Tiesittekö että suurin pettämisen aiheuttaja on riitelemättömyys parisuhteessa? Riitelemättömyys on hieman eri asia kuin kommunikaation puute. Pariskunta voi kyllä kommunikoida paljon, mutta vääristä asioista. Niitä kipeitä asioita, eli asioita, jotka vastapuolessa ärsyttävät ei uskalleta eron pelossa sanoa. Niellään kaikki parisuhteen epäkohdat ja jatketaan pakotetulla hymyllä eteenpäin.
Jossain vaiheessa epäkohtien sietäminen alkaa nakertamaan uskoamme vastapuolen rakkaudesta. Ajattelemme että ei tuo akka/ukko varmaan enää minua rakasta.
Ulopäin riitelemätön pariskunta on se kaveripiirin mallipariskunta. Yhteisillä lomilla he ovat aina riitelemättä ja siis "onnellisia". Ainakin se jatkuvasti lomillaan riitelevä pariskunta näin ajattelee.
Totuus on kuitenkin se, että riitelemättömässä pariskunnassa usein toinen, mutta joskus harvoin myös molemmat kärsivät.
Riitelemättömissä pariskunnissa tyypillinen käsikirjoitus on sellainen, että toinen osapuoli (sanotaan häntä vaikka A:ksi) kokee riitelemisen todella ahdistavaksi ja A pyrkii siksi kaikin keinoin välttämään riitelemistä. Riitelemättömyydestä on tullut A:lle onnellisuuden mittari. A pelkää eroa ja sitä että riiteleminen tuo haavan parisuhteeseen ja mitä enemmän on haavoja, sitä kamalampi. A:n kumppani B saattaa olla aivan tyytyväinen tilanteeseen. Hän saa usein tahtonsa läpi ja useissa asioissa mennään hänen suunnitelmien mukaan.
Tällaisessa tilanteessa A alkaa menettää pikkuhiljaa voimiaan ja B taas kuvittelee että kaikki on hyvin. B on siinä käsityksessä, että A tykkää nykyisestä menosta, vaikka A on jo pidemmän aikaa ollut ärsyyntynyt monista B:n tavoista. Ne voivat liittyä kotitöihin, harrastuksiin, lastenhoitoon, rahan käyttöön, seksiin jne. A on ystävälliseen sävyyn ottanut muutaman epäkohdan puheeksi, mutta perääntynyt keskustelusta, kun se olisi mennyt riidaksi asti.
Sitten A:n elämään tulee C... Se pelätty KAKKONEN!!
A ei mene mukaan suhteeseen C:n kanssa samoin tein. Ihastuminen vie aikaa. A:lla on korkea moraali pettämisen suhteen. Moraali alkaa murtua, kun C:n kanssa on niin hyvä olla. A kokee, että kerrankin joku todella välittää hänestä. Kerrankin A ei ole vain pelkkä suorittaja arjessa, vaan hän saa olla ihailun kohteena ja joku on oikeasti kiinnostunut hänen mielipiteistään. C alkaa tuntua pakopaikalta ahdistavasta arjesta. A ja C menee sänkyyn ja A pystyy tekemään sen, koska on jo projisoinut vihansa B:tä kohtaan.
A:n ja B:n välinen riitely kasvaa jonkin verran, mutta vain varovaisesti ja usein A perääntyy riidasta, koska muistaa miten väärin on tehnyt B:tä kohtaan, ollessaan C:n kanssa. Suhde C:n kanssa on vähentänyt eron pelkoa, koska A kelpaa muillekin, ei ero enää ahdistakaan niin paljoa.
A alkaa elämään kaksoiselämää. Hän saa sen huuman ja hyvän olon C:ltä ja turvallisuuden tunteen B:ltä.
Nämä tarinat päättyvät usein niin, että A ei jää kiinni, mutta suhde C:n kanssa kuihtuu, kun ihastumisen huuma kuukausien jälkeen katoaa.
A:n ja B:n avioliitto jatkuu, mutta A ajattelee usein C:tä ja sitä ihanaa tunnetta, minä suhteesta sai. A sietää B:tä niin kauan, kunnes on valmis eroon. Tämä voi kestää kymmenenkin vuotta ja viimeiset vuodet A on B:n kanssa vai muodollisuuden vuoksi. Kun A sitten joku päivä ilmoittaa, että hän lähtee on B aivan ihmeissään.
Riiteleminen parisuhteessa ei siis aina ole pahasta.
Tämä viesti lähinnä niille miehille, jotka ovat dominoivia naisiaan kohtaan. Pysähtykää hetkeksi ja miettikää onko naisenne riitelemättömyyden ahdingossa. Ottakaa se selville tai muuten voi käydä niin, että vaimonne joku kaunis päivä nostaa kytkintä.
Jossain vaiheessa epäkohtien sietäminen alkaa nakertamaan uskoamme vastapuolen rakkaudesta. Ajattelemme että ei tuo akka/ukko varmaan enää minua rakasta.
Ulopäin riitelemätön pariskunta on se kaveripiirin mallipariskunta. Yhteisillä lomilla he ovat aina riitelemättä ja siis "onnellisia". Ainakin se jatkuvasti lomillaan riitelevä pariskunta näin ajattelee.
Totuus on kuitenkin se, että riitelemättömässä pariskunnassa usein toinen, mutta joskus harvoin myös molemmat kärsivät.
Riitelemättömissä pariskunnissa tyypillinen käsikirjoitus on sellainen, että toinen osapuoli (sanotaan häntä vaikka A:ksi) kokee riitelemisen todella ahdistavaksi ja A pyrkii siksi kaikin keinoin välttämään riitelemistä. Riitelemättömyydestä on tullut A:lle onnellisuuden mittari. A pelkää eroa ja sitä että riiteleminen tuo haavan parisuhteeseen ja mitä enemmän on haavoja, sitä kamalampi. A:n kumppani B saattaa olla aivan tyytyväinen tilanteeseen. Hän saa usein tahtonsa läpi ja useissa asioissa mennään hänen suunnitelmien mukaan.
Tällaisessa tilanteessa A alkaa menettää pikkuhiljaa voimiaan ja B taas kuvittelee että kaikki on hyvin. B on siinä käsityksessä, että A tykkää nykyisestä menosta, vaikka A on jo pidemmän aikaa ollut ärsyyntynyt monista B:n tavoista. Ne voivat liittyä kotitöihin, harrastuksiin, lastenhoitoon, rahan käyttöön, seksiin jne. A on ystävälliseen sävyyn ottanut muutaman epäkohdan puheeksi, mutta perääntynyt keskustelusta, kun se olisi mennyt riidaksi asti.
Sitten A:n elämään tulee C... Se pelätty KAKKONEN!!
A ei mene mukaan suhteeseen C:n kanssa samoin tein. Ihastuminen vie aikaa. A:lla on korkea moraali pettämisen suhteen. Moraali alkaa murtua, kun C:n kanssa on niin hyvä olla. A kokee, että kerrankin joku todella välittää hänestä. Kerrankin A ei ole vain pelkkä suorittaja arjessa, vaan hän saa olla ihailun kohteena ja joku on oikeasti kiinnostunut hänen mielipiteistään. C alkaa tuntua pakopaikalta ahdistavasta arjesta. A ja C menee sänkyyn ja A pystyy tekemään sen, koska on jo projisoinut vihansa B:tä kohtaan.
A:n ja B:n välinen riitely kasvaa jonkin verran, mutta vain varovaisesti ja usein A perääntyy riidasta, koska muistaa miten väärin on tehnyt B:tä kohtaan, ollessaan C:n kanssa. Suhde C:n kanssa on vähentänyt eron pelkoa, koska A kelpaa muillekin, ei ero enää ahdistakaan niin paljoa.
A alkaa elämään kaksoiselämää. Hän saa sen huuman ja hyvän olon C:ltä ja turvallisuuden tunteen B:ltä.
Nämä tarinat päättyvät usein niin, että A ei jää kiinni, mutta suhde C:n kanssa kuihtuu, kun ihastumisen huuma kuukausien jälkeen katoaa.
A:n ja B:n avioliitto jatkuu, mutta A ajattelee usein C:tä ja sitä ihanaa tunnetta, minä suhteesta sai. A sietää B:tä niin kauan, kunnes on valmis eroon. Tämä voi kestää kymmenenkin vuotta ja viimeiset vuodet A on B:n kanssa vai muodollisuuden vuoksi. Kun A sitten joku päivä ilmoittaa, että hän lähtee on B aivan ihmeissään.
Riiteleminen parisuhteessa ei siis aina ole pahasta.
Tämä viesti lähinnä niille miehille, jotka ovat dominoivia naisiaan kohtaan. Pysähtykää hetkeksi ja miettikää onko naisenne riitelemättömyyden ahdingossa. Ottakaa se selville tai muuten voi käydä niin, että vaimonne joku kaunis päivä nostaa kytkintä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että vielä useampi mies elää tälläisessa suhteessa. Tai sitten riidellään, mutta joninjoutavista eikä niistä todella tärkeistä. On niitä dominoivia naisiakin!
on vaan yksi esimerkki. Niitä piirteitä on niin monia.
Joillakin on kova halu esittää ulkopuolisille täydellistä avioliittoa. Ikään kuin erimielisyyksien esille tuomisessa olisi jotakin pahaa. Paha olo kasaantuu, tulee sivusuhteita, ja lopuksi täydellinen ex-puoliso ihmettelee Avioero-palstalla että miten tässä näin käyvi, kun hän ollut niin TÄYDELLINEN puoliso
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000027196961
että jos meillä ei riidellä, niin meillä jompi kumpi käy tai ainakin jo suunnittelee vieraissakäyntiä. Naurettavaa paskapuhetta, riidelkää niin paljon, kun kurkkunne kestää, mutta älkää kuvitelko tuntevanne toisten parisuhteita.
Kerrankin todella hyvä kirjoitus tällä palstalla! Olen täysin samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Tiedän todella monta pariskuntaa joilla suhde on juuri kuvaamasi kaltainen. Mies on tavallaan liiankin kiltti, vaimo usein sellainen päällepäsmäri ja mies suostuu kaikkeen kiltisti ja ajattelee että tämä on se pienemmän riesan tie. Ja juuri näille tulee kuvioihin se toinen nainen, hyvin helposti!!!
En tiedä mihin nmielipiteesi perustuu mutta yleisesten tutkimustulosten valossa puhut kyllä aikamoista soopaa.
Asioista voidaan olla eri mieltä ja keskustella kiivaastikin ja silti se ei ole riitelyä. Riitelyksi keskustelu muuttuu siinä vaiheessa kun tunteet ja tuntemukset tulevat mukaan eli esim. omaa pahaa oloa lievitetään riitelemällä tai nalkuttmalla puolisolle. Tälläinen käyttäytyminen ei ole hyväksi millekään parisuhteelle.
Pettämisen suurin syy on pettäjän korvien välissä. Hän hakee itselleen jotakin tyydytystä esim. pahaan oloon, tylsistymiseen, vaihteluun tai muuhun vastaavaan. Ja jos kohde löytyy johon purkaa tai purkautua, jotkut ihmiset käyttävät tilaisuutensa hyväksi. Toiset taas selvittävät ahdistustaan tai muita tunteitaan muulla tavoin kuin pettämällä.
Pettäjä voi myös selittää syrjähyppyjään parisuhdeongelmilla tai ymmärtämättömällä puolisolla mutta tuolloinkin kyse on itsepetoksesta koska pettäjä on yksinään vastuussa valinnoistaan ja ratkaisuistaan.
joka sana.
Mainitsemistasi tutkimuksista en tiedä mitään. Mutta pari psykologian asiantuntijaa on aika selkeästi kanssani samoilla linjoilla:
Väestöliiton Arto Koskinen:
"...Ehkä olemme jostain syystä oppineet, että riitely on pahasta. Teemme kaikkemme, ettei parisuhteessamme riideltäisi. Joudumme kuitenkin luopumaan monista tärkeistä asioistamme ja puolistamme, että riitelemättömyys toteutuisi. Vähitellen parisuhteemme tasaisuuden ohella pinnallistuu. Kosketuspinta kumppaniin katoaa. Alamme kaivata todellista, tuntuvaa kohtaamista jonkun kanssa…"
Ja ulkomailta Emily Brown:
"Konfliktin välttäjät eivät ole oppineet keskustelemaan pettymyksistään eivätkä tarpeistaan. He eivät ole oppineet riitelemään eivätkä ratkaisemaan ristiriitojaan. Avioliitoa leimaa halu miellyttää toista, itsensä uhraaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Vihan ilmaiseminen ja kohtaaminen on heille pelottavaa. Ulkopuolinen suhde ei usein ole vakava, koska sen tarkoitus on saada puolison huomio. Avioliiton uhka ei niinkään ole ulkopuolinen suhde vaan taipumus konfliktin välttämiseen"
Tuossa nyt pari esimerkkiä. Olet aivan oikeassa siinä, että pettäjä itse tekee aina valintansa. Kirjoitukseni olikin herätellä niitä, jotka eivät uskalla kertoa omista mieltymyksistään ja pettymyksistään puolisolleen. Sillä kun voi olla aika kova hinta.
Oikein kopipeistasin vastaisen varalle nuo kommenttisi, koska niistä löytyi käyttökelpoinen selitys sille, miksi suhde minun kanssani alkoi ja jatkui. Tasaisuus, pinnallisuus, tavallisuus, tottumus...
Yhdessä jähnäämme asiasta kuin asiasta, ihan vain erilaisten luonteittemme ja historioittemme vuoksi. Emme siis raivoisasti riitele, vaan keskustelemme, vaihdamme mielipiteitä, tutkiskelemme toistemme asenteita ja tunteita, opettelemme yhteistä huumoria.
Että siis pelkkää seksiä, vaikka se sinänsä on myös mitä melkoisin tutkimusmatka, joka kyllä palkitsee joka käänteessään...
Fiksu tarina! Riitelykin on yksi kommunikaation muoto, ja siinä päästään parhaassa tapauksessa ongelman ytimeen. Riippuu tietty riitelytekniikasta. Pelkkä solvaaminen ja parjaaminenhan ei johda mihinkään hyvään, ellei ongelman syy selviä, eikä sille riidan tuloksena tehdä mitään. Mutta omasta pahasta olosta on pakko saada puhua, vaikka se toista häiritsisikin.
Tuntuu, että parisuhteessa vilpitön ja suora yhteys on kaiken A ja O. Jos ei olla aidosti yhdessä ja puhuta, ratkota ongelmia, hellitä ja huomioida, suhde hiipuu ja sammuu. Ei ne yhteiset kauppareissut ja lomamatkat yms. riennot riitä ymmärtävän ja kannustavan suhteen ylläpitämiseen! Päällisin puolin kaikki voi silti näyttää olevan kunnossa - aivan niin kuin kuvasitkin!
Tarinassasi oli ihanan objektiivinen ja syyllistämätön ote. Haluammeko me todella ymmärtää, mistä pettämisessä ja jättämisessä on kysymys - vai pelkästään tuomita ja syyllistää?
Tuohan oli suoraan minun elämänkertani.Rooli A. Allekirjoitan koko jutun. Myöhemmin kun olen miettinyt omia virheitäni avioliitossa, se oli juuri tuo että pyrki olemaan sovinnollinen ja tahdikas. Yhteys toiseen katosi. Toisaalta myös koska olin niin sovinnollinen ja mies sai toteuttaa itseään mielin määrin, niin ehkä hän myös kuvitteli etten välitä.