Olisiko kenelläkään vinkkejä minkälaiseen työhön sopisin, olen valmistunut merkonomiksi, opiskellut tietotekniikkaa 2,5 vuotta jonka jälkeen lopetin opiskelut ahdistuksen ja jatkuvan jännittämisen takia ja alakaan ei tuntunut oikealta. Olen ajatellut mennä syksyllä iltakouluun, lukemaan datanomiksi koska tietokoneet kiinnostavat mutta siitä työstä en niin tiedä.. Lähinnä voisi tehdä _jotain_ ettei erakoidu ihan täysin..
Olen ollut paljon asiakaspalvelussa ja toimistotöissä ja vaikka aina sanotaan että alun jälkeen helpottaa, ei minulla niin käy. Olin viimeksi yli vuoden pikaruokalassa ja olin viimeisinä päivinäkin ahdistunut ja aina oli maha kipeä kun tiesi että on töitä. Tottakai se välillä on helpompaa mutta silti koen asiakaspalvelutilanteet ahdistavina. En ole ujo ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa mutta silti tuntuu että minussa on jotain vikaa :DD
Nyt olen kuukauden lomittamassa palveluneuvojana ja ainakin nämä ensimmäiset päivät ovat olleet aika hirveitä, tuntuu ettei tiedä mistään mitään kun ei osaa vastata asiakkaiden kyselyihin, tosin sitäpä se monesti lomittajilla on.. Ottaa vaan päähän kun tuntee olevansa nolla, tänään muutenkin vielä krapula juhannuksen jäljiltä niin ei oo mikään voittaja olo.. Mietin jo että lähen vaikka raksahommiin tai jonneki missä ei tarvi "miettiä" mitä tekee.. Toisaalta haluaisin haastaviin töihin mutta jotenkin en jaksa uskoa että minusta mihinkään olisi.. Lääkkeihin en enää koske ja muuten elämäni on jokseenkin hallinnassa, rakkaus, ystävät jne. Tuon koulun lopettamisen jälkeen on vaan ollut ikään kuin tyhjän päällä ja se nyt ei ainakaan paranna tätä jotenkuten hallinnassa pysyvää masennusta/ahdistusta. Tää nyt oli tällanen mega-avautuminen, toivottavasti joku jaksoi lukea ja vastata..
Olen ollut paljon asiakaspalvelussa ja toimistotöissä ja vaikka aina sanotaan että alun jälkeen helpottaa, ei minulla niin käy. Olin viimeksi yli vuoden pikaruokalassa ja olin viimeisinä päivinäkin ahdistunut ja aina oli maha kipeä kun tiesi että on töitä. Tottakai se välillä on helpompaa mutta silti koen asiakaspalvelutilanteet ahdistavina. En ole ujo ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa mutta silti tuntuu että minussa on jotain vikaa :DD
Nyt olen kuukauden lomittamassa palveluneuvojana ja ainakin nämä ensimmäiset päivät ovat olleet aika hirveitä, tuntuu ettei tiedä mistään mitään kun ei osaa vastata asiakkaiden kyselyihin, tosin sitäpä se monesti lomittajilla on.. Ottaa vaan päähän kun tuntee olevansa nolla, tänään muutenkin vielä krapula juhannuksen jäljiltä niin ei oo mikään voittaja olo.. Mietin jo että lähen vaikka raksahommiin tai jonneki missä ei tarvi "miettiä" mitä tekee.. Toisaalta haluaisin haastaviin töihin mutta jotenkin en jaksa uskoa että minusta mihinkään olisi.. Lääkkeihin en enää koske ja muuten elämäni on jokseenkin hallinnassa, rakkaus, ystävät jne. Tuon koulun lopettamisen jälkeen on vaan ollut ikään kuin tyhjän päällä ja se nyt ei ainakaan paranna tätä jotenkuten hallinnassa pysyvää masennusta/ahdistusta. Tää nyt oli tällanen mega-avautuminen, toivottavasti joku jaksoi lukea ja vastata..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse en kärsi vastaavassa määrin ahdistumisesta, mutta välillä saan mystisiä paniikkikohtauksia, (tosin harvoin)tehdessäni jotain mitä en halua ja jännitän ennakkoon, ex-tempore tilanteissa taas itsetuntoni on erittäin vahva, eikä kukaan tiedä ongelmistani esim. työssä. Koulussa kärsin esiintymisjännityksestä, mutta se johtui, että kerkesin jännittää ennakkoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että löydät paikkasi työelämässä, kun kokeilet erilaisia töitä. Jokainen meistä on omanlainen persoona, ja kaikissa on "vikoja". Itse mietin, että onko minusta haastavaan työhön, koska välillä jännitin, mutta pikkuhiljaa kuvioiden tullessa rutiiniksi jännittäminen hävisi. Kuitenkin vastuullinen homma alkaa välillä ahdistaa ja tekisi mieli olla tavallinen työntekijä. Mutta minusta ainakin on tärkeintä, kun muu elämä on mallillaan. Itsekkin tavallaan olen tyhjän päällä, vaikka minulla onkin koulutusta, mutta en ota tuotakaan työtä niin vakavasti, jos alkaa ahdistaa siellä, vaihdan työn vaikka ojankaivuuseen. Jos asiakaspalvelu ahdistaa, niin on muuten paljon haasteellisia ja vaihtelevia töitä, jossa saa toimia itsenäisesti. Pitää vaan miettiä, mikä kiinnostaa ja eikun lukemaan!! :)
Pisti lähinnä silmään tuo kun kirjoitit: "Mietin jo että lähen vaikka raksahommiin tai jonneki missä ei tarvi "miettiä" mitä tekee.. " Vaikken itse raksahommissa olekaan niin ei siellä hommista tule mitään jos et itse "mieti" niitä asioita. Ei siellä kukaan ole vieressä kokoajan neuvomassa, ellei sitten ole harjoittelujakso yms. Ja pärjäätkö missään ammatissa jos asenne on tuo...
kiitos vain molemmille vastauksista :) MMies, tiedän kyllä että raksahommissa on vaativaa ja asioista ei todellakaan tule mitään jos siellä aivot nollilla töitä tehdään :D Lähinnä tarkoitin jotain aidan maalausta tai muuta missä ei sitten tarvis ajatella pahemmin, ei ollu mitenkään tarkoitus mollata mitään ammattikuntaa, miehenikin on raksahommissa. Hän kyllä yleensä tulee hyväntuulisenakin töistä että ehkä kuitenkin pitäis vaihtaa alaa ;)
Tämä 3 päivä täällä töissä on jo mennyt paremmin, on jopa ollut jo mukavaa kun on voinut auttaa ihmisiä, alku aina hankalaa jne.. Eikä pidä unohtaa sitä ikävää krapulapeikkoa mikä jaksaa muistuttaa ettei susta oo mihinkään ://
atk-hommiin.
jos ahdistaa. ala on ulkoistettu ja joudut manpowerin vuokraorjaksi. siinäpä sitten pähkäilet, mitä teet puolen vuoden päästä, jos jotain teet.
moni ihan hyvin koulutettukin lähtee tuosta syystä alalta pois. datanomeja on työttömänä vaikka kuinka paljon.
eräskin ihan hyvässä hommassa ollut kaverini lähti adminoinnista legendaariseksi lapiomieheksi tielaitokselle. aika repäsevä juttu, mutta perusteli juuri tuolla epävarmalla tulevaisuudella.
eikö raksamiehillä ole ihan hyvät palkat?