Ollaan oltu yhdeksän kuukautta yhdes nyt ja puhuttu et syksyl muutettais yhteen. Mitä mieltä ne on joilla on kokemusta asiasta? Oon sillon jo täyttäny 18(kahden viikon kuluttua itse asiassa täytän) ja poikaystäväni on 18. Tiedän, että me molemmat ollaan hyvin tosissaan tässä suhteessa. Esittelin juhannuksena koko suvullekin. Hän on sanonu, että olis jo kosinu mua jos oltais vanhempia. Olen itsekin hänelle sanonu et en usko siihen jos alaikäiset ovat kihloissa nii ei sitä iha vielä. Halutaan kuitenki samoja asioita elämältä ja tullaan toimeen. Haluttais olla aina vaan kahdestaa. Tulee niin kova ikävä kun toinen poistuu luota. Ollaa opiskelijoit viel. Hänellä yks vuos ja sitte armeija ja mulla kaksi vuotta lukiota viel. Tiedättekö saako silloin mitään tukia jos asuu yhdes miehen kans joka ei ole sukua? Kai sitä ainaki saa jos toinen vaan asuu virallisesti asunnossa.
yhteen muutto
neiti896
122907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Etteköhän te ole päätöksenne jo tehneet? Minusta nuorilla pareilla yhdeksän kuukautta on lyhyt aika, ette te vielä aidosti tunne toisianne. Enkä mitenkään vähättele kypsyyttänne, vaan huomautan vaan rakastumisen suuresta voimasta; ensimmäiseen vuoteen tai pariin ei aitoa rakkautta synny, vaan rakastumista, ja siinä tilassa tehdyt suuret päätökset ovat aika arpapeliä. Toki ainahan sitä avoliitosta eroon pääsee, mutta onko se järkevin tie... itse kannata ennemmin odottelua ja vaikka yksin asumista hetken verran.
Kuulostatte ihan fiksuilta, mutta niin umpirakastuneilta, että pelottaa =) Hieno asiahan se on, mutta ei paras pohja isoille ratkaisulle.
Joka tapauksessa, opintotuista saat tietoa kelalta (www.kela.fi). Yhteen muutettuanne olette avopuolisoita.
Ihan turha kai sitä on kenenkään tulla teille sanomaan, että odottakaa vielä. Itse olen sitä mieltä, että jokaiselle tekisi hyvää asustella ihan omillaan (ei enää kotona eikä vielä mahdollisen puolison kanssa) jonkun aikaa. Oppisi elämän realismia ja ihan itsekseen pärjäämistä. Mutta todennäköisesti tällaiset neuvot eivät ole koskaan ketään vakuuttaneet, joka noinkin nuorena haluaa ryhtyä parisuhdetta ja kotia perustamaan.
Tukia maksetaan sen mukaan, mihin on tarve. Eli tulot vaikuttavat. Ja eri sukupuolta olevat katsotaan aina näissä laskelmissa avopuolisoiksi, vaikka olisivatkin vaan kämppiksiä. Siitä ei siis tarvitse olla huolissaan, etteikö miestä, joka ei ole sukua, laskettaisi avokiksi. Silloin myös hänen tulonsa vaikuttavat laskelmiin. Tällä hetkellä teillä ei ilmeisesti ole mitään erityisiä tuloja, mutta jos toinen saa töitä, niin se muuttaa heti tilannetta. Kelasta nämä jutut selviävät parhaiten. Ja sen ainakin sanoisin, että jos on rohkeutta muuttaa jonkun kanssa asumaan, täytyy olla sen verran älliä, että pystyy selvittämään näitä ihan niitä virallisia reittejä. Kelan sivuille ensin ja Kelan tädin pakeille sitten.
Itse olen asunut jo yhden vuoden yksin ja hän on asunut kaksi vuotta. Tulemme nimittäin maalta mist tunsin hänet jo koulust mut ei oltu ollenkaa tekemisis toistemme kanssa silloin.
Jos ette halua asua avopuolisoina yhdessä, niin toisen teistä täytyy olla päävuokralainen ja toisen täytyy olla alivuokralainen. Tästä kaikesta pitää olla sitten selkeet paperit, että Kelassakin sitten kaikki ymmärretään, jos tukia haette.
Koska olette noin nuoria ja vasta suhteenne rakastumisvaiheessa, niin neuvoisin minäkin ensin asutelemaan omissa kämpissä ja katselemaan pari vuotta, että mihinkä armeija ja opiskelupaikat kuljettaa.
Samaa mieltä edellisten kanssa. Seurustelun 2 ekaa vuotta yleensä vasta näyttää että mitä tapahtuu, sillä se on vasta rakastumisen aikaa. Kun alkuhuuma on ohi, sitten tajuaa, mitä oikeasti näkee siinä ihmisessä vai näkeekö mitään. Tästä syystä monet suhteet kestää vain sen 2 vuotta ja sitten loppuu tai jos se on todellista niin jatkuu. Toivon tietty aloittajalle kaikkea hyvää ja että suhteenne kestäisi armeijan, nimittäin se on hurja koettelemus ja siihen moni pari eroaa valitettavasti.
juu..me ollaan poikakaverin kanssa tunnettu 4kk ja muutettiin yhteen..ja nyt ollaan kuukausi nsuttu saman katon alla. No ehkä erei asia kuin sinulla kun ollut muitakin pitempie suhteita ennenkin ja oon asunut avopuolison kans yhes..kukaan ei voi sanoa koska on oikee aika tehdä ja mitä. Kaikenhan voi perua. Kyllä sen nopeesti huomaa onko toinen oikee vai ei..tai ainakin muutamassa vuodessa. Käyhän kelalla..asumstukeen vaikuttaa vanhempien tulot ja puolison tulot. Ja omat tulot. Mutta jos saat oppintotukea niin ainakin sillon saat asumislisää..mutta käy kelas kun ne tulot tosiaan vaikuttaa niin ei kukaan saa sitä sinulle täällä kertoo..
"Kaikenhan voi perua."
Tämä kertookin oleellisimman nuorison avoliitoista.
Mutta ihan käytännössä huomattua: Minulla on ollut joitakin avoliittolaisia päivälukio-opiskelijoissani. Merkillinen huomio on ollut, että pojat yleensä rupeavat menestymään paremmin opinnoissaan, tytöt huonommin. Syytä en tiedä.
muistaakseni kaverini asui joskui armeija poitsun kanssa ja saivat jotain tukea sitä kautta. Mutta ottakaa selvää, sillä nämä asiat ovat tod.näk. muuttuneet.
Jos sanon oman mielipiteeni, niin kehottaisin odottamaan vielä ainakin jonkun aikaa. Riippuu tietysti ihan teistä itsestänne. Olen itsekin nuori, 21 ja seurustellut poikakaverini kanssa 2 vuotta, ja olemme vasta nyt alkaneet hiukan ajatella yhteen muuttoa, tosin johtuu ainakin osittain siitä että olimme ensin vuoden ns. kaukosuhteessa, että näimme vain viikonloppuisin ja sen jälkeen poikakaverini meni armeijaan, joten emme ole niin paljoa nähneet tämän reilu kahden vuoden aikana.
Teistähän se on kiinni, mutta ainakin itse halusin tutustua ensin kunnolla, että tuntee toisen hyvin, sekä myös hyvät ja huonot puolet.
Itseasiassa juuri eilen juttelimme kaverini kanssa tästä aiheesta, kun hän muutti silloisen poikaystävänsä kanssa nopeasti yhteen. Siinä tulikin sitten toisen todellinen luonne aika yllätyksenä. Kaverini sanoi, ettei enää helpolla muuta kenenkään kanssa yhteen.
Mutta itse tiedätte parhaiten, tämä oli vain minun mielipiteeni.
Jos muutatte saman katon alle 3kk ennen kuin poikakaverisi menee armeijaan, niin armeija maksaa poikakaverin vuokran..vai olikos e että maksavat sen asumislisän..heh..
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/
Kun vaan oisin lukenu noi jutut joskus 11 vuotiaana ni oisin paljolta säästyny... siis jos järkeä ois ollu...
Oon ite panostanu lähes kaikkiin (teini) suhteisiini jostain syystä todella paljon, enkä oo koskaa varsinaisesti "vaan seurustellu" sellai kepeästi siis.
Oon aina uskonu olevani ikäistäni kypsempi, muutin pois kotoa just 16 täytettyäni yms. Ja kolme vuotta sitten kun nykyisen kihlattuni kanssa yhteen muutettiin 8 kk seurustelun jälkeen, uskoin vakaasti naiseni olevan just hyvä mulla ja meidän sitoutumisen olevan niin vankkaa, et voitettais kaikki vaikeudet.
Nyt oon ollu miltei vuoden armeijassa ja voin sanoa et se todellakin on koettelemus kaikille ihmissuhteille. Vielä kevättalvel suunniteltii häitä, nyt ei olla edes kunnolla suudeltu yli kuukauteen, vaik oon ollu lomilla. Syynä on se et emäntä on vihdoin tajunnu, et jotkut asiat kannattaa selvittää ennen naimisii menoa, kuten seksuaalisen tempperamentin yhteensovittaminen, läheisyyden ja omantilan -tarpeiden ristiriidat yms.
Suosittelen omien kokemuksieni perusteel et luette miehenne kanssa molemmat kaiken parisuhteeseen liittyvän tosta linkistä ja puhutte rehellisesti toisillenne siitä mitä odotatte suhteelta ja millasia ihmisiä olette. Eli kuinka usein tykkäätte saada orgasmin (eli kuinka viriilejä ootte sillo ku ette oo rakastuneita), ootteko yhtä mustasukkaisia toisistanne ja kaipaatteko läheisyyttä/omaa tilaa suunnileen saman verran, (jos ette ni kuinka paljon uskotte ihmisen kykenevän joustamaan) yms.
Tietysti voitte tehdä niinkin ku ihmiset yleensä, eli rakkaudesta hullaantuneena muuttaa yhteen miettimättä kunnolla ja oppia kaiken kantapään kautta tai osua tuurilla oikeaan. Jos jälkimmäinen toteutuu ni kannattaa kyl lotota...
älkää nyt ihmeessä vielä muuttako yhteen! mikä kiire nykyajan nuorilla on???? miten voitte tietää että jaksatte asua yhdessä ku teillä ei ole vielä kunnolla tullut minkäänlaista arkea suhteeseen? ei tule toimimaan kun perusteet ovat sitä luokkaa et halutaan olla koko ajan yhdessä! Ette ole vielä edes käyneet yhdessä läpi kaikkia vuodenaikoja! Itse olemme seurustelleet kolme vuotta ja molemmat jo reippaasti täysi-ikäisiä eikä olla vielä yhteen muutettu, ja suvut ja perheet ovat tuttavia jo keskenäänkin. Rauhoittukaahan vähän! ei kiirettä. jos olette loppuelämänne yhdessä miksi pitää kiirehtiä!