Mies jäi töihin (tosin todellisuudessa oli lomalla) ja minä ja lapsi (3v) lähdettiin mummolaan. Tarkoituksenani oli tulla sunnuntaina kotiin, mutta aavistus kehoitti tulemaan jo lauantaina. Ja mitä löysinkään??? Lapseni kummitäti-minun entinen paras ystävä-serkku ja mieheni tulivat yhdessä baarista. Kun serkku näki minut lähti autolla pakoon. Kyseinen serkku asuu Tampereella (meistä siis 200km)ja oli valehdellut olevansa juhannuksen siellä saaressa. Hässäkässä selvisi, että viatonta juttu ei ollut ja lienee jatkunutkin jonkin aikaa. Olen aivan shokissa. En ikinä olisi aavistanut.
Tämä serkkuni on ollut kuin sisko ja siis myös lapsen kummitäti. Hän on jo 25 eikä kertaakaan kunnolla seurustellut. Ollut mukana meidän kihlajaisissa, lapsen syntymässä ja ties missä. Tyhmänä olen vuodattanut välillä parisuhde ongelmiakin hänelle.
Mun reaktio oli tietenkin raivostua, sen jälkeen shokissa itkeä ja lopuksi lähettää kaikille tutuille viestin asiasta. Jotenkin tuntuu niin anteeksi antamattomalta.
Mitä te olisitte tehneet? Miehestä otan eron, en voi antaa tälläistä anteeksi. Mutta ei kai asiaa voi vaan ottaa "shit happens"-asenteella???
Tämä serkkuni on ollut kuin sisko ja siis myös lapsen kummitäti. Hän on jo 25 eikä kertaakaan kunnolla seurustellut. Ollut mukana meidän kihlajaisissa, lapsen syntymässä ja ties missä. Tyhmänä olen vuodattanut välillä parisuhde ongelmiakin hänelle.
Mun reaktio oli tietenkin raivostua, sen jälkeen shokissa itkeä ja lopuksi lähettää kaikille tutuille viestin asiasta. Jotenkin tuntuu niin anteeksi antamattomalta.
Mitä te olisitte tehneet? Miehestä otan eron, en voi antaa tälläistä anteeksi. Mutta ei kai asiaa voi vaan ottaa "shit happens"-asenteella???
Vastaukset 8
Vanhimmat
auts...
Kyllä ilman muuta ero, olipa heiltä molemmilta todella härskiä! Käsittämätöntä paskaa, ei tuollaista pidä niellä. Hyvä kun ilmoitit kaikille tutuille, saavatpahan hävetä silmänsä päästään kuten ansaitsevatkin.
Veikkaan tämän jälkeen heidän suhteelleen melko lyhyttä ikää, mutta älä helkkarissa ota sitä miestä enää takaisin! Nyt nenä pystyyn ja oma uusi uljas elämä kasaan, se on paras kosto miehellesi! Tsemppiä!
Mietit nyt vaan mitä itse haluat. Koita keskustella toisen kanssa miksi hän toimi noin. Koita päästä syihin kiinni. Sinulla on oikeus tuntea vihaa ja antaa sen näkyä. Anteeksianto on aina mahdollinen mutta se vaatii monta asiaa niin sinun kuin toisen puolelta. Älä tee mitään mihin et itse ole valmis. Jos prosessin käytyäsi tahdot eron, ota se sitten. Jaksamisia!
mitä kaikkea sitä ihminen joutuu eläissään kokemaan. Voimia sulle sisko ja älä anna perikis tommoselle idiootti-miehelle. Ite petas, maatkoon nyt.
On erittäin yleistä, että juuri nuo lähimmät, uskotuimmat ystävät ja sukulaiset,joihin on turvauduttu hädän hetkellä, alentuu tuollaiseen.
Tällaisissa tilanteissa kun ei ole kynnystä tutustua, kun tunnetaan jo entuudestaan ja usein tiedetään toisesta taustoja todella paljon, jää 90% ensiteffien piinasta kokonaan pois.
Ja tuo hlökohtaisten asioitten tietäminen helpottaa juttua kummasti.
Itse koin saman avovaimoni suhteen & parhaan kaverini kanssa, joka oli lapsuudenystäväni, koulukaverini, luottohenkilöni ja järjestinpä myöhemmin hänet vielä samaan työpaikkaankin. Enkä ole suinkaan ainutlaatuinen tapaus tällä sektorilla.
MUTTA, mieti, mitä todellisuudessa kannattaa tehdä ja sanoa ja kenelle juuri nyt, mitkä asiat pitemmän päälle voi kostautua itsellesi vielä pahemmin, mitä ei siis kannata tehdä ja sanoa, vaikka viha, tuska ja suru on sanoinkuvaamaton...
Moni asia voi kääntyä vieläkin pahemmaksi.
Voimia!
Nyt on jo selvinnyt, että pitkään on jatkunut. Kun tulin laitokselta kotiin eli 3 vuotta sitten, sanoi isäni, että jotain heidän välillä on. Ja minä silloin nostin asiasta isäni kanssa suuren riidan.
Tuntuu kuin koko elämä olisi ollut valhetta. Oksettaa. Kuvottaa, koska hän on koko ajan ollut mukana kummitödin ominaisuudessa. Ei tämä voi olla totta ja miten ikinä tästä pääsee yli?
"Ja minä silloin nostin asiasta isäni kanssa suuren riidan. "
Eipä tämmöisistä kovin moni viitsi huudella kun helposti käy näin eli sanansaattaja mestataan :(
Todella ikävä tapaus sinulla. Ei taida sukujuhliin taida serkullasi enää olla asiaa?
Koita pärjäillä.
Tämän asian ainoa onni onkin ollut huomata, että on sentään niitäkin, jotka oikeasti välittävät. Jatkuvasti puhelin pirisee huolehtijoiden taholta (vai uteliaisuutta ;) )ja melkoiseen höykkyytykseen ovat serkun ja miehen laittaneen. Pakko inhimillisesti myöntää, että tällä hetkellä se lämmittää uskomattoman paljon. Onhan tämä uskomatonta ja esimerkiksi jo meidän perhealbumit keveni puolella, kun karsin serkun sisältävt kuvat pois. Kuinka en sitäkään tajunnut ennen ihmetellä, että hän todella oli melkein jokaisessa meidän perheen kuvassa :/ no, turha lienee olla jälkiviisas.
Itsellä meni paljon aikaa hukkaan kun tuskailin, kannattaako vielä yrittää ja muuta roskaa. Parempi kerralla kunnon leikkaus ja asian kertominen muillekin kuin pitkä tuskainen märehtiminen.