Tiedoksi

Olin juuri aikeissa laittaa tämän saman... :-)

http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/236.html

Olen internetissä ja varsinkin blogien kommenttilootissa oppinut yhden asian: mikäli sanon mielipiteeni suoraan ja rehellisesti, minä kuulemma vittuilen.

Luen blogeja, jonka kirjoittaja nimen omaan EI ole kaikesta samaa mieltä kanssani. Minä pidän sellaisista blogeista, koska mielipiteet stimuloivat ajattelua: on kiva vaihtaa näkemyksiä siellä, missä on aidosti jotain vaihdettavaa!

Minua ei jaksa inspata yksimielinen hyminä, komppausemppaushalihalipusi- ja lipslipsmeininki. Vertaistukijutut ovat tukea tarvitseville - minä en kaipaa tukea egolleni vaan keskustelua ja erilaisten näkemysten vaihtoa.

Jos menee miehen blogiin, sinne änkeää tusina parkumattia nimimerkeillään huutelemaan nurkan takaa, miten "böödi on tyhmä! böödi on kauhee! YÄKS!" Ei sitä aikuinen ihminen jaksa, samalla vaivalla voisi leikkiä hiekkakakkusotaa kurahaalareissa lastentarhan pihalla. Keskustelu asiasta katoaa parkumattien pirinän alle.

Jos menee naisen blogiin, siellä on usein Virallinen Mielipide vastassa. Mikäli virallinen mielipide ei maistu, kokoontuu kaakattava konsensus ja alkaa nimitellä tai sättiä erilaista näkökantaa edustavia ihmisiä. Nimittelijät ja sättijät vielä syyttävät eri mieltä olleita asiattomuudesta ja vittumaisuudesta.

Minä en ymmärrä mimosahipiäisiä mielipiteitä: suurella osalla se oma mielipide on niin osa omaa persoonaa (ja jopa sama asia kuin heidän oma persoonansa), että eri mieltä oleminen tarkoittaa heille heidän persoonansa haukkumista tai halveksuntaa. Siksi erilainen mielipide tuntuu heistä henkilökohtaiselta vittuilulta. Blogistaniassa onkin erittäin kivaa ja avointa keskustelua, mikäli *ensin* löytää omanlaisen ja samanhenkisen sisäpiirinsä, jossa voi hymistä muiden kanssa hegemoniapastoraaleja.

Minulle suurin epäkohta näissä vittuilusyytöksissä on se, että ihanko oikeasti nuo ihmiset kuvittelevat sen olevan vittuilua, että kirjoitan kommenttilootaan rehtejä mielipiteitäni yleisistä asioista? Luulevatko he oikeasti sen olevan vittuilua, että kerron, mitä ajattelen asiasta A tai B? Minä ihmeen lässynläänä ja lilluttelijana ne oikein minua pitävät?

Minä TAKAAN ja VANNON, että kun minä alan vittuilla, kellekään ei jää asia epäselväksi. Minä vittuilen vittuillessani niin maatakääntävän selkeästi, ettei kohteelle jää yhden ainoan hitusenkikkuran vertaa epäilystä siitä, mitä niskaan sataa ja lotisee. Ja ihan varmasti kohdetta itkettää kovaa. Ja sehän ei ole enää mitään vittuilua vaan suoraa aggressiota.

MUTTA: minulla ei yleensä ole tarvetta vittuilla kellekään. Ei varsinkaan, kun haluan vaihtaa mielipiteitä. Jotain mieltä oleminen ei edellytä meillä päin henkilökohtaista raivotilaa - eikä eri mieltä oleminen tee kenestäkään vihattua vihollistani. Tottamooses ilmaisen mielipiteeni suoraan ja kiertelemättä: vahva mielipide ei aina ole jyrkkä ja aggressiivinen. Minulla ei silti ole intressejä loukata ketään internetskun anonyymia miestä tai naista. En tunne heitä, he merkitsevät perin vähän - näin mitään erityistä tunnesuhdetta ei ole minun puoleltani edes syntynyt. Vittuilu ja aggressio kun vaatisi intohimoa ja tunteen paloa.

Suhtaudun mielipiteisiin keskimäärin kylmän kyynisesti: se nyt vain sattuu olemaan ajatus jostain asiasta eikä yhtään mitään muuta. Se, että ihmisellä on asiasta A mielestäni paska mielipide, ei tee hänestä kokopaskaa ihmistä.

Internetissä suorat ja kainostelemattomat (omasta mielipiteestä eroavat) mielipiteet koetaan vittuiluksi. Ihan siksikin tahdon kiittää Ta-Miitia , joka on monessa kohtaa osoittanut olevansa lähes ainoa tietämäni bloggaaja, jolla on vankasti Oma Mielipide ja joka suvaitsee sekä hyväksyy Toisten Omat Mielipiteet (vahvana tai laimennettuna). Hänen blogissaan voi keskustella hyvässä hengessä, vaikka mielipiteet olisivat täysin vastakkaisia. Kiitos, Ta-Miit!

http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/231.html