinen ulkonäkökeskeisyys vie ihmisiltä liikaa aikaa itsensä tuntemaan oppimisesta. Ja kun maailma on vielä kiireinen niin se ulkonäkökin haetaan kusettamalla itseään. Mielestäni jokaisella on kauniit kasvonpiirteet. Omalla tavalla kauniit, koska täydellisiä sellaisia ei ole kenelläkään. Täälläkin moni on itkenyt sitä miehen tai naisen puuttumista, niin voisi jokainen vähän miettiä, että jos varakkuudella on saatu, varakkuudella myös pidetään. Keikistelemällä saatu, keikistelemällä pidetään. Seksillä saatu, seksillä pidetään. Pukeutumistyylillä saatu, sillä myös pidetään jne. Silloin kuin saa omana rehellisenä ja haavoittuvaisena itsenä, se pitäminenkin onnistuu samalla tavalla. Sekään asia ei ole sen kummempi. Suurimmalta osalta kai puuttuu rohkeutta olla oma rehellinen itsensä. Hyvään parisuhteeseen ei mielestäni kuulu näytteleminen. Paitsi jos haluaa huonon parisuhteen, niin silloin voi vetää roolia sydämmensä kyllyydestä.

tälläkin palstalla kirjoitti:

voisi tonkia jotain asioita syvemmältä. Jos itse olisin esimerkiksi tyytymätön nykyiseen tilaani, se rajoittaisi minua tulevaisuudessa enemmän kuin tyytymättömyys. Olen ollut myös tyytymätön itseeni ja sen kylkiäisenä kulki aina jäykkyys, epävarmuus, suorituspaineet jne. Nyt ei enää niitä ole. Tiedän mihin pystyn nyt ja mihin en pysty. Se ei ole sen kummalisempaa. Ihminen oppii tarvittaessa mitä vaan, kunhan ensiksi oppi näkemään itseensä. Omat mahdollisuudet ja rajoitukset. Jos ei niitä tiedä, niin polkee varmasti paikallaan. Kun selvittää rajoituksensa alkaa myös näkemään eri ratkaisumalleja. Liiallinen ulkonäkökeskeisyys vie ihmisiltä liikaa aikaa itsensä tuntemaan oppimisesta. Ja kun maailma on vielä kiireinen niin se ulkonäkökin haetaan kusettamalla itseään. Mielestäni jokaisella on kauniit kasvonpiirteet. Omalla tavalla kauniit, koska täydellisiä sellaisia ei ole kenelläkään. Täälläkin moni on itkenyt sitä miehen tai naisen puuttumista, niin voisi jokainen vähän miettiä, että jos varakkuudella on saatu, varakkuudella myös pidetään. Keikistelemällä saatu, keikistelemällä pidetään. Seksillä saatu, seksillä pidetään. Pukeutumistyylillä saatu, sillä myös pidetään jne. Silloin kuin saa omana rehellisenä ja haavoittuvaisena itsenä, se pitäminenkin onnistuu samalla tavalla. Sekään asia ei ole sen kummempi. Suurimmalta osalta kai puuttuu rohkeutta olla oma rehellinen itsensä. Hyvään parisuhteeseen ei mielestäni kuulu näytteleminen. Paitsi jos haluaa huonon parisuhteen, niin silloin voi vetää roolia sydämmensä kyllyydestä.

"kaikkitietävissä" piilee se vaara, että joku voi uskoakin niiden juttuja. Historiahan on täynnä esimerkkejä. Ja miksei nykyaikakin?

Niissä kirjoitti:

"kaikkitietävissä" piilee se vaara, että joku voi uskoakin niiden juttuja. Historiahan on täynnä esimerkkejä. Ja miksei nykyaikakin?

usein täällä on ihan turha yrittää kunnolla pureutua mihinkään asiaan. Sen verran sanoisin kuitenkin, että sinulla on vaan erilainen tapa lähestyä samaa päämäärää kuin minulla. Riippuu ihan ihmisestä mikä tapa toimii parhaiten.

Täydellinen omana itsenä oleminen on pidemmän päälle aika tuhoisaa ihmiskontaktien kannalta. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan mukavuuden haluinen ja haluaa jatkuvia nautintoja elämäänsä. Se vaatii välillä itsekuria ja työtä asioiden eteen. Näitä tuskin kukaan kokee täysin omaksi itsekseen, mutta alistuu niihin koska sillä voi saavuttaa tiettyjä asioita elämässään. Ajattele mikä työmäärä joillakin menee omaan kroppaansa, mutta useimmiten se kuitenkin kannattaa, koska sillä voi saavuttaa jotain mitä ihan kuka tahansa sukan kuluttaja ei voi sanoa omistavansa. Se voi jopa johtaa siihen että kykenee olemaan sinut oman kroppansa kanssa. Ihmiset haluavat tuntea olevansa muutenkin kuin persoonan ja ulkonäkönsä puolesta jossain määrin uniikkeja tai ainakin harvinaisuuksia. Se voi olla joku vuosien työn takana oleva erityistaito tai harrastuneisuuden myötä tullut tietopankki johon ei ihan kuka tahansa pysty vastaamaan. Jos ihminen on vaan sinut itsensä kanssa ja noudattaa niitä linjoja jotka oma mieli kokee nautinnolliseksi, niin saavutukset elämässä jäävät aika vähäisiksi. Ainakin silloin kun joku sanoo olevansa sinut itsensä kanssa, niin ei se minusta tarkoita sitä että ei välitä tuon taivaallista mitä muut ajattelevat ja kuljetaan omia polkujaan ihan miten sattuu huvittamaan. Kyllä kaikkia jossain määrin kiinnostaa mitä muut mahtavat sinusta ajatella. Sen pohjalta tehdään monet ratkaisut siitä mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Kultainen keskitie asioiden välillä on jo ihan riittävästi sinuna olemista. Ei kaikkia hullutuksia tarvitse toteuttaa, vaikka tekisikin mieli.

Ehkä paras merkki sinut itsensä kanssa olevasta ihmisesta on kaikenlaisen itsekorostuksen puute. Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse mainostaa ihmisille niitä puolia itsestään joita toivoo heidän huomaavan, eikä vastaavasti peitellä niitä joita ei toivo muiden huomaavan. Sinut itsensä kanssa oleva pystyy luottamaan siihen että kanssaihmiset tekevät omat johtopäätöksensä sinusta, eikä nämä päätelmät huoleta häntä, koska hän on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on.

mutta valitettavan kirjoitti:

usein täällä on ihan turha yrittää kunnolla pureutua mihinkään asiaan. Sen verran sanoisin kuitenkin, että sinulla on vaan erilainen tapa lähestyä samaa päämäärää kuin minulla. Riippuu ihan ihmisestä mikä tapa toimii parhaiten.

Täydellinen omana itsenä oleminen on pidemmän päälle aika tuhoisaa ihmiskontaktien kannalta. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan mukavuuden haluinen ja haluaa jatkuvia nautintoja elämäänsä. Se vaatii välillä itsekuria ja työtä asioiden eteen. Näitä tuskin kukaan kokee täysin omaksi itsekseen, mutta alistuu niihin koska sillä voi saavuttaa tiettyjä asioita elämässään. Ajattele mikä työmäärä joillakin menee omaan kroppaansa, mutta useimmiten se kuitenkin kannattaa, koska sillä voi saavuttaa jotain mitä ihan kuka tahansa sukan kuluttaja ei voi sanoa omistavansa. Se voi jopa johtaa siihen että kykenee olemaan sinut oman kroppansa kanssa. Ihmiset haluavat tuntea olevansa muutenkin kuin persoonan ja ulkonäkönsä puolesta jossain määrin uniikkeja tai ainakin harvinaisuuksia. Se voi olla joku vuosien työn takana oleva erityistaito tai harrastuneisuuden myötä tullut tietopankki johon ei ihan kuka tahansa pysty vastaamaan. Jos ihminen on vaan sinut itsensä kanssa ja noudattaa niitä linjoja jotka oma mieli kokee nautinnolliseksi, niin saavutukset elämässä jäävät aika vähäisiksi. Ainakin silloin kun joku sanoo olevansa sinut itsensä kanssa, niin ei se minusta tarkoita sitä että ei välitä tuon taivaallista mitä muut ajattelevat ja kuljetaan omia polkujaan ihan miten sattuu huvittamaan. Kyllä kaikkia jossain määrin kiinnostaa mitä muut mahtavat sinusta ajatella. Sen pohjalta tehdään monet ratkaisut siitä mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Kultainen keskitie asioiden välillä on jo ihan riittävästi sinuna olemista. Ei kaikkia hullutuksia tarvitse toteuttaa, vaikka tekisikin mieli.

Ehkä paras merkki sinut itsensä kanssa olevasta ihmisesta on kaikenlaisen itsekorostuksen puute. Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse mainostaa ihmisille niitä puolia itsestään joita toivoo heidän huomaavan, eikä vastaavasti peitellä niitä joita ei toivo muiden huomaavan. Sinut itsensä kanssa oleva pystyy luottamaan siihen että kanssaihmiset tekevät omat johtopäätöksensä sinusta, eikä nämä päätelmät huoleta häntä, koska hän on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on.

joku katsomaan itseensä jos ei joskus ole oikeasti aika jyrkkä puheissaan. Ihmismieli on aika monimutkainen mekanismi. Ajoitus ratkaisee siinä jyrkkyydessä. Jos sen tekee liian aikasin, voi viedä toiselta itsetunnon rippeetkin, jos taas liian myöhään, se on aika hyödytöntä. Ihminen ei voi tulla lähemmäksi itseään ennen kuin hän kohtaa oman nykyisen tilansa. Missä kukin sitten silloin onkaan. Silloin yksinkertaisesti hyväksyä se tila ja katsoa sitten mitä on paranneltavaa ja mikä on hyvä sellaisenaan. Niin paljon voin sanoa, että itsensä kusetus ei ole ratkaisu. Olen jo jonkun aikaa kirjoitellut tänne jupinoitani yhteen tai toiseen ketjuun, että en usko tämänkään monelle tulleen yllätyksenä. Tai jos tuli, en voi sille mitään.

Olet oikeassa siitä, että miten se itsensä hyväksyminen vaikuttaa sosiaaliseen elämään. Täytyy sanoa, että paljon joutavuuttaa on siinäkin karsiutunut pois. Mutta en minä valita. Yksinäisyydessäkin on puolensa. Ja en minä aina yksin ole. En vaan aina jaksa kaikenlaista seuraa. Se on enimmäkseen ikävystyttävää. Onneksi on myös toisenlaistakin. Pidän ihmisistä. Oli ne sitten minkänäköisiä, värisiä tai kokoisia tahansa. Ihmiset on mukavia. Ja nyt sanon aika pahasti. Pyydän etukäteen anteeksi, jos luokkaan joitakin. En pidä ihmisten irvikuvista. Hyväksyn ne mutta vältän heidän seuraa. Onneksi tässä maailmassa on vielä tilaa meille kaikille. Se on hyvä se.

saada kirjoitti:

joku katsomaan itseensä jos ei joskus ole oikeasti aika jyrkkä puheissaan. Ihmismieli on aika monimutkainen mekanismi. Ajoitus ratkaisee siinä jyrkkyydessä. Jos sen tekee liian aikasin, voi viedä toiselta itsetunnon rippeetkin, jos taas liian myöhään, se on aika hyödytöntä. Ihminen ei voi tulla lähemmäksi itseään ennen kuin hän kohtaa oman nykyisen tilansa. Missä kukin sitten silloin onkaan. Silloin yksinkertaisesti hyväksyä se tila ja katsoa sitten mitä on paranneltavaa ja mikä on hyvä sellaisenaan. Niin paljon voin sanoa, että itsensä kusetus ei ole ratkaisu. Olen jo jonkun aikaa kirjoitellut tänne jupinoitani yhteen tai toiseen ketjuun, että en usko tämänkään monelle tulleen yllätyksenä. Tai jos tuli, en voi sille mitään.

Olet oikeassa siitä, että miten se itsensä hyväksyminen vaikuttaa sosiaaliseen elämään. Täytyy sanoa, että paljon joutavuuttaa on siinäkin karsiutunut pois. Mutta en minä valita. Yksinäisyydessäkin on puolensa. Ja en minä aina yksin ole. En vaan aina jaksa kaikenlaista seuraa. Se on enimmäkseen ikävystyttävää. Onneksi on myös toisenlaistakin. Pidän ihmisistä. Oli ne sitten minkänäköisiä, värisiä tai kokoisia tahansa. Ihmiset on mukavia. Ja nyt sanon aika pahasti. Pyydän etukäteen anteeksi, jos luokkaan joitakin. En pidä ihmisten irvikuvista. Hyväksyn ne mutta vältän heidän seuraa. Onneksi tässä maailmassa on vielä tilaa meille kaikille. Se on hyvä se.

pahin uhka täydelliselle sinut itsensä kanssa olemiselle aiheutuu siitä mitä ympäröivä maailma meiltä odottaa. Jos haluaa olla täysin sinut itsensä kanssa, pitää aina kyetä ohittamaan nämä odotukset ja tehdä kuten itse haluaa. Muuten omaa käytöstä ohjailevat ajatukset ovat tulleet jostain muualta kuin omasta päästä ja kuka voi olla täysin sinut sen kanssa että toteuttaa muiden mielihaluja omissa toimissaan?

Todellisuudessa parhaatkin hyvällä itsetunnolla varustetut ja itsestään tietoiset ihmiset myötäilevät jossain määrin niitä toimintamalleja joita meiltä odotetaan. Sitten kun on saavuttanut sellaisen tilan, ettei huoli omista teoista hallitse elämää, vaan kykenee toteuttamaan riittävän vapaasti itseään, voi sanoa olevansa sinut itsensä kanssa.

Täydellinen piittaamattomuus muiden ajatuksista ja mielipiteistä on tuhoisaa seuraelämän kannalta. Harva ihminen on luotu elämään yksin, joten välillä on hieman annettava periksi odotuksien edessä, vaikkei olisikaan ihan täysin sinut valinnan kanssa.

oikeastaan kirjoitti:

pahin uhka täydelliselle sinut itsensä kanssa olemiselle aiheutuu siitä mitä ympäröivä maailma meiltä odottaa. Jos haluaa olla täysin sinut itsensä kanssa, pitää aina kyetä ohittamaan nämä odotukset ja tehdä kuten itse haluaa. Muuten omaa käytöstä ohjailevat ajatukset ovat tulleet jostain muualta kuin omasta päästä ja kuka voi olla täysin sinut sen kanssa että toteuttaa muiden mielihaluja omissa toimissaan?

Todellisuudessa parhaatkin hyvällä itsetunnolla varustetut ja itsestään tietoiset ihmiset myötäilevät jossain määrin niitä toimintamalleja joita meiltä odotetaan. Sitten kun on saavuttanut sellaisen tilan, ettei huoli omista teoista hallitse elämää, vaan kykenee toteuttamaan riittävän vapaasti itseään, voi sanoa olevansa sinut itsensä kanssa.

Täydellinen piittaamattomuus muiden ajatuksista ja mielipiteistä on tuhoisaa seuraelämän kannalta. Harva ihminen on luotu elämään yksin, joten välillä on hieman annettava periksi odotuksien edessä, vaikkei olisikaan ihan täysin sinut valinnan kanssa.

puolustautumaan. Jos en piittaisi ihmisistä ja heidän mielipiteistään niin arvaa kirjoittaisinko näitä ajatuksiani tänne. Yritän vaan kertoa, että jokainen on itsensä paras opettaja. En ole luomassa mitään oppia tai muuta vastaavaa. Se ei ole tarkoitukseni. Tarkoitukseni on yrittää osoittaa, että moni, liian moni luo itse omat ongelmansa. Ja itse voi ne myös ratkaista.

Kun joskus vuosia sitten tulin "sinuiksi" itseni kanssa sain kaupanpäälliseksi yhden sivuvaikutuksen. Lakkasin haluamasta. Tai sain päätösvallan itselle haluamisissa. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Halut ei ohjaa minua vaan päinvastoin. Se on aika hämmentävä tila. Se on kai tehnyt minusta jotenkin joillekin pelottavan. Se, että kenelläkään ei ole mitään mitä minä haluaisin. Enkä ole niin vakavakaan kuin nyt saatan vaikuttaa. Tai mistä vitusta minä sen tiedän. Senkin asian moni kokee niin eri tavalla.

täytyy sortua kirjoitti:

puolustautumaan. Jos en piittaisi ihmisistä ja heidän mielipiteistään niin arvaa kirjoittaisinko näitä ajatuksiani tänne. Yritän vaan kertoa, että jokainen on itsensä paras opettaja. En ole luomassa mitään oppia tai muuta vastaavaa. Se ei ole tarkoitukseni. Tarkoitukseni on yrittää osoittaa, että moni, liian moni luo itse omat ongelmansa. Ja itse voi ne myös ratkaista.

Kun joskus vuosia sitten tulin "sinuiksi" itseni kanssa sain kaupanpäälliseksi yhden sivuvaikutuksen. Lakkasin haluamasta. Tai sain päätösvallan itselle haluamisissa. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Halut ei ohjaa minua vaan päinvastoin. Se on aika hämmentävä tila. Se on kai tehnyt minusta jotenkin joillekin pelottavan. Se, että kenelläkään ei ole mitään mitä minä haluaisin. Enkä ole niin vakavakaan kuin nyt saatan vaikuttaa. Tai mistä vitusta minä sen tiedän. Senkin asian moni kokee niin eri tavalla.

itse juuri ihan samassa tilanteessa. Aika mukava tunne kun siihen vaan pääsee. Huonompi homma vaan kun joutuu kärsimään kaiken maailman ennakkoluuloista siinä missä kuka tahansa muukin. Ihmiset eivät uskalla luottaa enää muihin, koska ovat joutuneet pettymään. Toisaalta mikäs hätä meillä on, kun ei ole mitään pelättävää oman itsensä suhteen, koska kykenee tiedostamaan rehellisesti millainen on. Sellaisessa tilassa on myös helppo olla aito ja välittää tämä mielentila ulkopuolisille. Aina vaan parempi jos sieltä omasta sisimmästä löytyy sellaisia puolia mitä jokainen ihminen haluaa ympärilleen. :)

koska olen kirjoitti:

itse juuri ihan samassa tilanteessa. Aika mukava tunne kun siihen vaan pääsee. Huonompi homma vaan kun joutuu kärsimään kaiken maailman ennakkoluuloista siinä missä kuka tahansa muukin. Ihmiset eivät uskalla luottaa enää muihin, koska ovat joutuneet pettymään. Toisaalta mikäs hätä meillä on, kun ei ole mitään pelättävää oman itsensä suhteen, koska kykenee tiedostamaan rehellisesti millainen on. Sellaisessa tilassa on myös helppo olla aito ja välittää tämä mielentila ulkopuolisille. Aina vaan parempi jos sieltä omasta sisimmästä löytyy sellaisia puolia mitä jokainen ihminen haluaa ympärilleen. :)

taas sanoa vähän jyrkemmin. Kun moni vakuuttavasti sanoo haluavansa miehen tai naisen joka on sinut itsensä kanssa niin todellisuudessa ne puhuu paskaa. Tai sitten he ei osaa muuta kuin puhua. Mutta sanat on vaan sanoja. Pelkät sanat ei riitä sellaisen ihmisen kanssa olemiseen. Sanat jää sanahelinäksi jos ei tekoja sanojen takana löydy. Moni väittäessään niin haluaa oikeasti olla sinut itsensä kanssa mutta ei tiedä miten. Minä en osaa sitä neuvoa kenellekään. Voin vaan sanoa, että sitä vaan täytyy olla. Ei sekään ole sen kummempaa. Ja se mikä meidän sisältä löytyy. Siinä me ei olla mitenkään erilaisia. Me ollaan oikeastaan todella paljon toistemme kaltaisia. Se on vaan jotain mikä on monelle pelottavaa.

kai täytyy kirjoitti:

taas sanoa vähän jyrkemmin. Kun moni vakuuttavasti sanoo haluavansa miehen tai naisen joka on sinut itsensä kanssa niin todellisuudessa ne puhuu paskaa. Tai sitten he ei osaa muuta kuin puhua. Mutta sanat on vaan sanoja. Pelkät sanat ei riitä sellaisen ihmisen kanssa olemiseen. Sanat jää sanahelinäksi jos ei tekoja sanojen takana löydy. Moni väittäessään niin haluaa oikeasti olla sinut itsensä kanssa mutta ei tiedä miten. Minä en osaa sitä neuvoa kenellekään. Voin vaan sanoa, että sitä vaan täytyy olla. Ei sekään ole sen kummempaa. Ja se mikä meidän sisältä löytyy. Siinä me ei olla mitenkään erilaisia. Me ollaan oikeastaan todella paljon toistemme kaltaisia. Se on vaan jotain mikä on monelle pelottavaa.

"Kun moni vakuuttavasti sanoo haluavansa miehen tai naisen joka on sinut itsensä kanssa niin todellisuudessa ne puhuu paskaa."

olla sinut itsensä kanssa, kunhan sen takaa paljastuvat ominaisuudet ovat yleisesti tunnustettuja hyveitä tai vähintäänkin tiettyjen ihmisten mieleen. Jos olet sisäisesti ei toivottava, niin on pakko teeskennellä ja toivoa ettei toinen keksi riittävän ajoissa millainen todellisuudessa olet. Valitettavan usein se selviää vasta sitten, kun ollaan jo oltu kuukausi tai vaikka pari vuottakin yhdessä. Riippuu ihan siitä kuinka hyvä teeskentelijä on kyseessä.

Helpointa on kai tiedostaa paitsi itsensä, myös muut ihmiset ja hyväksyä että kaikilla on omat puutteensa. Pitää vaan oppia hyväksymään ne tai sitten yrittää uudestaan sellaisen kanssa joka kykenee ajattelemaan samoin sinua kohtaan. Jos on oikeasti sisäisesti hyvä, kannattaa se näyttää ihan rehellisesti, vaikka siinä sivussa paljastuisikin pari epämiellyttävää asiaa. Vakavissaan liikenteessä oleva ihminen kykenee varmasti ymmärtämään sen ettei kukaan ole täydellinen. Näin minä ainakin toimin ja olen mielestäni aika hyvin sinut itseni kanssa.

että on toivottavaa kirjoitti:

"Kun moni vakuuttavasti sanoo haluavansa miehen tai naisen joka on sinut itsensä kanssa niin todellisuudessa ne puhuu paskaa."

olla sinut itsensä kanssa, kunhan sen takaa paljastuvat ominaisuudet ovat yleisesti tunnustettuja hyveitä tai vähintäänkin tiettyjen ihmisten mieleen. Jos olet sisäisesti ei toivottava, niin on pakko teeskennellä ja toivoa ettei toinen keksi riittävän ajoissa millainen todellisuudessa olet. Valitettavan usein se selviää vasta sitten, kun ollaan jo oltu kuukausi tai vaikka pari vuottakin yhdessä. Riippuu ihan siitä kuinka hyvä teeskentelijä on kyseessä.

Helpointa on kai tiedostaa paitsi itsensä, myös muut ihmiset ja hyväksyä että kaikilla on omat puutteensa. Pitää vaan oppia hyväksymään ne tai sitten yrittää uudestaan sellaisen kanssa joka kykenee ajattelemaan samoin sinua kohtaan. Jos on oikeasti sisäisesti hyvä, kannattaa se näyttää ihan rehellisesti, vaikka siinä sivussa paljastuisikin pari epämiellyttävää asiaa. Vakavissaan liikenteessä oleva ihminen kykenee varmasti ymmärtämään sen ettei kukaan ole täydellinen. Näin minä ainakin toimin ja olen mielestäni aika hyvin sinut itseni kanssa.

törmätty täällä aikaisemminkin. Kaltainen kai tavalla tai toisella löytää kaltaisensa. Ainakin tällä palstalla.

Mulle on jotenkin aina ollut vaikea teeskennellä. Olen itse odottanut aina, että milloin toinen lakkaa teeskentelemästä. Häpeä on yksi iso este siinä. Se häpeä, että on teeskennellyt jollekin joka ei itse teeskentele. Lapseni äidin kanssa odotin aika monta vuotta, että milloin se teeskentely loppuu. Ei loppunut. Hän valitsi jatkaa teeskentelemistä ja päätti etten minä kuulu siihen elokuvaan. Tai olisi se varmaan halunut jatkaa sitäkin tarinaa mutta kun ei voinut uskoa, että jotkut asiat kannattaa jättää sanomatta jos ei tarkoita niitä. Sanoi silti ja loppu on historiaa. Minä en halua, että kukaan on pakolla minun kanssa. Enkä kyllä ala anelemaankaan sitä yhdessäoloa. Mutta se siitä. Meidän nykyinen tilamme siinä asiassa on paljon parempi niin kuin se on nyt. Parempi niin kuin olla jatkuvasti vääntämässä kaikesta joutavuudesta vielä lapsen aikana. Ei ole hyväksi lapsen kehitykselle. Ei ole hyvä se nykyinenkään tilanne mutta silti vähemmän huono kuin se toinen.

Siitä vastakkaisesta sukupuolesta vielä ja siitä sinuna olemisesta. Olen pannut merkille, että kiinnostusta löytyy. Löytyy aika paljonkin mutta puuttuu rohkeutta lähestyä. Tai sitten ongelma onkin siinä minun kiinnostukseni puutteesta. Tiedä sitä. Todennäköisesti kumpaakin.

Ja mikä on loppujen lopuksi hyve? Nykyisessä tilassani en keksi muuta kuin rehellisyys. Rehellisyys omalle itselle. Se riittää minulle nyt.

varmaankin kirjoitti:

törmätty täällä aikaisemminkin. Kaltainen kai tavalla tai toisella löytää kaltaisensa. Ainakin tällä palstalla.

Mulle on jotenkin aina ollut vaikea teeskennellä. Olen itse odottanut aina, että milloin toinen lakkaa teeskentelemästä. Häpeä on yksi iso este siinä. Se häpeä, että on teeskennellyt jollekin joka ei itse teeskentele. Lapseni äidin kanssa odotin aika monta vuotta, että milloin se teeskentely loppuu. Ei loppunut. Hän valitsi jatkaa teeskentelemistä ja päätti etten minä kuulu siihen elokuvaan. Tai olisi se varmaan halunut jatkaa sitäkin tarinaa mutta kun ei voinut uskoa, että jotkut asiat kannattaa jättää sanomatta jos ei tarkoita niitä. Sanoi silti ja loppu on historiaa. Minä en halua, että kukaan on pakolla minun kanssa. Enkä kyllä ala anelemaankaan sitä yhdessäoloa. Mutta se siitä. Meidän nykyinen tilamme siinä asiassa on paljon parempi niin kuin se on nyt. Parempi niin kuin olla jatkuvasti vääntämässä kaikesta joutavuudesta vielä lapsen aikana. Ei ole hyväksi lapsen kehitykselle. Ei ole hyvä se nykyinenkään tilanne mutta silti vähemmän huono kuin se toinen.

Siitä vastakkaisesta sukupuolesta vielä ja siitä sinuna olemisesta. Olen pannut merkille, että kiinnostusta löytyy. Löytyy aika paljonkin mutta puuttuu rohkeutta lähestyä. Tai sitten ongelma onkin siinä minun kiinnostukseni puutteesta. Tiedä sitä. Todennäköisesti kumpaakin.

Ja mikä on loppujen lopuksi hyve? Nykyisessä tilassani en keksi muuta kuin rehellisyys. Rehellisyys omalle itselle. Se riittää minulle nyt.

mutta kirjoitan vaihteeksi ilman tunnistettavaa nimimerkkiäni. Ei sillä nimimerkillä niin väliä ole, vaan sillä mitä kirjoittaa.

Teeskentely on siitä paha juttu, että se paljastuu aina tavalla tai toisella pitkässä juoksussa. Nykyään sinkkuja pidetään helposti jotenkin viallisina ja siitä muodostuu kompleksi monille. Halutaan saada edes joku, jotta voitaisiin välttyä leimaantumiselta. Sitä varten sitten ollaan vaikka valmiita teeskentelemään, eikä ajatella asioita pitkällä tähtäimellä. Pelätään näyttää itsensä sellaisena kuin ollaan, koska ei haluta kohdata sitä ettei ehkä kelvata omana itsenään. Tuollaisessa mielentilassa kannattaisi pohtia sitä, että mitäpä jos sattuukin kelpaamaan täysin omana itsenään. Siitä voi kehittyä jotain todellista, kun voi olla oma itsensä. Sellainen linja on helppo pitää jatkossakin. Teeskentely on yllättävän energiaa vievää puuhaa. Toisin on niiden suhteiden laita, jotka ovat alusta pitäen täynnä teeskentelyä, koska takerrutaan liian helposti jokaiseen ihmiseen, eikä ymmärretä ettei kaikki vaan sovi toisilleen. Mitä nopeammin sen pystyy sisäistämään, eikä kiirehdi jokaiseen suhteeseen, sitä paremmin voi löytää jotain pysyvämpää.

Hyvät jatkot sinulle. Mä painun nyt kattomaan leffaa.

ehkä törmättykin kirjoitti:

mutta kirjoitan vaihteeksi ilman tunnistettavaa nimimerkkiäni. Ei sillä nimimerkillä niin väliä ole, vaan sillä mitä kirjoittaa.

Teeskentely on siitä paha juttu, että se paljastuu aina tavalla tai toisella pitkässä juoksussa. Nykyään sinkkuja pidetään helposti jotenkin viallisina ja siitä muodostuu kompleksi monille. Halutaan saada edes joku, jotta voitaisiin välttyä leimaantumiselta. Sitä varten sitten ollaan vaikka valmiita teeskentelemään, eikä ajatella asioita pitkällä tähtäimellä. Pelätään näyttää itsensä sellaisena kuin ollaan, koska ei haluta kohdata sitä ettei ehkä kelvata omana itsenään. Tuollaisessa mielentilassa kannattaisi pohtia sitä, että mitäpä jos sattuukin kelpaamaan täysin omana itsenään. Siitä voi kehittyä jotain todellista, kun voi olla oma itsensä. Sellainen linja on helppo pitää jatkossakin. Teeskentely on yllättävän energiaa vievää puuhaa. Toisin on niiden suhteiden laita, jotka ovat alusta pitäen täynnä teeskentelyä, koska takerrutaan liian helposti jokaiseen ihmiseen, eikä ymmärretä ettei kaikki vaan sovi toisilleen. Mitä nopeammin sen pystyy sisäistämään, eikä kiirehdi jokaiseen suhteeseen, sitä paremmin voi löytää jotain pysyvämpää.

Hyvät jatkot sinulle. Mä painun nyt kattomaan leffaa.

tulee sisältö paremmin esiin. Kirjoittajana voi olla kuka vaan. Kumpaa sukupuolta tahansa. Ajattelin vaan tyydyttää monien uteliaisuuden koska moni on kuitenkin kiinnostunut siitä enemmän kuin itse asiasta. Taitaa olla itselläkin tauko paikallaan tästä palstailusta.

Jatkoja ja törmäilemisiin.

Itsensä kanssa sinut oleva ihminen tuntee omat heikkoutensa ja vahvuutensa ja tuntee että riittää sellaisena kuin hän on. Hän kohtelee muita ihmisiä kunnioittavasti, ei aseta itseään muiden yläpuolelle.

näin... kirjoitti:

Itsensä kanssa sinut oleva ihminen tuntee omat heikkoutensa ja vahvuutensa ja tuntee että riittää sellaisena kuin hän on. Hän kohtelee muita ihmisiä kunnioittavasti, ei aseta itseään muiden yläpuolelle.

Nuo ovat hyviä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia mutta kertovatko ne mitään siitä onko henkilö sinut itsensä kanssa vai vetääkö roolia tullakseen huomioiduksi hyvänä hemmona/nastana lyylinä?

tai sitten kirjoitti:

Nuo ovat hyviä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia mutta kertovatko ne mitään siitä onko henkilö sinut itsensä kanssa vai vetääkö roolia tullakseen huomioiduksi hyvänä hemmona/nastana lyylinä?

että vetääkö toinen roolia, teeskenteleekö vain saadakseen hyväksyntää. Henkilö, jolla aidosti on mainitunlaisia luonteenpiirteitä käyttäytyy johdomukaisen tasaisesti, suhtautuen kaikkiin ihmisiin tasa-arvoisesti.