Pahaa

just äsken näin näköjään tuleva ex-mieheni toisen naisen kanssa..
20-v kankkulan kaivoon..Tiedän, et onhan meillä ollut vaikeata mieheni juomisen vuoksi, mut kaikesta ollaan yleensä selvitty..

Mut täs ei..en vaan halua aina antaa anteeksi.
Sielu tärisee, enkä vielä tahtoisi uskoa koko juttua oikein todeksi..

Kertokaa rakkaat ihmiset mistä saan sen voiman eteenpäin..? Lapsikin meillä on, mut en halua "jakaa" miestäni sen takia, enkä voi tätä antaa anteeksi..mutta miten psyykaan itseni eteenpäin..?
3979
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

katsoa elämäsi rehellisesti ja rakastaa itseäsi. Jos miehesi ei laita sinua ja lasta kaiken muun edelle elämässään niin miksi sinä tekisit niin? Nyt on maanantai, alappa hoitaan eroon liityviä käytännön asioita.

Äänestä

Otappa asia puheeksi.Ruoditte suhdettanne ihan kiihkottomasti. Miten on paras jatkaa... vapaampi menoko molemmille tasapuolisesti? Sitten asiat ehkä selkeentyisi ja kumppanin arvon voisi laittaa puntariin. Onko ruoho vihreämpää aidan ulkopuolella vai sisäpuolella? Ei elämää kannata katkerana yhdessä jatkaa, tulee vaan sairautta. Katkeruus on hyvä kasvualusta omalle sairastumiselle.Tulevan elämäsi ensimmäinen päivä on tänään. Kyllä se siitä päivä alkaa paistaa....

Äänestä

Fisher eroseminaari oli aikoinaan minulle käänteentekevä kokemus! Sain vertaisryhmän tuen ja oppia paljon uutta itsestäni ja ihmissuhteistani. Kurssin aiheita: sopeutuminen, viha, suru, muutos, itsetunto, ystävyys, suhteet, rakkaus ja seksi. Myöhemmin kouluttauduin vetäjäksi ja kurssini ovat keväisin ja syksyisin. Osallistujissa tapahtuu huima muutos 10 viikon aikana ja yleensä ovat harmitelleet vain sitä, etteivät tulleet jo ennen suhteen aloittamista kurssilleni. Lisätietoja www.fisher.fi. Seuraavalla ke 26.9. alkavalla kurssillani vain pari paikkaa jäljellä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tekee.. kirjoitti:

just äsken näin näköjään tuleva ex-mieheni toisen naisen kanssa..
20-v kankkulan kaivoon..Tiedän, et onhan meillä ollut vaikeata mieheni juomisen vuoksi, mut kaikesta ollaan yleensä selvitty..

Mut täs ei..en vaan halua aina antaa anteeksi.
Sielu tärisee, enkä vielä tahtoisi uskoa koko juttua oikein todeksi..

Kertokaa rakkaat ihmiset mistä saan sen voiman eteenpäin..? Lapsikin meillä on, mut en halua "jakaa" miestäni sen takia, enkä voi tätä antaa anteeksi..mutta miten psyykaan itseni eteenpäin..?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu