Pakko kai tätä on täällä yrittää selvittää kun en muuten tajua naisen logiikkaa.
Mulla oli suhde naiseen joka oli eronut. Suhde kesti alle 2kk ja päättyi mun mielestä siihen että painostin liikaa tekemään elmässä isompia päätöksiä... nainen ahdistui.
Edellisellä viikolla vielä kaikki oli hyvin ja hän oli onnellinen mun seurassa ja kirjoitti mm että pitää minusta tosi paljon (sellaista teinihömppää).
No sovittiin että suhde loppuu koska mä en jaksa odotella. Itse keskustelu jäi pariin minuuttiin. Nainen on muutoinkin erittäin huono kertomaan tunteistaan ja edellinen mies oli häntä pahoinpidellyt yms... tehnyt sellaisia asioita ettei nainen niistä edes pystynyt kertomaan.
Olin kuulemma eka mies 7 vuotteen johon hän oli rakastumassa ja luottamassa.
Nyt ongelmaksi tulee koska olemme yhteisessä harrastuksessa.... olen yrittänyt päästä keskustelemaan asia loppuun, jotta se ei kaivertaisi mieltä, mutta nainen ei halua. Hän ei ikinä vastaa mihinkään tekstiviestiin, paitsi jos se liittyy asiallisesti harrastukseen.
Itse olen tottunut siihen että asiat puhutaan läpi ja sen jälkeen voidaan elää ikän kuin puhtaalta pöydältä.
A) onko nainen vain pelkuri, joka ei uskalla jutella asioita läpi ja katsoa silmiin
b) onko hänellä edelleen tunteita ja hän pelkää että ne tulee ilmi kun alamme asiasta puhumaan
c) inhoaako minua muuten vaan
d) menikö häneltä viimeinenkin usko miehiin
Itselle olisi paljon helpompi elää, jos olisimme väleissä ja välit tosiaan katkesi, kun hän ehdotti että tarvitsee aikaa (kun painostin, itse olisin ollut valmis eroamaan hänen takiaa, sen verran voimakas tunne oli silloin), ja minä olin sitä mieltä että sitten on parempi lopettaa. Pääsin itsekin irti siitä pakoomaisesta hänen ajattelusta.
Nyt olisin tosin valmis jatkamaan suhdetta ihan rakastaja-periaatteella, jota nainenkin alun perin haki. Mopo karkasi käsistä, ainakin mulla.
Luulin olevanoi häneen rakastunut, kyllä mä taisinkin olla rakastunut rakastumisen tunteeseen, jota olen koko ikäni hakenut. Toki pidin naisesta todella paljon.
Sekava juttu, jossa ei päätä eikä häntää. Kommentoikaa ja naurakaa, jospa sieltä joku viisauskin löytyisi.
Mulla oli suhde naiseen joka oli eronut. Suhde kesti alle 2kk ja päättyi mun mielestä siihen että painostin liikaa tekemään elmässä isompia päätöksiä... nainen ahdistui.
Edellisellä viikolla vielä kaikki oli hyvin ja hän oli onnellinen mun seurassa ja kirjoitti mm että pitää minusta tosi paljon (sellaista teinihömppää).
No sovittiin että suhde loppuu koska mä en jaksa odotella. Itse keskustelu jäi pariin minuuttiin. Nainen on muutoinkin erittäin huono kertomaan tunteistaan ja edellinen mies oli häntä pahoinpidellyt yms... tehnyt sellaisia asioita ettei nainen niistä edes pystynyt kertomaan.
Olin kuulemma eka mies 7 vuotteen johon hän oli rakastumassa ja luottamassa.
Nyt ongelmaksi tulee koska olemme yhteisessä harrastuksessa.... olen yrittänyt päästä keskustelemaan asia loppuun, jotta se ei kaivertaisi mieltä, mutta nainen ei halua. Hän ei ikinä vastaa mihinkään tekstiviestiin, paitsi jos se liittyy asiallisesti harrastukseen.
Itse olen tottunut siihen että asiat puhutaan läpi ja sen jälkeen voidaan elää ikän kuin puhtaalta pöydältä.
A) onko nainen vain pelkuri, joka ei uskalla jutella asioita läpi ja katsoa silmiin
b) onko hänellä edelleen tunteita ja hän pelkää että ne tulee ilmi kun alamme asiasta puhumaan
c) inhoaako minua muuten vaan
d) menikö häneltä viimeinenkin usko miehiin
Itselle olisi paljon helpompi elää, jos olisimme väleissä ja välit tosiaan katkesi, kun hän ehdotti että tarvitsee aikaa (kun painostin, itse olisin ollut valmis eroamaan hänen takiaa, sen verran voimakas tunne oli silloin), ja minä olin sitä mieltä että sitten on parempi lopettaa. Pääsin itsekin irti siitä pakoomaisesta hänen ajattelusta.
Nyt olisin tosin valmis jatkamaan suhdetta ihan rakastaja-periaatteella, jota nainenkin alun perin haki. Mopo karkasi käsistä, ainakin mulla.
Luulin olevanoi häneen rakastunut, kyllä mä taisinkin olla rakastunut rakastumisen tunteeseen, jota olen koko ikäni hakenut. Toki pidin naisesta todella paljon.
Sekava juttu, jossa ei päätä eikä häntää. Kommentoikaa ja naurakaa, jospa sieltä joku viisauskin löytyisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
eli vastaus b, ilman muuta. Se tykkää sinusta liikaa pystyäkseen puhumaan niitä näitä.
... mutta jotenkin järjetön olla vaan hiljaa.
Tuossa on voinut käydä niin, että nainen on saanut tosi pahasti siippensä. Sitten olette molemmat ihastuneet toisiinsa, mutta hänellä vie aikaa saada luottamus mieheen takaisin.
Kun olet pakottanut ja ollut ehkä selvästi nopeampi etenemään, nainen ei ole voinut päättää miten etenee ja antanut sitten ymmärtää että lopetatte.
Kun sen yllättäen niin teetkin, naisen tunne mailma menee sekaisin eikä hän tiedä miten pitäisi toimia.
Puhuminen auttaisi, mutta toisaalta senkin pakottaminen ahdistaa ja jos naisella ei ole osaamista suhdeasioissa (joka on naiselle harvinaista), hän pakenee.
Jotkut osaa tarttua hetkeen heti toiset kuukauden päästä, ja juna meni jo. Anna ajan kulua.
Siis oman suhteesi olisit heittänyt roskakoriin?
" ja edellinen mies oli häntä pahoinpidellyt yms."
" (kun painostin, itse olisin ollut valmis eroamaan hänen takiaa, sen verran voimakas tunne oli silloin)"
"Nyt olisin tosin valmis jatkamaan suhdetta ihan rakastaja-periaatteella"
Nainen oli siis jo valmiiksi pettynyt miehiin, eikä kerjännyt lisää siipeensä.
Järki voitti. Kyseisellä naisella on varmasti parempi ilman sinua.
olisitko liian lihava
>Itse olen tottunut siihen että asiat puhutaan läpi
Nainen oli jo valmiiksi hyväksikäytetty ja nyt luottamassa mieheen, joka naimisissa. Mikähän selväjärkisyyden tai itsesuojeluvaiston puuska sille tuli kun tajusi, ettei sinun kanssa kannata olla missään tekemisissä.
Todennäköisesti nainen on tehnyt myös jotain hölmöä edellisessä suhteessaan, minkä takia mies pahoinpidellyt häntä ja vaikenee sen takia. Käyny vieraissa tai jotain...
mun exä, varo koskemasta
Täytyy olla melkoinen mestari jos ylipäätäänsäkään yrittää saada naisen logiikan ja tunnekuohujen loputtoman tempoilun salat selville! Itse olen jo 46v enkä ole lukuisista yrityksistä huolimatta päässyt lähellekään sitä mielialojen vaihteluiden ja tunnemyrskyjen viidakon järjestystä!