Eli nyt arvon herrasmiehet kysyn sitä että miten te saatte päänne kylmäksi ihastuksenne kanssa?
Nimittäin on käynyt niin että olen leikkinyt tulella naisten suhteen, ja nyt jäänyt ihastusloukkuun. Kunnon pelimiehenhän ei pitäisi ihastua kovinkaan pahasti, mutta se on nyt myöhäistä minun kohdallani. Tämä tyttö on monista se joka itse asiassa kouraisi syvältä.
Kun on ihastunut niin alkaa helposti tolloilla, olla liian innokas, yms. mikä kostautuu ja on paras tapa tehdä naisesta "vain kaveri".
Joten onko täällä ketään joka on ollut vastaavassa tilanteessa?
Miten te olette saaneet pelinne pysymään kasassa kun äkkiä onkin alkanut tulla pakonomaisia tuntemuksia?
Nimittäin on käynyt niin että olen leikkinyt tulella naisten suhteen, ja nyt jäänyt ihastusloukkuun. Kunnon pelimiehenhän ei pitäisi ihastua kovinkaan pahasti, mutta se on nyt myöhäistä minun kohdallani. Tämä tyttö on monista se joka itse asiassa kouraisi syvältä.
Kun on ihastunut niin alkaa helposti tolloilla, olla liian innokas, yms. mikä kostautuu ja on paras tapa tehdä naisesta "vain kaveri".
Joten onko täällä ketään joka on ollut vastaavassa tilanteessa?
Miten te olette saaneet pelinne pysymään kasassa kun äkkiä onkin alkanut tulla pakonomaisia tuntemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ajattele että se on samanlainen lutka kuin kaikki muutkin
Pelinainen ?
olen tullut miettineeksi tuotakin vaihtoehtoa.
Ja ikävä kyllä se ei ole mikään mahdoton koska minulla on omituinen vaisto hänestä.
Ei siis mitään sellaista mitä se suoraan sanoisi, ole ainakaan vielä siihen suuntaan vienyt.
Mikä on siis pelinaisen kampituksessa nyt oleellista? Ei ainakaan kovinkaan hyvä paikka sijoittaa sydäntään jos nyt runollisia ollaan. :)
pelinainen on pelinainen niin kauan kuin löytää sen "joka oikeasti kolahtaa" ja sama pätee myös miehiin ... näin olen järkeillyt- voipi olla että päin kukkua, mutta..
Vai oletko varattu? Se ei pelaa joka pelkää!!!
TSEMPPIÄ JA ROHKEUTTA ELÄÄ!!!!
sanotaanpa näin että jos menettää naisen koska ihastuu siihen ja on siten liian "innokas" niin ei se loppujen lopuksi ole sen arvoinen.
Juuri jäin kaveriksi elämäni naisen kanssa.Sillä tosin ero kesken, tai no olivat eronneet mutta asuvat vielä yhdessä ja kämppä menossa myyntiin(oli kuitekin vapaa omien sanojen mukaan). 7 viikkoa sitä kesti,elämäni paskinta ja parasta aikaa.Paskaa siksi etten nähny tarpeeksi, mutta se oli taivas kun olimme yhdessä.Juhannuksena sanoin että olen rakastumassa...se siitä.Loppujen lopuksi aatellen en merkinnyt hänelle oikeastaan lähellekään niin paljon kuin HÄN minulle.