Taas yhtä paha mieli, kuin joka kerta juhlapyhien jälkeen. Juhannus on kaikista pahin. Taas sai katsella nuoleskelevia pareja kokon ympärillä, ja itse nuolla vain näppejään. Vuodesta vuoteen sama juttu.
Kyllä se on parempi erakoitua ja irrottautua yhteiskunnasta, kun muiden onnen näkeminen tuottaa jo niin pahaa tuskaa, ettei voi enää julkisille paikoille mennä.
Kaikkea on yritetty; elämään etsitty muuta sisältöä, oltu positiivia ja kuljettu avoimin mielin erilaisissa huvitilaisuuksissa. Yritetty nauttia pienistä onnen hetkistä. Mutta..kun joutuu aina olemaan yksin, niin ei sitä ikuisesti jaksa katsoa toisten kuhertelua. Kaikille yksinäisille ei riitä työ ja harrastukset "sisällöksi". Ystävätkin ovat onnellisesti pariutuneet, eivätkä he kaipaa kavereitaan samalla tavoin kuin ennen, kun tuo oma rakas on se paras kaveri.
Että tällainen valitusvirsi tässä taas. MIten muiden yksinäisten vointi näin jussin jälkeen?
Kyllä se on parempi erakoitua ja irrottautua yhteiskunnasta, kun muiden onnen näkeminen tuottaa jo niin pahaa tuskaa, ettei voi enää julkisille paikoille mennä.
Kaikkea on yritetty; elämään etsitty muuta sisältöä, oltu positiivia ja kuljettu avoimin mielin erilaisissa huvitilaisuuksissa. Yritetty nauttia pienistä onnen hetkistä. Mutta..kun joutuu aina olemaan yksin, niin ei sitä ikuisesti jaksa katsoa toisten kuhertelua. Kaikille yksinäisille ei riitä työ ja harrastukset "sisällöksi". Ystävätkin ovat onnellisesti pariutuneet, eivätkä he kaipaa kavereitaan samalla tavoin kuin ennen, kun tuo oma rakas on se paras kaveri.
Että tällainen valitusvirsi tässä taas. MIten muiden yksinäisten vointi näin jussin jälkeen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
samaa rataa, töitä, töitä, tylsistymistä, tylsistymistä, masennusta, masennusta :D
pariutuneista eroaa yli puolet.
Siinä vaiheessa voit olla onnellisessa parisuhteessa, kun nämä kuhertelevat pariskunnat
eroavat ja mies joutuu eroamaan lapsistaan ja naisesta tulee yh.
Ei ne kuule ne nykysuhteet tule kestämään mitään vaikeuksia.
Ensimmäiset puolitoista vuotta se on sitä kuutamon katselua, mutta sitten tulee tosi eteen ja usein suru puseroon.
Eivät kaikki eroa, puolet pysyvät naimisissa. Sinun "vesilasisi on ilm. puoliksi tyhjä!...? Ja pitäisikö sitten suhtautua asiaan kuin asiaan niin, että mitäpä millään on väliä, kun joka tapauksessa kaikki päättyy huonosti? Ja minä ainakin olisin onnellinen jos saisin edes tuon 1,5v olla jonkun kanssa, mutta kun ei sitäkään suoda.
On niitäkin miehiä, jotka eivät viitsi tavata lapsiaan, joten ei kannata yleistää, että miehet "joutuvat" eroamaan lapsistaan. Perustavat uusperheen itseään nuoremman naisen kanssa, ja unohtavat edellisestä liitosta syntyneet lapset.
....mutta silti onnellinen !!!
Yksin sain rakastella, katsella toisten juhlintaa vierestä, mutta silti olen elämääni tyytyväinen.
Olin tansseissa ja olisin saanut yhden yön seuraa, mutta en jaksanut innostua.
Nukuin 12 tunnin yöunia ja lepäsin. Saunoin ja uin. Nautin kauniista ja hiljaisesta järvimaisemasta. Viihdyin oikein hyvin omassa seurassani. Minulla oli hyvä olla.
Otin kossua nuorison kanssa. Nautin heidän iloisesta seurasta. Oli piristävää seurata nuorten riidatonta, viatonta juhlintaa. Iso porukka, tyttöjä ja poikia sulassa sovussa monta päivää. Ihailtavaa !!!
Eli juhannukseni oli vaihteleva, mutta yksin jatkan elämääni eteenpäin onnellisena.
Sinä olisit saanut EDES yhden yön seuraa. Älä pistä pahaksesi, mutta onnittelut siitä. Pakko sanoa, että olen kade. Minulle ei ole ollut tarjolla sitäkään. Tässä elämänvaiheessa (nelkyt miinus ja poikuus tallella) kelpaisi vaikka vain se yhdenyön seurakin. Saisi edes sen yhden kokemuksen. Tietenkin etsinnässä on jotain enemmän, mutta pikkuhiljaa alkaa maa kutsua. Vaatimukset ja odotukset lievenee. Olisi kelvannut hyvinkin edes se yksi yö. Juhannuksena se olisi ollut jotenkin taianomaista. Olisi jäänyt paljon romanttista muisteltavaa. Ja tosi iso bonus olisi ollut, jos juttu olisi vaikka jatkunutkin.
Yhden yön jutuissa on aina riskinsä, sen myönnän. Tuskinpa sitä enää tässä iässä mihinkään semmoiseen sähläykseen tulisi jouduttua, että joutuisi myöhemmin katumaan. Kakarana olisi saattanut olla toisin jos muistelee vaikka, mitä mopojen ja autojen kanssa hölmöiltiin. Vaan ei sen suojavaiheen olisi tänne nelikymppisyyden portille tarvinnut kestää. Kai sitä järkeä olisi aiemminkin ollut.
Mutta jatketaan elämistä, ja etsintää siinä sivussa.
Tänä vuonna kokeilin uutta tapaa viettää (tai siis olla viettämättä) juhannusta. Olin pitkän viikonlopun ulkomailla ja aion varmasti tehdä niin myös ensi juhannuksena. Muutaman päivän kaupunkiloma nähtävyyksiä katsellen piristää kummasti ja antaa voimia painaa loppukesä duunia. Samalla pystyin unohtamaan täysin tuon juhannushössötyksen, joka on onneksi lähinnä pohjoismainen ilmiö.
Kun maanantaina palailin kotiin ja sain lentokoneessa uuden iltapäivälehden käteeni, tuntui aivan absurdilta lukea 13 kuolleen viikonlopun sekoilujen seurauksena. En todellakaan tunne jääneeni paitsi yhtään mistään, kun jätin keskikesän juhlan väliin. Suosittelen uutta juhannusperinnettäni lämpimästi myös muille sinkuille, joista yksin matkustelu ei tunnu aivan mahdottomalta ajatukselta.
Valitettavasti olen niin pienituloinen sinkku, että säästämälläkään en voi tehdä kuin max yhden reissun vuodessa, ja teen sen mieluummin silloin kun Suomessa on huono ilma. Olen haaveillut mökin vuokraamisesta, ettei tarvitsisi katsellla muita ihmisiä, mutta sekin on aivan mahdotonta yksinäiselle ja autottomalle. Se siitä sitten. Nyt suunnittelen vaeltamaan lähtemistä. Sinnekin täytyy kyllä liftata, kun ei ole autoa. Korvessa ei tarvitse katsella toisten nuoleskelua ja kuhertelua. Ainakin voin mennä yhä syvemmälle korpeen, jos joku pariskunta tulee vastaan.
Naurettavaa väittää, että raha ei tuo onnea. Kyllä se vaan sitä tuo niille, joilla ei ole yhtään mitään. Matkustelemalla saa laajennettua elinpiiriään, ja uutta ajateltavaa.
Kun ei ole rahaa, niin ei ole : (
Voisin olla töissä vaikka joka päivä ilta myöhään kun ei satu muuta elämää olemaan, sitä oikeaa ei vaan tahdo löytyä, rahaa kyllä on tehä vaikka mitä mutta yksin ei viitsi lähteä mihinkään reissuun kun kavereitakaan ei juuri ole. Olen yrittänyt käydä baareissa sun muissa paikoissa missä olisi mahdollisia tyttöystävä ehdokkaita treffeille olen päässyt muutaman kerran mutta ne vain kuivuvat kasaa eikä johda mihinkään, asun tällähetkellä kaupungissa mutta olen kotoisin maalta ja varmaan muutan sinne vielä takaisin koska olen luonto ihminen ja viihdyn paremmin maalla, en ole ollut missään niin ysinäinen kuin kaupungissa. Alkaa vain ahistamaan kun yksin joutuu aina menemään nukkumaan....