Mieheni (noin viisikymppinen) on saanut epilepsian onnettomuuden aiheuttaman aivoverenvuodon (pään vasen puoli) seurauksena. Silloin piti poistaa verta aivoista leikkauksen avulla. Tapahtumasta tulee elokuussa vuosi. Parantumista muilla alueilla on tapahtunut hitaasti, mutta selkeästi, kuten puhe, kirjoittaminen, lukeminen yms. Todelliseen terveyteen ob silti vielä pitkä matka. Onko kokemuksia siitä, voiko näin tulleesta epilepsiastakin parantua ajan myötä vai onko turha toivoa sellaista? Kohtauksia on ollut noin parin, kolmen kuukauden välein. Lääkityksenä valproiinihappo. Kohtaus alkaa oikean käden nykimisellä, kunnes varsinainen kouristus ja tajuttomuus tulee ja sen jälkeen aina puolitajuinen yliaktiivinen muutama minuutti. Silloin pelkään hänen satuttavan itsensä ryntäillessään siinä tilassa. Tulipa sekaavaa tekstiä. Olisin silti tosi kiitollinen vastauksista ja vastaavien kokemusten/tapausten kuulemisesta.
Epilepsiasta parantuminen mahdollista?
18
4193
Vastaukset
- pääpipi
Itselläni on epilepsia liikenneonnettomuuden seurauksena, pysyy hyvin lääkkeillä kurissa mutta on pysyvä. Neurologi ei ole koskaan antanut toivoa paranemista, vaan käskenyt sopeutua tilanteeseen.
Aivoissa tapahtunut muutos, johtuu se sitten iskusta päähän tai aivoverenvuodosta, on pysyvä. Aivot eivät pysty parantamaan itseään, tuhoutunut kudos pysyy tuhoutuneena.
Kaikkein eniten auttaa itseään hyväksymällä tilanteensa, ja elämällä epin ehdoilla. Epilepsia on vakava sairaus, mutta se ei estä elämästä täyttä elämää. Ei ainakaan omalla kohdallani ole estänyt (tosin en ole koskaan haaveillut bussikuskin tai liikennelentäjän ammateista), ja olen toteuttanut haaveitani itselleni sopivissa rajoissa.
Eikö miehesi lääkitys toimi toivotulla tavalla, jos hän edelleen saa kohtauksia kuukausittain. Menkää neurologin juttusille, eiköhän se sopiva lääke löydy. Toivottavasti hän edelleen toipuu hyvää vauhtia, toivotan teille molemmille lämmintä kesää ja voimia. - eräs gaijin
Oma epilepsiani on myös seurausta neurokirurgisesta operaatiosta ja siitä jääneestä arpikudoksesta, vasta hiljattain puhjennut. (Leikkauksesta n. 15 vuotta.) En saanut leikkauksen jälkeen kohtauksia lainkaan, joten aikoinaan ajateltiin että voi parantua. Takaisin kuitenkin tuli ja nyt sanottiin, että lääkitys kulkee mukana ikuisesti. Omien kokemuksien perusteella toivo paranemisesta on minimaalinen.
Paranemista ajatellen (edelliseen kirjoittajaan yhtien) kohtaukset olisi varmasti hyvä saada pois tai ainakin vähennettyä, jos mahdollista. Niistä yksinään menee terveemmälläkin pää ihan riittävän sekaisin. Tsemppiä! - please-tell-me
Kiitos molemmille vastauksista. Lääkityksen muuttaminen näyttää johdonmukaiselta. Kyllä on inhottava sairaus, jos ikänsä pitää miettiä, mitä jos siellä ja siellä tulee kohtaus - voiko tehdä sitä ja tätä, onko omaisten oltava aina "valvontatehtävissä" jne. - kuka saa syyttää itseään, jos sattuu pahastikin - raivostuttavaa! Aika juttu tuokin, että toisen kirjoittajan kokemus oli, että niin paljon myöhemmin leikkauksesta tuli ensimmäinen kohtaus. Voi tosin olla, että kohtaus ei tule leikkauksen arpikudoksen seurauksena, vaan pelkän verenvuodon aiheuttaman vaurion seurauksena. Eräs tuttava on kärsinyt aivoverenvuodon ilman jälkileikkausta ja epi tuli muistoksi siitäkin. Sai onneksi lääkityksen, joka pitää kontaukset kokonaan poissa.
- please-tell-me
...kiitos molemmille ystävällisistä toivotuksista ja samoin teille, ihanaa kesää ja aurinkoista mieltä, kohtauksetonta tulevaisuutta!
- taudista
Sairastuin epilepsiaan 5-vuotiaana kaaduttuani rappukäytävässä ja kolautettuani pääni. Epilepsia oli lievä, poissaolokohtauksia, ja lääkitys lopetettiin kun olin 8 v. Nyt 20 vuotta terveenä, ilman lääkkeitä.
- please-tell-me
Lapsuuden epistä voi parantua, sen tiesinkin. Olen iloinen puolestasi! Mutta taitaa olla toinen tilanne aikuisena saadun kanssa....:(
- Hugo.
please-tell-me kirjoitti:
Lapsuuden epistä voi parantua, sen tiesinkin. Olen iloinen puolestasi! Mutta taitaa olla toinen tilanne aikuisena saadun kanssa....:(
No itse olen toista mieltä, että ei voisi parantua aikuisena, vaikka aikuisena sairastunut. Olen toista mieltä, vaikka neurologit muuta väittäisi. Ei lääkäritkään aina ole oikeassa ja olen kyllä muistaakseni lukenut kertomuksia epileptikoista, jotka ovat parantuneet niin, että kohtauksia ei enää ole ja mielestäni silloin on parantunut. Joku toinen voi kantaa epileptikon viittaa yllään, vaikka olisi ollut jo kymmenen vuotta oireeton. Mielestäni sellainen on aika turhaa, koska kohtauksen todennäköisyys on lienee aika pieni ja esiintymistiheys aikakin tuolloin todella vähäinen. Kaikkea muuta kyllä tapahtuu kymmenessä vuodessa ja ihminen muuttuu...
Positiivista mieltä vähän enemmän ja ei se aivan utopiaa ole, että voi parantua.
Joka tapauksessa toivossa on ehkä parempi elää kuin ottaa kirjaimellisesti "faktat" ja myöntää ikävät tosiasiat. Tietenkin ihmisille sopii erilainen tapa suhtautua ja toivottavasti se löytyy, että ei iske niin yleinen masennus ja elämänhalun menettäminen. - Samaa mieltä
Hugo. kirjoitti:
No itse olen toista mieltä, että ei voisi parantua aikuisena, vaikka aikuisena sairastunut. Olen toista mieltä, vaikka neurologit muuta väittäisi. Ei lääkäritkään aina ole oikeassa ja olen kyllä muistaakseni lukenut kertomuksia epileptikoista, jotka ovat parantuneet niin, että kohtauksia ei enää ole ja mielestäni silloin on parantunut. Joku toinen voi kantaa epileptikon viittaa yllään, vaikka olisi ollut jo kymmenen vuotta oireeton. Mielestäni sellainen on aika turhaa, koska kohtauksen todennäköisyys on lienee aika pieni ja esiintymistiheys aikakin tuolloin todella vähäinen. Kaikkea muuta kyllä tapahtuu kymmenessä vuodessa ja ihminen muuttuu...
Positiivista mieltä vähän enemmän ja ei se aivan utopiaa ole, että voi parantua.
Joka tapauksessa toivossa on ehkä parempi elää kuin ottaa kirjaimellisesti "faktat" ja myöntää ikävät tosiasiat. Tietenkin ihmisille sopii erilainen tapa suhtautua ja toivottavasti se löytyy, että ei iske niin yleinen masennus ja elämänhalun menettäminen.Yhdyn mainitsemaasi. Olen ollut 22,5 vuotta kohtaukseton, mutta äitini mielestä minun kuuluu kantaa epileptikon viittaa hautaan asti. Lääkitystä on nostettu jatkuvasti, vaikka kohtauksia ei ole tullut. Äidin mielestä minun ei vielä kuulu nousta sängystä hänen näkemättä, joten minun kuuluisi muka muuttaa hänen luo takaisin.
- Anonyymi
Hugo. kirjoitti:
No itse olen toista mieltä, että ei voisi parantua aikuisena, vaikka aikuisena sairastunut. Olen toista mieltä, vaikka neurologit muuta väittäisi. Ei lääkäritkään aina ole oikeassa ja olen kyllä muistaakseni lukenut kertomuksia epileptikoista, jotka ovat parantuneet niin, että kohtauksia ei enää ole ja mielestäni silloin on parantunut. Joku toinen voi kantaa epileptikon viittaa yllään, vaikka olisi ollut jo kymmenen vuotta oireeton. Mielestäni sellainen on aika turhaa, koska kohtauksen todennäköisyys on lienee aika pieni ja esiintymistiheys aikakin tuolloin todella vähäinen. Kaikkea muuta kyllä tapahtuu kymmenessä vuodessa ja ihminen muuttuu...
Positiivista mieltä vähän enemmän ja ei se aivan utopiaa ole, että voi parantua.
Joka tapauksessa toivossa on ehkä parempi elää kuin ottaa kirjaimellisesti "faktat" ja myöntää ikävät tosiasiat. Tietenkin ihmisille sopii erilainen tapa suhtautua ja toivottavasti se löytyy, että ei iske niin yleinen masennus ja elämänhalun menettäminen.KYS parantaa kaikki epilepsiat. Siellä epilepsiatutkimus on maailman kärkeä:
https://www.is.fi/terveys/art-2000009000289.html
- Telle
Isälleni tehtiin 50-vuotiaana aivoverenvuotoleikkaus, josta jäi arpikudosta aivoihin. Leikkauksen seurauksena hän sai epilepsian, sopiva lääke löydettiin nopeasti ja viimeiset 10 vuotta elämästään hän eli ilman lääkkeitä. Kaipa kyseessä oli sitten parantuminen. Hänen poismenonsa johtui ihan muista syistä ;)
Tsemppiä! - please-tell-me
Kiitos viesteistä Hugo ja Telle. Ei tosiaan kannata antaa itsensä masentua asiaa murehtimalla. Toisaalta realistinen asenne on parempi, kuin utopinen toivo...siis siinä mielessä, että muuten joka kerta pettyy uudelleen, kun kohtaus sittenkin tulee. Näin voin sanoa itselleni käyneen, ajattelin, että kai ne nyt jäi kokonaan pois ja lääkkeet auttaa. Sitten tuli taas seuraava kohtaus parin kuukauden päästä. Mutta tämä Tellen kertomus sopii kyllä mieheni tapaukseen, kuin "nappi silmään" - joten toivottavasti käy meilläkin samoin. Kiitos rohkaisusta!
- Hugo.
Tiedosta täysin realismin, mutta tykkään mielelläni elää ilman, että ajattelen tulevaa kohtausta ja jonkinlaista utopiaa unessa ja kännissä, että on täysin terve. Se tekee oikein hyvää... ehkä olen sen verran herkempi, että tämä on tarpeen.
Lääkäreiden neuvosta olisin tehnyt ehkä järkevämpiä valintoja, mutta enpä olisi elämässäni mitään saavuttanutkaan, joten olen varmasti tehnyt oikein. Itse ainakin olen tyytyväinen siihen, että olen hankkinut korkeakoulutuksen, vaikka se on katsottu olevan minulle mahdottomaksi muiden taholta ja työelämä myös.
Elokuvia, Xboxia ja töitä ooiskelun parissa... ainiin urheilu ja ravintolaelämä terasseilla... on siinä paljon elämäniloa. Tosin liiallinen juominen on oksettavaa, kun kaikki ei tunne rajojaan.
Kesä on hyvää aikaa ja uskomattoman kivoja naisia tapaa kaupungilla ja suoraan sanoen on kiva olla pitkästä aikaa ihastunut naiseen, joka haluaa siivota ja on ikäiseni ja uskomattoman kaunis vielä. Parempi kuitenkin vakavammat jutut jättää, koska loppujen lopuksi niistä tulee vain harmia.
Upeaa, että Tellen viesti toi toivoa Sinulle ja tietoni kirjasta on todellakin totta, että aikuiset ovat parantuneet. Itse en tunne, mutta kirjasta olen lukenut, joka epilepsialiiton julkaisema. Muistelen, että se oli epilepsia elämässäni ja linkistä www.helka.fi voit hakea kirjaa ja katsoa onko sitä saatavilla. Tai kirjoitat googleen helka helsiki, nii pitäisi löytyä myös helka ja sieltä voit etsiä. - eräs gaijin
ainakaan epätoivoon vaivu. Jos ja kun se lääkitys saadaan toimimaan ja pää saa toipua rauhassa niin varmasti esim. Tellen kertoma skenaario on mahdollinen. Meidän "aivovaurio"tapausten kohdalla on tietty vain se ongelma, että niitä menetettyjä paloja ei saa takaisin ja alttius kohtauksille tulee aina pysymään ja sitä ne neurotkin kai tarkoittaa lääkkeiden jatkamisella. Suhteellisen leppoisaa elämää viettämällä voi melko varmasti jatkossa välttää kohtaukset (mikäli lääkitys puretaan) ja kaiketi sillä glioosin määrällä ja laadulla on oma vaikutuksensa.
Esim. allekirjoittanut on epinsä uudelleen hankkinut kaiketi ihan omaa tyhmyyttään. Duunia kolme vuotta ilman kesälomaa, useita muuttoja ulkomaille ja takaisin, 12-tuntisia päiviä jatkuvasti, toisinaan läpi yön energiajuomien voimalla, stressiä tulevista palkkarahoista jne. Moni alallani tekee/on tehnyt vuosia ihan samaa mutta eipä heille siitä epiä ole puhjennut:) Aika kauan mäkin sitä sain tehdä, ennenkuin petti. Kun takana oli yli 15 tervettä vuotta, ei mieleeni tullut ettei mun nuppini sitä kestä.
Harva 5-kymppinen tällaiseen nuoren aikuisen ralliin enää lähtisikään, eli toivoa on ihan varmasti. Kyllä se siitä:) Jatkakaa lääkäreiden kiusaamista paremman lääkityksen löytämiseksi.
- ex-epileptikko
itse olen kanss aollut ilman lääkitystä LUONTAISHOIDOILLA tulen toimeen ,jo kauan,siihen ihmiset pistää hanttiin kyllä ei monikaan ymmärrä.Mutta joo IHan meditaatio,luomuyrtit yms.AUTTA MINUA.
saitrastuin epilepsiaan 11 v.nyt olen 32 hengitys meditaatio,stressin hallinta,ja sit niin mulle ainakin ne elintavat.eli lopetin tupakoinni,ruokavalio kuntoon yms.ITSE SAIN APUA LUONTAIHOIDOISTA JA MUUST ARENTOUTUSMENETELMISTÄ- Eila 13
ei auta, on kokeiltu kaikki, vitamiineja ja luontaishoitoja.
Kaikki ei auta kaikkeen.
- eILA 13
mINULLA JUURI SAMALLAISIA KOKEMUKSIA. mIES ON TÄLLÄKIN HETKELLÄ
SAIRAALASSA. eI SE PARANE MENEE VAIN PAHEMMAKSI.. tOIVOTAAN UUTTA
LÄÄKITYSTÄ.kOKEILKAA ttEGRETOLIA PIENILLÄ ANNOKSILLA.ALKUUN. - Anonyymi
Minä sain epilepsian HPV-rokotteesta. Parannuin ihan täysin kun ilmeisesti rokotteen vaikutus lakkasi. Kymmenisen vuotta siihen meni. Mutta se ei suinkaan ollut ohi sillä, vaan lääkkeiden vieroituksessa meni todella pitkään ja vieroitusoireet olivat vielä kauheammat kuin itse sairaus. Psyykkinen riippuvuus lääkkeistä on edelleen.
- Anonyymi
Kuka nyt sitten uskaltaa ottaa kondylooma virus rokotteen (HPV), jos rokotteesta parantumiseen mene 10 vuotta?
Hei haloo, mitä meihin pistetään???
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta384609Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203185Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692341Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532217- 1652069
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601661- 171653
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131632M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151279