Olen seurustellut muutaman kk miesystäväni kanssa. Edelleenkään emme keskustele juuri muusta kuin jokapäiväisistä, yleisistä, helpoista asioista. Varomme käsittelemästä toistemme menneisyyttä, tulevaisuuden toiveitamme, yhtään mitään mikä käsittelee meidän välistä suhdettamme.
Niin oudon kylmältä tuntuu. En osaa ajatella "vain tätä päivää" - en vaikka kuinka yrittäisin. Jos sensijaan puhuisimme jostakin vakavammasta. Jos kertoisimme toiveistamme. Jos ja jos... Niin suhtautuisin seurusteluumme aivan eri tavalla. Tuntuisi, että tästä on jotakin pitkäaikaisempaa kehittymässä. Mutta ei. Emme pysty. Lieneekö siihen syynä se, ettemme tosissamme halua jakaa ajatuksiamme. Pelkäämmekö haavoittuvamme, jos avaudumme...
Niin oudon kylmältä tuntuu. En osaa ajatella "vain tätä päivää" - en vaikka kuinka yrittäisin. Jos sensijaan puhuisimme jostakin vakavammasta. Jos kertoisimme toiveistamme. Jos ja jos... Niin suhtautuisin seurusteluumme aivan eri tavalla. Tuntuisi, että tästä on jotakin pitkäaikaisempaa kehittymässä. Mutta ei. Emme pysty. Lieneekö siihen syynä se, ettemme tosissamme halua jakaa ajatuksiamme. Pelkäämmekö haavoittuvamme, jos avaudumme...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.