Olemme olleet erossa vain muutaman tunnin ja silti tämä tuntuu ikuisuudelta.
Olisin tehnyt mitä vain ettei meidän olisi tarvinnut erota, mutta eihän kukaan voi yksinään rakastaa.
Sattuu vain niin helvetisti, kun tuntee vielä rakastavansa.
Itkisin, mutta en pysy koossa mikäli annan tunteilleni vallan.
Olit minulle parasta mitä olen tähän mennessä kokenut, kauneinta mitä olen tähän mennessä tavannut.
Sitä tuntee elävänsä kun rakastaa ja kuolevansa kun rakkaus jättää.
Jaksan nousta tästä kuopasta vielä, vaikka se vaatiikin aikaa ja toivon vielä löytäväni ikuisen rakkauden sekä toivon sinunkin sen löytävän.
Kiitos sinulle tästä ajasta, jonka olimme yhdessä en olisi voinut vaatia parempaa...Rakkaudella T***
Olisin tehnyt mitä vain ettei meidän olisi tarvinnut erota, mutta eihän kukaan voi yksinään rakastaa.
Sattuu vain niin helvetisti, kun tuntee vielä rakastavansa.
Itkisin, mutta en pysy koossa mikäli annan tunteilleni vallan.
Olit minulle parasta mitä olen tähän mennessä kokenut, kauneinta mitä olen tähän mennessä tavannut.
Sitä tuntee elävänsä kun rakastaa ja kuolevansa kun rakkaus jättää.
Jaksan nousta tästä kuopasta vielä, vaikka se vaatiikin aikaa ja toivon vielä löytäväni ikuisen rakkauden sekä toivon sinunkin sen löytävän.
Kiitos sinulle tästä ajasta, jonka olimme yhdessä en olisi voinut vaatia parempaa...Rakkaudella T***
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa tutuntuntuista tekstiä olin itse korviani myöten ihastunut yhteen mieheen ehken jo rakastunutkin.Yllättäen se laittoi välit poikki sen parempia selityksiä.Tuntuu et se ei edes älynnyt miten kiinni mä olin siinä.Siitä on jo kuukausi aikaa ja vielä se sattuu ihan älyttömästi ainakin kun näkee päivittäin työ paikalla.Itse itkin varmaan useita kertoja ja kyllä se vähän helpotti oloa.Mutta kyllä tästä suosta on noustava jotenkin eikun tsemppiä sullekin.Niinhän sitä sanotaan et aika parantaa haavat...
Täällä olen aivan samassa kuopassa tällä hetkellä. Kultani (kutsun häntä edelleen sillä sanalla, sillä erosta on vasta kaksi päivää) oli minulle se toinen puolikas, jota ihminen etsii koko elämänsä. Hänen kanssaan tuntui kuin maailmassa olisi voinut tapahtua mitä tahansa, eikä mikään olisi minua voinut satuttaa. Tahdoimme olla toistemme kanssa, sillä ajatus siitä että toinen olisi jonkun muun kanssa tuntui kurjalta. Minä olin jo rakastumassa ja mies vannoi olevansa täydellisen ihastunut minuun. Olemme olleet monta vuotta on-off - suhteessa ja totesimme että nyt on meidän aika. Näin ainakin mies vannoi minulle. Ennen juhannusta mies sanoi, että meillä on kaikki hyvin kun kysyin syytä hänen hiljaiseen olemukseensa. Hän sanoi, että muut asiat painavat mieltä. Sanoi välittävänsä ja tykkäävänsä minusta ja lisäsi, että hän tahtoisi minut kovasti juhannuksen juhlintaansa mukaan. En valitettavasti päässyt lähtemään. Juhannuksen jälkeen maailmani romahti. Mies oli pettänyt minua ja sanoi, että hän ei taida pystyä vielä tässä vaiheessa elämää vakavaan suhteeseen. omien sanojensa mukaan hän haluaisi että hän haluaisi olla kanssani loppuelämänsä, mutta ei pysty siihen nyt. En tiedä miten päin minun pitäisi olla. Tiedän että rakastan häntä, ei kai tämä muuten näin paljon sattuisi. Lisäksi tiedän, että emme voi olla enää edes kavereita, sillä se johtaa aina uudestaan suhteeseen..joten olen menettänyt sekä sen toisen puoleni että kaverini. Itken ja odotan että tulee parempi päivä kun ei enää satu niin paljon.
Yhden elämänvaiheen loppu on kuitenkin uuden vaiheen alku. Voi olla vaikeaa ajatella vielä joskus olevansa onnellinen, mutta niin tulee vielä käymään. Usko pois.
Itselläni on takana 18 vuoden mittainen suhde ja siitä tulleet kolme lasta. Olen yrittänyt miettiä, mitä voisin tästä tilanteesa oppia ja tullut siihen tulokseen että paljonkin. En voi sanoa miehelleni muuta kuin kiitos opista, kiitos lapsista. Kun kuitenkin ajattelen ja vaikka miten päin ajattelenkin, tulen aina siihen tulokseen, etten voi jatkaa näin. Sisäinen ahdistus kun kasvoi liian suureksi, ei muuta ratkaisua tilanteeseen ollut. Yritä siis, vaikka vaikealta tuntuukin, nähdä asiassa myönteinen puoli. On liikaa ihmisiä, jotka eivät näe lähelleen tarpeeksi hyvin. Olisi ollut huonompi vaihtoehto jatkaa yhdessäoloa tottumuksesta. Tämä mahdollistaa kasvun. Niin se on.
Suosittelen sinulle luettavaksi kirjaa, itseasiassa teille kaikille: Lee Carrol: Matkalla kotiin.
Siitä on nyt puolisentoista viikkoa ja välillä tuska helpottaa, mutta välillä on pakko itkeä, kun toteaa itselleen ettet ole enää elämässäni.
Mahanpohjasta kouraisee, jos lähetät minulle viestin tai soitat.
En saa kunnolla nukutuksi tai syödyksi ja huomaan seikkailevani eksyneenä mietteissäni pohtien mitä teimme väärin.
Ymmärrän kuitenkin ettei meillä olisi ollut tulevaisuutta enää, koska olemme erilaisia.
Sovimme jatkavamme ystävinä, mutta aika näyttää pystynkö minä siihen, koska tuntuu tuskalliselta ajatellakkin sinua.
särkynyt mies ystävyys ei varmaan onnistu viellä moneen vuoteen tai ei koskaan.
Minun ainut rakkaus loppui reilu vuosi sitten ja ex:n kanssa sovittiin jotta ollaan ystäviä mutta ei se onnistu kun oli tunteita vielä pelissä mukana.Nyt tiedän ettei se koskaan ole ystäväni
koska hän petti naisystäväänsä minun kanssa. Kun sain sen tietää jotta hänellä olikin jo uusi loppui ymmärrys häntä kohtaan ja ystävyys.
Mutta tästä oppineena tiedän ei pidä itkeä ja toivoa ystävyyttä koska se ei ole sitä . Nyt olen ehjä vaikka koskaan en varmaan enää rakastu, mutta mitä sitten eipä kukaan pääse satuttamaan minua. Etsi uusia ystäviä ja nauti kesästä ja auringosta ja naisista....Hyvää kesää kyllä sinä selviät