Olette varmaan huomanneet, että ÄITI on hyvin paha, kaiken alku ja juuri.
On todella harvinaista, että näillä palstoilla sanottais äidistä jotain hyvää.
On kaikki mitä elämässä on tapahtunut, yleensä pahaa niin on äidin syy, se mikä on hyvää on tietysti omaa ansiota.
Minä olen itsekin äiti ihminen ja en ole vielä kiitosta kuullut. Olen syyllinen kun lapseni varastivat kaupasta (palautin kyllä). Minä olin syyllinen kun tytärtäni käytetiin hyväksi n.12 vuotiaana, en kylläkään tiedä missä ja milloin, hän oli kova juoksemaan ulkona ja oli,(kavereiden luona), kun kysyin. Joivat alkoholia ja käyttivät aineita hyvin nuoresta. (kotoa he eivät sitä saaneet). Oli hyviä ystäviä, jotka tarjosivat. 35-45 vuotiaita miehiä. Joista minä äitinä sain viimeisenä tietää. Poliisien kautta...kun ilmoittelin poliisille missä tyttäreni yökaudet juoksevat. Oli huumekauppias aviomiehenäkin, (sen kuulin työkavereiltani). Kotona ei uskallettu puhua kun olisin vain tullut vihaiseksi. Kaikki tehtiin salassa ja valehdellen.
Olen maksanut heidän laskujaan, korvauksiaan ja ulosottojaan yhteensä 100.000 markan edestä.
Ja edelleen olen se kaiken paha alku ja juuri.
Olen heistä lapsena huolehtinut, kylläkin yksinhuoltajana. Käynyt töissä ja silti olen iltaisin klo15 jälkeen ruoka valmiina heitä odottanut, koulusta palaavaksi.
Ei ole alkoholia kotona käytetty eikä tupakkaa, huumeista puhumattakaan.
Koulutusta olisivat saaneet niin paljon kuin olisivat käyneet, ei kiinnostanut oli tylsää. Äidin vika.
Nyt olen syyllinen kaikkeen. Onhan minulla kohtalotovereita...niin olen lukenut palstoilta.
On todella harvinaista, että näillä palstoilla sanottais äidistä jotain hyvää.
On kaikki mitä elämässä on tapahtunut, yleensä pahaa niin on äidin syy, se mikä on hyvää on tietysti omaa ansiota.
Minä olen itsekin äiti ihminen ja en ole vielä kiitosta kuullut. Olen syyllinen kun lapseni varastivat kaupasta (palautin kyllä). Minä olin syyllinen kun tytärtäni käytetiin hyväksi n.12 vuotiaana, en kylläkään tiedä missä ja milloin, hän oli kova juoksemaan ulkona ja oli,(kavereiden luona), kun kysyin. Joivat alkoholia ja käyttivät aineita hyvin nuoresta. (kotoa he eivät sitä saaneet). Oli hyviä ystäviä, jotka tarjosivat. 35-45 vuotiaita miehiä. Joista minä äitinä sain viimeisenä tietää. Poliisien kautta...kun ilmoittelin poliisille missä tyttäreni yökaudet juoksevat. Oli huumekauppias aviomiehenäkin, (sen kuulin työkavereiltani). Kotona ei uskallettu puhua kun olisin vain tullut vihaiseksi. Kaikki tehtiin salassa ja valehdellen.
Olen maksanut heidän laskujaan, korvauksiaan ja ulosottojaan yhteensä 100.000 markan edestä.
Ja edelleen olen se kaiken paha alku ja juuri.
Olen heistä lapsena huolehtinut, kylläkin yksinhuoltajana. Käynyt töissä ja silti olen iltaisin klo15 jälkeen ruoka valmiina heitä odottanut, koulusta palaavaksi.
Ei ole alkoholia kotona käytetty eikä tupakkaa, huumeista puhumattakaan.
Koulutusta olisivat saaneet niin paljon kuin olisivat käyneet, ei kiinnostanut oli tylsää. Äidin vika.
Nyt olen syyllinen kaikkeen. Onhan minulla kohtalotovereita...niin olen lukenut palstoilta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
sinä OLET SYYLLINEN. Kuka lastesi kasvatuksesta on vastuussa ellet sinä? Päiväkoti vai kouluko?? Miksi joidenki lapset eivät sekoile huumeiden yms. kanssa ja jotkut sekoilevat??? Think!! vanhemmilla on VASTUU ASETTAA RAJAT ja jotkut eivät sitä vain osaa/jaksa.
1.Olen maksanut heidän laskujaan, korvauksiaan ja ulosottojaan yhteensä 100.000 markan edestä.
Ja edelleen olen se kaiken paha alku ja juuri.
-> miksi maksat??? ei lapset opi jos heille antaa kaiken nenän eteen.
2. Minä olin syyllinen kun tytärtäni käytetiin hyväksi n.12 vuotiaana, en kylläkään tiedä missä ja milloin, hän oli kova juoksemaan ulkona ja oli,(kavereiden luona), kun kysyin. Joivat alkoholia ja käyttivät aineita hyvin nuoresta. (kotoa he eivät sitä saaneet).
-> kyllä sinä olet syyllinen-> miksi 12 v. tyttö on juoksee ulkona ja sinä et tiedä missä?
ei ole halua ottaa vastuuta lapsistaan, saatika olla "syllisiä" mihinkään- sehän merkitsee sitä, että pitäisi ottaa oikeasti vastuu lapsista, eikä systätä niitä muille (koululle, päiväkodille yms). Mutta jos kukaan ei ole "syyllinen", ei kukaan myöskään loppukädessä ota täyttä vastuuta lapsista!! Lapset ikäänkuin jätetään oman onnensa nojaan... Ja vanhemmat eivät missään tapauksessa "ole syyllisiä mihinkään", sehän merkitsisi oman epätäydellsyyden kohtaamista.
kun tiedätte missä, eli äidissä SYY.
Olisko paras lopettaa päivänsä kun on kerran tuhonnut omien lastensa elämä. En ole näin ollen arvollinen elämään itsekkään.
En minäkään voi äitiä kaikesta syyttää, mitä minun elämässäni on tapahunut, kyllä minulla on ollut varmaan taustoilla paljon onnettomampi lähtökuoppa elämään. Kyllä on ollut omat haavansa nuoltava...
vaikka ensin esimerkiksi Tommy Helstenin kirja: "vanhemmuus- vastuullista vallankäyttöä". Sieltä saa monia hyviä näkökulmia asiaan. Äläkä nyt ihmeessä tee itsellesi mitään. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, on vain keskeneräisiä ihmisiä. Mutta juuri tuo syyllisyyden kohtaaminen on tärkeää. Joillakin tasoilla olemme kaikki tietoisia siitä, että vanhemmilla on loppukädessä vastuu lapsistaan ja heidän kasvatuksestaan,ja heidän tulevasta elämästä, mutta siitä synytyy usein hyvin hämmentävää syyllisyyttä, jota ei sitten kestetä. Ihminen joka ei ole sinut oman heikkoutensa kanssa, ei pysty näkemään tätä.
Nuorilla ja nuorilla aikuisilla on valtavasti noita masennusongelmia, itsemurha haluja, toisten pahoinpitelyjä ym. Onko ne kaikki tuon ÄIDIN syytä.
Miten mahdettiin ennen näitä masennukset hoitaa, vai oliko niitä?
Mikä meihin äiteihin meni, Tiedän tapauksia useissa perheissä, että vuonna -78-85 vuonna syntyneet lapset kirjoittelevat täällä väin masennuksista ja elämään väsymisestä. "eikä jaksa edes huomiseen" tyyliin.
Sinäkun olet niin nokkela vastaamaan!
Minä uskon taas, että avioeroilla on tekemistä asioiden kanssa... isättömiä lapsia...hakevat lohtua muista aikuisista (miehistä).
Minusta ei ole tärkeää mitä silloin tapahtui, vaan olisi tärkeää miten jatkaa tästä eteenpäin. Niin lasten (aikuisten) ja myös miten tuo äiti jaksaisi elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Ei kait häntäkään voi syyllistää masennukseen asti, itsari kun on jo mielessä käynyt tuollakin.
Kirjoitit asiasta,jota itsekin olen viime aikoina erityisesti ajatellut.olen itse samassa tilanteessa.tyttäreni sortui nuorena käyttämään huumeita.Olen häntä tukenut kaikin mahdollisin tavoin kun pääsi kuiville.En ole hylännyt.Hankin asunnon,kun sai häädön.Olen vienyt rahaa,ruokaa,tupakkaa,huonekaluja,ollut aina pyydettäessä autokuskina,istunut hänen tukenaan ties kuinka monessa neuvottelussa,maksanut ulkomaan matkoja,vaikka en ole mikään hyvätuloinen.olimme ihan hyvissä väleissä viime joulukuuhun asti,kunnes tytär katkaisi yhtäkkiä kaikki välit minuun.Syy;olen syyllinen kaikkiin hänen vaikeuksiinsa.Kai se on sitten helpompi syyttää äitiä,kuin että ottaisi itse aikuisena ihmisenä edes jonkinlaisen vastuun omasta elämästään ja tilanteestaan.Olen kärsinyt paljon,mutta tullut siihen tulokseen,etten tilanteelle mitään voi.Asiat ovat niinkuin ovat.En ole täydellinen,mutta tiedän tehneeni parhaani ja vähän enemmänkin.
Aina löytyy syy vanhemmista, huolehditaan ja passataan liikaa lapsia tai sitten aivan liian vähän. Järkipuhetta ei kuunnella kun ollaan niin aikuisia ja tehdään niitä "omia päätöksiä". Kuitenkin itkeä tihrustetaan ja kaivataan äidin syliä kun ne omat tekemiset käyvät turhan rankoiksi ja pitäisi löytyä itseltä sitä vastuuntuntoa. Omat lapset vieraannuttavat itsensä vanhemmistaan jo varhaismurkkuina ja ikäisensä kaverit leikkivät toisilleen isää ja äitiä, huonoin tuloksin.
Jos kotona ei ole oikeita ongelmia niin niitä keksitään, eihän ole soveliasta myöntää että kotona on asiat hyvin ja omaa mukavat ja turvalliset vanhemmat. Kaikkien pitää nykyään olla ahdistuneita ja masentuneita että saadaan syy sekoiluilleen.
Luulin jo välillä, että olenko ainut maailmassa... luulempa että meitä on vielä muitakin.
En todellakaan jaksais syytellä itseäni 15 vuoden vanhoista asioista. pitäisi vielä jaksaa töitäkin tehdä 14 vuotta ja pää on kuin haminan kaupunki sekaisin tästä syyllistämisistä / itsesyytöksistä. Mihin tämä johtaa.
Haluaisin elää jo omaa elämääni. Aikuiset ihmiset ottakoon vastuun omista teoistaan. Eikä minun ja sinun (rakkaiden edelleen) lasten tarvisi liioin menneessä rypöä ja miettiä. Eteenpäin sano mummo hangessa.
Ihan oli samoja kujeta tosiaan sinun ja minun tyttärilläni ja minä huolehtivana äitinä todella yritin, että he olisivat saaneet muutkin elämäänsä kuin päänsä sekaisin. Ja lopputulos rakkaudestani oli, sama kiitos, että välit poikki ja haistatukset päälle kiitokseksi.
Kuuleppa otetaan loppuelämä omiin käsiin ja eletään "ylpeänä" ja luojaa kiittäen, että olemme yleensä siitä helvetistä, selvinpäin ja täysjärkisinä selvitty. Toivotaan että ymmärtävät vielä joku päivä kuinka asiat oikeasti olivat. Ja saisimme yhteyden rakkaimpiimme vielä.
JA KUKAAN EI HALUA OLLA SYYLLINEN MIHINKÄÄN. EI LAPSET EIKÄ VANHEMMAT. Kyllä se vaan niin on, että Vanhemmat kasvattavat lapsistaan juuri sellaisia, mihin kykenevät omilla resursseillaan. PISTE. Jos kukaan ei ole "syyllinen", niin kuka sitten ottaa vastuun loppukädssä lapsista?
"Aikuiset ihmiset ottakoon vastuun omista teoistaan"- kyllä, mutta kuka niistä kasvattaa "aikuisia", jos ei kukaan halua olla vastuussa? Paljon on virkaa vanhempien omassa vinoutuneessa kasvatuksessa, joka sitten siirretään omiin lapsiin.. jne... jos vanhemmatkaan eivät ole "aikuisia", niin ei ole myöskään lapset "aikuisina" aikuisia. Aikuisuuteen kuuluu mm. syyllisyyden kestäminen ja omien vikojen myöntäminen.
mutta jättää kasvattamatta voi. Hyväkin kasvatus tai kasvattaja voi "epäonnistua" siksi että se kasvatettava ei halua itse olla osallisena tähän hyvään kasvatukseen.
Ottakaa huomioon että vapaudenriistoa, ruumiillista kuritusta tai kädestä vastentahtoisen ohjaamista ei sallita. Mitä vaihtoehtoja jää kuin heilauttaa kättä loittonevalle jälkikasvun selälle tai yhteydenotto viranomaisiin joista ehkäpä tulee niitä viattoman lapsen lähiomaisia.
Onko nykyään todellakin vain seurattava vierestä ja otettava kaikki vastaan kun oman lapsen tekemisiin ei saa puuttua mutta syyllinen kaikkeen pahaan maailmassa olet?
Minun mielestäni et ole syyllinen. Olen itse vasta 14, ja minulla on kaikki hyvin kotona. Äiti on varakas, ja isä myös. He eivät ole koskaan juoneet alkoholia kotona, tai olleet humallassa lasten ollessa kotona.
Mutta minä itse aloin polttaa tupakkaa, ja juoksennella ulkona 02:00 aikaan. Syynä voi myös olla.. seikkailunhalu?
En tiedä juurikaan näistä asioista mitään, mutta tässäpä nyt lapsen näkökulma.
no moi!
EI äiti ole ainoa vanhempi!!!
ovat monissa tapauksissa jääneet roskapussin vientimatkalle...ONKO ISÄN VASTUUNKANTO yhtä retuperällä kuin roskapussin pois heitto???
Kasvatusvastuu on isälle annettu. Hoitovastuu äidille, noin niinkuin lyhyesti. Eli miten tärkeää olisi ISÄN vastuu yhteisistä lapsista.
Minusta ei ole tullut narkkaria, vaikka kotonani oli aivan hirveää. Äitini vain on aina hokenut miten HÄN on kaikesta kärsinyt. Hän ei kuitenkaan tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN tilanteemme parantamiseksi. Käski vain kärsiä, koska mitään ei kuulemma ollut mahdollistakaan tehdä. Hän olisi kyllä voinut ottaa eron ja antaa meille lapsille turvallisen, rauhallisen kodin. Hän kuitenkin valitsi pysyä alkoholistimiehensä kanssa. Meidän kärsimisestämme ei ollut väliksi - HÄN kärsi, ja meidän piti häntä tukea ja lohduttaa ja palvella jne. jne. Ikinä ei mikään kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten meidän kärsimisemme meni ihan hukkaan.
Silti minusta eikä sisaruksistani ei tullut narkkaria tai edes alkoholistia. Äiti kuitenkin jatkaa eloaan marttyyri- ja draamamammana. Kun mies oli niin hirveä. Me lapsetkin olimme aivan kamalia. Nyt kun olemme aikuistuneet ja pitäisi elää sitä kuuluisaa omaa elämää, niin nyt vasta me hirveitä olemmekin, kun emme enää ehdi (tai haluakaan) jatkuvasti palvella vain häntä ja omistautua hänen terapoimiselleen. Siis nyyh nyyh.
On se kumma, kun vanhempia ei näköjään ikinä saa panna vastuuseen yhtään mistään. Aina he ovat lapsilleen uhrautuneita raukkoja ja täysreppanoita vaan, ja lasten pitäisi heitä ymmärtää aivan loputtomiin ja palvella heitä uhraten oman elämänsä, ei saisi mennä naimisiinkaan "vieraan" miehen kanssa, lapsia ei saisi hankkia kun niitä sitten vain pukattaisiin mummun hoidettavaksi (ei ole tehty)...
Siis voi luoja.
Aikuinen, joka päättää hankkia lapsia, on velvollinen myös ottamaan edes hitusen vastuuta heistä. Ei kaikkia laiminlyöntejään ja tekojaan voi vain huitaista sivuun ja syyttää sitä lastaan.
Narkkarilapset nyt ovat aikalailla ääritapauksia, heitähän on vaikka mimmoisista perheistä. Joten älkää naiset viitsikö syyllistää kaikkia lapsia vain siksi, että teille itsellenne on sattunut semmoinen sairas tapaus.
Kiitos puheenvuorosta.
tätä peräänkuulutin tuossa aiemmin!! VANHEMPIEN VASTUUTA. Tämä "vanhempi" aloittaja vain nakkeli niskojaan ja suutahti KUN USKALSIN ARVOSTELLA HÄNTÄ.
on vain arka asia että oli pakko purkaa... en vain jaksaisi aina sitä syyllisen taakkaa kantaa, on minullakin omatunto joka valillä huutaa. Armoa, antakaa armoa en jaksa kantaa tekemisiä ja tekemättä jättämisiä koko loppu elämääni kantaa. Minunkin olisi jatkettava matkaa. Anteeksiantamus kuuluu katuville ja kadun monia virheitäni, mutta tekemättömäksi niitä en saa. Toivon lapsilleni parempaa omaa elämää. Traumoistaan huolimatta. Ja sinulle kiitos huomautuksesta. Vastuuta olen kyllä kantanut, minkä olen voimiltani pystynyt.
Siinäpä se. Oma äitini ainakin suuttuu vimmatusti välittömästi, mikäli haluaisin edes keskustella jostakin menneestä. Siis ennen kuin edes ehtii ns. "syyllistämään".
Edes keskustella ei voi. Saati että hän tosiaankin ottaisi jotakin vastuuta yhtään mistään. Kaikki on aina ollut jonkun muun syy! Hän vain on uhrina virunut lattialla kun kaikki muut ovat polkeneet häntä. Me lapsetkin. Nyyh nyyh.
Sellaiset aikuiset ovat rasittavia jotka kieltäytyvät ottamasta vastuuta OMISTA PÄÄTÖKSISTÄÄN JA VALINNOISTAAN.
Ja sitten kun lapset tosiaankin ovat päässeet aikuisiksi tekemättä itsemurhaa, huolimatta kauheasta lapsuudestaan & nuoruudestaan ja äitinsä harrastamasta jatkuvasta SYYLLISTÄMISESTÄ, niin sitten MEIDÄN pitäisi ilmeisesti tuntea syyllisyyttä kaikista äidin huonoista valinnoista? Ja siitä, että mekin haluamme vihdoin elää ihan omaa elämäämme ja järjestää sen omin valinnoin PAREMMAKSI kuin mitä äiti oli älynnyt tehdä?
Me "hylkäämme" äitiraukan rotkoonsa nyyhkimään ja kärsimään ja HOMEHTUMAAN. Kun äitiraukka ei voi yhtään mitään elämänsä tapahtumille, kaikki on vain ikään kuin tipahtanut hänen eteensä ilman että hän koskaan on valinnut mitään.
Eikö ole jotenkin nurinkurista?
on kuvottavaa seurattavaa-> mistään ei oteta vastuuta, saatika edes omista lapsista. Kaikki vain TAPAHTUU uhrille! Jos lapset ovat narkomaaneja, on se lapsien kaverien vika, jos heillä on mielenterveysongelmia, on se opettajan vika kun haukkuivat lasta ala-asteella. MUTTA MISSÄÄN NIMESSÄ VIKA EI OLE VANHEMPIEN!!
Asiassa on toinenkin puolensa: Moni äiti syyllistyy menneisyyden asioista ja pitää niistä kynsin hampain kiinni. Irti päästäminen merkitsisi myös sitä, että antaisi aikuisen lapsensa itsenäistyä ja lyödä vapaasti päätänsä seinään ja ottaa vastuu omista mokistaan.
Oma äitini on ollut syyllistyvä yhden sisarukseni asioista aina: Hän ajattelee, että jotkin (ulkopuolisesta merkityksettömiltä tuntuvat) tapahtumat menneisyydessä ovat aihettaneet sen ja sen trauman, ja nyt niitä sitten hyvitellään. Siitä syntyy molemminpuolinen riippuvuussuhde. Äiti paapoo ja yrittää hyvittää "rikostaan" ja lapsi oikuttelee ja kiukuttelee kuin pikkulapsi eikä yritäkään ottaa vastuuta omasta elämästään.
Joillekin on helpompaa roikkua riippuvuussuhteessa vaikka läpi koko elämänsä kuin itsenäistyä.
ja heidän kanssa on paljon helpompi elää kuin tyttöjen kanssa äitien!
Tytöthän tulevat isien kanssa paremmin toimeen ja pojat äitien! Tutkittu asia!
Minäkin olin aikoinaan isin tyttö ja uskottu, ei ollut ikinään mitään insestiä, n. 40v sitten!
Ei ole pahempia ongelmia poikien kanssa, paitsi nuorin sanoo, että: olet äiti liian ylihuolehtivainen!
Ja miksipä en olisi!
Ei ne isälle tuollaisia valita! Miksei?
näyttää siltä, että vanhemmat paapovat täysi-ikäisiä lapsiaan liikaa. Itse olen elänyt 10-vuotiaasta ilman vanhempia ja tuntenut nimenomaisesti olevani itse vastuussa kaikesta, mitä minulle tapahtuu. Syyllistäminen ei auta missään tilanteessa pätkääkään, vaan se auttaa, että antaa itselleen ja toisille tilaa ja yrittää seuraavalla kerralla tehdä paremmin.
En ikinä vois syyttää äitiäni mielenterveysasioista tai muista vastoinkäymisistä mitä olen kokenut. Äitini on ainut joka todella on ollut läsnä joka asian tullen ja ilman häntä en tiedä missä olisin. Ei ole hyljännyt vaikka mitä on tapahtunut. Muualta saanut haukkuja. Joskus vaikeimpina aikoina purin kaiken äitiini ja isääni. Haukuin heidät lyttyyn ja syytin kaikesta. Sen takia koska muualta tullut paha olo ja toisten ymmärtämättömyys purkautui tuttuun ja turvalliseen ihmiseen. Nyt kun minulla on toinenkin läheinen ihminen joka ymmärtää ja ymmärtää. Näistä ongelmista on päästy. Niin se on että todellinen syy ei ole vanhemmissa, vanhempien täytyy kestää myös lastensa vastoinkäymiset omien rinnalla. Se ainakin on että lapsta ärsyttää jos vanhemmat eivät ole tukena ja katoavat sillon kun heitä eniten tarvitaisiin. Turha syytellä lasta, vanhempia, koulua. Aina löytyy syitä.
Kukaan ei siis ota vastuuta, jos lapsi kärsii mielenterveysoireista?? Tai nuori aikuinen? Kyllä minun mielestänini VANHEMPIEN tulisi OPETTAA lapsille omalla esierkillään elämänhallintaa ja keinoja hallita pettymyksiä/stressiä/paineita. Niistä tuskin kukaan on vapaa elämässään. Ja juuri vanhemmat ovat ne, jotka voivat näitä asioita opettaa nuorille ja lapsille. Vanhempien tehtävähän on valmentaa lasta ja nuorta aikuisuuteen jossa ei ole aina ruusuilla tanssimista.
Ei ole käynyt mielessä että myös äidillä on oma taustansa ja omat ongelmansa. Turha syyllistää ketään ei sillä asiat miksikään muutu. Tuottaa vaan lisää pahaa oloa. Jos asioihin haluaa parannusta niin kyllä ne ongelmat aivan toisella tavalla ratkeaa. on kokemusta! Mutta siinäpä se että kaikki eivät sitä ymmärrä. Jos väität etä vanhemmat voivat vaikuttaa aivan joka asiaan niin taidat erehtyä. Esimerkiksi kuolemaan.
Mielestäni ensi kädessä vanhempien vastuulla on antaa eväät elämään ja esimerkki tilanteiden hallinnasta. Mutta eri asia on, mitä/miten lapsi oppii ja onko halua oppia. jossain vaiheessa myös lapsen on opeteltava kantamaan vastuuta omista valinnoistaan ja tekemisistään. Näin normaalitapauksessa.
Äidistä. Eli riippuu ihmisestä, eli riippuu luonteesta, eli riippuu onko hyvä vai paha.
Siitä riippuu, onko hyvää sanottavaa vai ei.
Mutta jos ei sanota hyvää,
tarkoittaako se sitte,
että se ois paha vai.
Luulis, että se ois paha vasta jos siitä puhuttas pahaa.
Vaikka yhtähyvin vois väittää, että ku äitistä ei sanota koskaan mitään pahaa,
niin se on hyvä.
Ja jos siitä ei puhuta hyvää,
niin se on automaattisesti niin hyvä,
ettei sitä tarvi erikseen mainita.
Näisssä asioissa on niin monta liikkuvaa osaa että yhtä selkeää syytä tai syllistä sinällään on mahdoton kaivaa. Jos äiti on saamansa kasvatuksen tuloksena esim. tunnekylmä hän ei edes tajua että pelkkä ruoka, katto pään päälle ja puhtaat vaatteet eivät tee lapsesta tasapainoista ja onnellista. Monet kasvatusmallist kulkevat sukupolvesta toiseen rasitteena ja lapset reagoivat kukin persoonansa mukaan. Joskus jonkun lapsen voi myös "pelastaa" perheen ulkopuolinen tasapainoinen akuissuhde jos omat vanehmmat eivät sitä pysty tarjoamaan. Tytöille isän merkitys on erittäin suuri itsetunnon kasvussa. Jos isä ei kunnioita ja kohtele hyvin, eipä tytärkään osaa sellaista kaivata puolisoltaan. Jos isä on etäinen, tämä puute ehkä korvataan ensimmäisellä vastaantulevalla rentulla jolta saa vähän huomiota.
Olen samaa mieltä kanssasi.Meillä on ollut samanlaista lapsen murrosiässä mutta harmittaa kun tytär syyttää meitä vanhempiaan vieläkin.Emme osaa mitään emmekä ole mitään,tytär on jo melkein 40v ja perheellinen! Nuorena häntä ei saanut mitenkään järjestykseen,hän ei kunnioittanut mitään lakeja,kieroili ja juonitteli.En saa enää minkäänlaista yhteyttä häneen,välit on mennet täysin poikki.
Ehkä sinun kannattaisi viettää aikaasi siellä eikä täällä.
Tämän palstan nimi on "suku on pahin". Jos haet kiitoksia äideille, niin kannattaisi valikoida palstansa paremmin. Nimittäin tähän osioon varmasti valikoituvat ne, joilla on antaa risuja muttei ruusuja.
Ja siis lapsesiko sinua syyttävät? Vai työkaverisi eli ei-sukulaisesi?