kokemuksesi....?
Kammottavin
yksinäisyyden
181892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yksin on aina hyvässä seurassa ja turvassa kaikilta hulluilta. ;)
kun en tiennyt mihin suuntaan olisin lähtenyt.
vaikka muuta yritämme epätoivoisesti esittää...
Että ei tule kyllä mieleen mitään mikä olisi yksinäisyydessä varta vasten kammottavaa...
Kun makaa yksin sängyssa kauheessa krapulassa ja iskee kauhee morkkiskin vielä. Ei ole ruokaa kaapissa, mahdollisesti ei edes limsaa tai mehua. Ei jaksa liikkua kauppaan. Kun kaipaisi kunnon halia joltakin, että joku sanoo "Et sä itsees nyt niin pahasti mokannut ja rahaahan tulee aina lisää.". Silloin miltei maksaisi siitä, että seurustelisi jonkun kanssa. Että saisi läheisyyttä. Muulloin olen suurimmaksi osaksi iloinen siitä, että saan oleskella rauhassa.
Kyllähän tiedät, että oikeassa elämässä et saisi kannustavia sanoja vaan helv.... nalkutusta ja syyllistämistä, joka kasvattaisi morkkiksesi toiseen potenssiin.
Ei kait? Kyllä entinen poikaystäväni vielä monen seurustelu vuodenkin jälkeen kokkasi minulle krapula-aamiasen (tai lounaan oikeastaan), ei nalkuttanut, vaikka olin käyttäytynykin huonosti hänen kavereidensa seurassa. Tai no en käyttäytynyt huonosti, mutta hillunut epämääräisesti humalassa ympäriinsä. Myös eräs ystäväni on mitä mainiointa seuraa krapulassa. Molemmat voivat mennä peiton alle piiloon, kun muistavat nolon tapauksen edellis illalta ja lohduttavat toisiaan. Krapulassa pitää saada kuulla ystävällisiä sanoja.
että rakastankin vain yksin #############
kuulostaakin tosi kammottavalta. olit vissiin ollu yksin vähän liian kauan..
vitsiä vääntää vakavalla asialla.
onnistut löytämään ystäviä.
viihdyn yksin.
Kammottavaa olis jos vaikka putois kaivoon, eikä ketään....
oliko se niin kammottavaa, mutta parhaiten mielkeen on jäänyt muutto ekaan omaan kotiin. Sen jälkeen kun muutto oli tehty,
muuttoporukka hävisi vähin äänin ja mä jäin yksin sinne sekasotkun ja kaikkien pahvilaatikoiden ja kokoamattomien huonekalujen keskelle, niin silloin kyllä iski kova ahdistus. Pakko oli itsekin lähtee sieltä pois.
Oma pahin päivä oli kans muuttopäivä. Tai edellisenä päivänä olin muuttanut mutta seurava päivä oli synttärit. Kaveritkin oli juuri edellisennä päivänä aloittaneet uudesssa koulussa eri paikkakunnilla ja vanhemmat järjesteli vanhaa kotia mun muuton jäljiltä... Kaikki unohti... Siellä sitten vieraassa kämpässä vieraassa kaupungissa vietin synttäreitä ensimmäistä kertaa todella yksin. Tuli niin masesntunut olo että käperryin sinne sitten itsesääliini... Onneksi sen pahempaa päivää ei ole tullu vastaan
Jos äitini kuolee ennen minua.
"Yksinäisyys" on niin harvinaista minun elämässäni, että nautin jokaisesta hetkestä, jonka voin viettää ihan vain itsekseni.
yksi pettää, toinen jättää, kolmannesta ei ole hajuakaan, ja kaikki on omaa syytä.... ...
Eiköhän se ole edessäpäin terminaalivaiheessa hengityskoneen huokaillessa taustalla ja kipupumpun pitäessä pirut loitolla tai sitten lähestyvän junan valojen tuijottaessa silmiin yön hiljaisina tunteina.
yksinäisyyteen,,eivät älyä eroa---sehän on aivan eri asia!!