Ne mokusuhteilijat joilla on lapsia tai jotka joskus meinaavat muksuja hankkia, miten olette ratkaisseet nimen annon? Onko lapsella suomalainen nimi tai ollenkaan suomalaista nimea edes toisena nimena? Vaiko vain kansainvalinen nimi? Minkalaisia pohdintoja ootte kayneet lapi nimea valitessa? Joissakin kulttuureissa isan nimi liitetaan aina lapsen nimeen ja eikos esimerkiksi espanjassa lapsi saa myos aitinsa sukunimen? Kuinka monta nimea lapsella on ja ootteko vaantaneet asiasta katta? ;) Meilla nimenantopohdinnat menossa ja etsitaan sopivaa nimea lausuttavaksi kahdessa eri kulttuurissa. Mina myos haluaisin lapselle kaksi etunimea, mies taas haluaa liittaa oman nimensa lapsen nimeen joten nimesta tulee todella pitka.
Monikulttuuriset
beibit
172307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole vielä yhtään ajankohtaista, mutta mietitty on jotain. Eli, jos saataisiin tyttö niin ainakin yksi nimi ollaan saatu yksimielisesti sovittua; Ronia/Ronya tms.. minusta erityisen kaunis nimi ja miehen kielellä tarkoittaa "valoisa"/ "valon vaaleus"..eli sopii senkin puolesta mukavasti..
Jos jotain, niin ei ainakaan mitään "Mohammedeja" yms..meidän lapsille..hippasen liikaa islam-latausta noissa nimissä.
Meilla etsitaan nimia netista ja kirjoista parasta aikaa ja mietitaan miten missakin nimi lausuttaisiin. Sellaiset nimet joissa on esim. J alussa ovat aika vaikeita kun suomessa kirjain lausutaan pehmeasti (kuin se olisi y) kun taas niin monissa maissa vahan kuin ch tai zh.
Haluaako mies teilla oman nimensa lapsen nimeen vaikka kyseessa olisi tytto? Meille on luultavasti tulossa tytto joten olen jo paivitellyt kuinka hullulta kuulostaa kun lapselle tulee etunimien peraan miehen nimi. :)
Haluaisin liittaa jotain suomalaista nimeen, mutta en oikein tieda miten se onnistuu. Suomalaiset nimet ovat usein aika lyhyita (ainakin ne joista tykkaan) ja haluaisin etta kutsumanimi olisi kansainvalinen.
mieheni kulttuurissa on tapana antaa omanmaalainen heimonimi ja isän sukunimi, vaikka vanhemmat eivät olisi naimisissa. tosin olen nähnyt paljon pariskuntia jotka ovat antaneet suomalaisen etunimen lapselleen ja muut nimet ovat sitten olleet kansainvälisia ja/tai paikallisia nimiä. omassa tapauksessamme annoimme lapselle kansainvälisen etunimen(on samalla myös tosin perinteinen suomalainen nimi) ja loput nimet heimonimiä. mieheni heimossa nimillä on yleensä jonkinlainen kristillinen merkitys, esim "jumala toi ilon" tms...
itseäni aluksi vähän arvellutti pitkän monimutkaisen nimen antaminen (lähinnä koulukiusaamisen yms varalta), mutta ajattelin lopulta että onhan lapsen hyvä saada kulttuuriperintöä isänkin suunnalta.
siis nigerialais ei nigerilais
Tuntuu olevan aika vaikeaa loytaa nimia jotka sopisivat lausuttavaksi moneen suuhun. :) Ja toisaalta ollaan naureskeltu kaikenlaisille mielleyhtymille joita meille tulee erilaisista nimista. Joku nimi josta mies tykkaa saattaa olla minulle ihan kauhistus koska se tuo mieleen jonkun karmean suomen kielen sanan ja myos toisinpain. Kun mies kuuli nimen "Satu", kysyi heti allistyneen nauravaisena, eiko tuonnimista lasta kiusata koulussa kun hanelle ensimmainen mielleyhtyma oli "Satan". Heh, meille kun se tuo mieleen sadut, keijut, tarinat...
On sellainen nimi joka miellyttää joka mummia ja kummia, toisen nimensä sai enonsa mukaan ja on kansainvälinen nimi mutta kirjoitettu "suomalaisittain"´(kansainvälinen versio jää ilman viimeistä i-kirjainta) ja etunimi on sekä musliminimi mutta nimi joka löytyy myös meiltä kotosuomesta.
ei pitäis olla kellään nokan koputtamista :)
Kun lapsille kerran tulee isänsä sukunimi niin minä valitsen heille kummatkin etunimet. Eli ihan suomalaiset nimet ovat tulossa, jotka sitten sopivat jotenkuten sukunimeen.
En ole pahemmin miettinyt tuota lausumisongelmaa, mutta minun puolestani saavat ulkomailla opetella lausumaan lapseni suomalaisen nimen sen sijaan, että minä antaisin heille jonkin ns. helposti lausuttavan etunimen.
Omasta nimestäni on ulkomailla ollut jo varmasti viistuhatta toinen toistaan hullumpaa versiota, oikein harmittaa ettei tullut säästettyä kaikkia niitä kirjekuoria, messuhenkkareita ja muuta...
Lapselle annetaan siis jokin kansainvälisesti tajuttava nimi, mutta nimessä täytyy olla myös särmää, eikä se saa olla niin pitkä että siitä väänetään jokin lässynlässy lemppari.
Suku on tästä pelistä pelattu ulos aikoja sitten ;-) Muut sisarukset ovat jo hoitaneet sukujen nimien kunniallisen jatkumisen...
Meillä oli seuraavat kriteerit nimen valinnassa:
1) Suomalainen nimi tai Suomessa tunnettu nimi, joka ei tarvitse tavata. Suomalainen tai Suomessa tunnettu, koska asumme Suomessa, emmekä aio täältä minnekään muuttaa.
2) Kyseinen suomalainen nimi oltava myös nimi, joka kuuluu albanialaiseen, italialaiseen ja kreikkalaiseen nimiperinteeseen, niin ettei myöskään sukulaisillemme tarvitse nimeä tavailla tai jos tämä on liikaa vaadittu, on nimi muuten kansainvälisesti tunnettu.
4) Nimi joka sopii suomalaiseen sukunimeen (eli minä olen pitänyt nimeni ja mies omansa ja meidän lapsi/lapset saivat minun nimeni).
Nämä kaikki kriteerit siis koskeavat etunimeä / kutsumanimeä. Toisilla nimillä voi meistä jo hyvin leikitellä ja toisena nimenä meillä onkin tyttärellä perinteinen albanialainen nimi, joka on Albaniassa hyvin isänmaallinen nimi.
Meidän tytöllä on siis kaksi etunimeä, joista toinen suomalainen, toinen albanialainen ja kun saamme lisää lapsia, samoja kriteerejä käytetään edelleen.
Kättä emme vääntäneet kriteereistä, mutta nimistä kyllä. Meillä on aika erilainen maku siitä mikä on kaunis nimi (mies tykkää enemmän ns. prinsessanimistä kuten Jessica ja minä taas vanhahtavista suomalaisista kuten vaikkapa Aino tai Linnea). Toinen nimi taas päätettiin yhdessä jo ennen lapsen syntymää. Käytännössä mies ehdotti albanialaisia nimiä ja minä joko suostuin tai hylkäsin.
mutta nimiä jo on. Mies halusi arabiankielisen nimen ja vain yhden etunimen, koska niin on heillä tapana. No, nyt ollaan sovittu sekä tytölle että pojalle kolme etunimeä.. Tytönnimistä ensimmäinen on arabinimi, mutta hyvin voisi kuvitella että sellaisen antaisi myös suomalaisvanhempi, joka ei halua tusinanimeä.. Ei siis suomalaisellekaan vaikea. Toinen nimi on vähän vaikeampi, mutta se on miehen muutama vuosi sitten kuolleen isosiskon etunimi ja kelpuutettu mukaan sekä tunnesyistä että merkityksensä ('hymyilevä') vuoksi. Ja kolmas nimi sitten ihan suomalainen.
Pojalla ensimmäinen nimi myös arabinimi, ei suomalaiselle vaikea, toinen nimi arabi- ja suomalainen nimi ja kolmas vain suomalainen. Toki sukunimikin tulee mieheltä joten kovin suomalaisenkuuloisia ei meidän lasten nimistä tule.. mutta eiköhän siinä vaiheessa, kun joku meidän lapsi kouluun menee, jo selviydy ihan millaisella nimellä vain.
Nimet ovat aina olleet minulle tärkeitä, joten näitäkin nimiä on pohdittu ja viilattu pitkään ja hartaasti.. Kolmeen nimeen on päädytty niin rytmityksen kuin nimien merkitystenkin takia. Alussa mies sanoi että mikä vain käy, kunhan on arabinimi, mutta sittemmin aihe on käynyt hänellekin tärkeämmäksi. Tuo ehdottelee kyllä milloin mitäkin, viimeksi Khaledia, mutta se ei minulle kelpaa koska ei minusta kuulosta lapsen nimeltä eikä kivalta muutenkaan ja olisi vähän vaikea, varsinkin yhdistettynä sukunimeemme..
Mies on ehkä hitusen haikea siitä, että hänen pojastaan ei tule nimeltään hänen poikansa, mies itse kun on toisilta nimiltään ben Ali eli isänsä Alin poika.
Äitini halusi antaa lapsilleen sellaiset nimet, jotka käyvät myös ulkomailla. Eivät ole aivan perinteisiä suomalaisnimiä varsinkaan lausumisen tiimoilta. Nimet ovat siis suomalaiset, mutta toimivat myös ulkomaalaisen suussa ja hyvä niin.
Varmaan olisi vaikeaa ulkomaalaiselle lausua sellainen nimi kuin Katri tai Aino (joka ranskaksi lausuttaisiin "eno"...) No joo..
Itse haluan antaa lapsilleni myös kansainvälisesti sopivat nimet. En välttämättä nimenomaan mieheni kotimaasta, mutta suomalaiset nimet ovat ehkä jo liian tuttuja... Ja käy mieheni sukunimeen myös paremmin kuin että lapsi olisi "Gladys Virtanen". Jos on suomalainen sukunimi, minusta etunimen pitäisi olla kuitenkin sopiva myös suomalaiseen kulttuuriin eikä liian silmiinpistävä kuitenkaan. No se on mun mielipide... ihmiset tehkööt mitä tykkäävät.
Toiseksi nimeksi ajattelin kuitenkin antaa, jos tyttö tulisi, oman toisen nimeni joka on nyt jatkunut monta sukupolvea äidiltä tyttärelle ja aion jatkaa tätä perinnettä. Toinen nimenikään ei ole liian suomalainen joten käy myö ulkomaalaisen nimen kanssa.
Miehelläni on etunimen ja sukunimen lisäksi kolme "toista nimeä"... eli saa nyt nähdä kuinka monta nimeä lapsukaisille tulee annettua. Ei mitään liian pitkää... myöhemmin aina kauhea kirjoittaminen...
Meillä tytölle annettiin molempien suvusta löytyvät nimet.
Ihanat nimet tulikin!
Lienemmeko aikamoisia passinpaita vai liikkuuko mielikuvitus turhan liukkaasti, mutta meilla on tyrmatty monia nimia mielleyhtymien vuoksi, kuten jo aiemmin mainitsin. :) Viimeksi tana aamuna Eveliina, joka kuulemma tuo miehelle mieleen sanan "evil". :D Ei siis sita! Mies tykkaa nimesta Tanya ja mina taas en suin surminkaan halua sita nimea, silla minulle se on liian "tavallinen" nimi ja tuo mieleen ihmisia joista en valttamatta niin kauheasti pida.
Fiona on taas miehen mielesta liian flirttailevan kuuloinen (ja lisaksi orkkinimi). Stellasta on kuulemma tullut luettua liian monta surullista tarinaa (jaa?!) ja Illusia joka minusta olisi aivan aarettoman kaunis ja eteerinen (ja lausuttava!) viittaa miehella taas luciferiin. Pah.
Muita huvittavuuksia on pakko mainita:
Alva - keksin nimi
Amabel - kuulostaa lehmalta
Lilith - vaikea olla vihainen tuolla nimella
Mimosa - tuo mieleen itamaisen ruuan, samosan
Nuala - nuolla. Eijei.
Samoalla on tapana, että isä valitsee ensimmäisen lapsen nimen, äiti toisen jne. Me hiukan poikkesimme tästä tavasta niin, että tyttömme sai suomalaisen etunimen ja samoalaisen toisen nimen. Asumme kuitenkin Suomessa.
Etunimi on hyvin perinteinen, tavallinen suomalainen nimi, jonka tyttäremme peri äitini äidiltä. Toinen nimi on isän äidin nimi. Jos lapsia tulee lisää, niin todennäköisesti nimipalaverit etenevät samalla tavalla kuin ensimmäisenkin kohdalla.
Mulla lapsilla on kansainväliset nimet ei mitenkään maahan tai kultuuriin sidonnaiset ja sit toisina niminä suomalaisia nimiä. 3 nimeä kaikilla,niin kuin itsellänikin.
Englannissa joku oli antanut 25 nimeä tyttärelleen.
Ei ole edelleenkään lapsia, mutta siltä varalta, että vaimon mieli vielä muuttuisi: Lapsi saisi japanilaisen ja suomalaisen etunimen. Sellaiset, jotka ääntyvät kohtuudella molemmissa maissa, eivätkä sisältäisi mitään mielleyhtymiä kummassakaan maassa.
Minä halveksin vanhempia, jotka ristivät lapsensa Mäen Annaksi tai Anu Saukoksi sanoen, että jos lasta ei nimestä kiusattaisi, niin sitten jostain muusta. Älytöntä kerrassaan.
sen tiedän varmasti että en ikinä maalmassa anna mun lapselle suomalasta nimeä..kelaa tollanen mulatti vaavi jolla ruskeet simmut ja ruskeet hiukset niin olis matti tai teppo..huhu..ei mun korvaan sovi ollenkaan...kansainvälinen nimi tai sitten vaikutteita mun miehen maasta...