Ensin kaikki on hyvin ja kuvittelee, että toinen on kiinnostunut ja että kaikki menee ihan mukavasti. Ja sitten ei voida enää vastata enää edes viestiin yms.
Taisin olla sulle vain pelkkää seksiä vaikka muuta sanoitkin.
Kiitos vain. Särjit mun sydämeni.
Nyt pidän huolen siitä ettei sitä särje enää kukaan toinen.
Taisin olla sulle vain pelkkää seksiä vaikka muuta sanoitkin.
Kiitos vain. Särjit mun sydämeni.
Nyt pidän huolen siitä ettei sitä särje enää kukaan toinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja nyt olo aivan paskana... Mitenkä tästä pääsee yli?
jos joku tietää keinon millä päästä tästä yli, kertoisiko mullekin.. järki sanoo että juttu oli tässä mutta sydän ei tunnu uskovan millään. tuntee itsensä niin typeräksi kun uskoi kun toinen sanoi tuntevansa samoin ja yhtä äkkiä mieli onkin muuttunut... tuntuu vaan niin pirun pahalta..
Ja miksi se mieli yhtäkkiä muuttuu? Mitä sellaista typerää teki, että se mieli vaan muuttui...
Ehkä se aika on vain paras lääke. Tai niin täytyy ainakin uskoa.
ihmettelemään ja nyt syytän itseäni vaan kaikesta. Jotenkin mun täytyi tietämättäni häntä loukata, vaikken keksi kyllä yhtään mitään mistä se toinen olisi voinut suuttua tai loukkaantua. Jotain kuitenkin tapahtui, josta mulla ei ole aavistustakaan.
saman haluaisin minäkin tietää, pakkohan mun jotain pahaa oli tehdä,koska jos toinen oikeesti välittää ei voi vaan mieli muuttua.. ainakaan mun järjen mukaan :) miksei voi olla reilu ja kertoa oikeasti mikä oli syynä, tuollaisen vastauksen jälkeen sitä jää miettimään oisko asiat menny toisin jos ois itse tehny niin tai näin.. yli en tunnu pääsevän tästä jutusta millään..
Minulla kävi sama juttu. Olin varmaan miehelle vaan jokin yhden yön juttu, vaikkei se siltä aluksi vaikuttanutkaan. Olin ollut ihastunut tähän mieheen jo vuosia ja kun hän vaikutti kiinnostuneelta olin varmaan mailman onnellisin tyttö. Mutta sitten kun lähettää viestiä eikä vastausta kuuluu moneen päiviin tämän tytön sydän särkyy..
nimen omaan pahinta on se, että on uskonut sen toisen tunteisiin ja sanoihin. kyyninen olin aiemminkin, mutta enää en oikeasti tiedä uskonko kenenkään puheisiin. niin vei tuo edellinen kuin pässiä narussa, että on varmaan pakko sulkea silmät ja korvat jatkossa kaikilta rakkauden tunnustuksilta..meni loputkin itseluottamuksen rippeet. eivät aidot tunteet noin vain voi hetkessä muuttua?!eihän..?
sanat suustani :) sitä tunteiden muuttumista minäkin ihmettelen. ehkä niitä aitoja tunteita ei sit koskaan ollutkaan mut miksi sit niin sanottiin ja tehtiin? ei kai kukaan niin tollo oo että kuukausi kaupalla esittää vaikkei oikeasti niin tunnekaan..? en tiedä, tuntuu että pää räjähtää kun tätä asiaa vatvoo mielessään koko ajan.. mutta unohtamaankaan en pysty :(
Ensin oltiin niin kiinnostuneita ja sitten yhtäkkiä laitettiinkin pakki päälle... Ja mulla oli sillon sellanen tilanne et nyt saa miehet riittää ja sit tulee tämä tapaus ja vie jalat alta.. Annoin sitten itselleni luvan ihastua... Ei ois kannattanu, sydänhän siinä rikki meni, prkl... Jaksamisia sulle ja kaikille muillekin!
olen sama joka laitto aiemman viestin tuosta tunteiden yhtäkkisestä muuttumisesta.. enpä ois uskonyt että meitä on näin monta samassa tilanteessa, panee todellakin miettimään mikä helvetti noita miehiä vaivaa!!! voi kun joskus oppis olemaan ajattelematta ja tuntematta mitään. sama tunne mullakin, et nyt todellakin riitti, ei koskaan enää yhtään miestä!
...että tästä mun tapauksesta on jo kohta neljä kuukautta ja vieläkin tuntuu välillä pahalta, vaikka pahimman yli oon jo päässyt. Inhottavaa ajatella sellasta ihmistä joka ei ansaitse olla mun ajatuksissa! Kai se sit on vaan niin että jos osoitat kiinnostusta miestä kohtaan, niin sitten sitä ei enää kiinnostakaan.
Tuntuu juu että meitä petettyjä ja särjettyjä sydämiä on paljon. Mä en vaan juuri voi ymmärtää sitä miksei mies voi selittää...
Lähettää vain viestin, et ei jaksa enää, vaikka miten minua rakastaisi...
Tästä viestin saamisesta on kulunut jo kaksi vuotta.. vaan enpä vielä ole häntä pystynyt unohtaan, enkä uutta suhdetta alkamaan.. tuskin koskaan pystynkään enää kehenkään luottamaan. Meidän ns. onnea kesti kolmisen vuotta.
sama temppu tehty tännekin. eka kauniita sanoja ja tekoja, sitten yhtäkkiä ei enää mitään... saa tuntemaan itsensä aivan turhaksi ja se loukkaa paljon. miksei voitu hoitaa loppua vähän kivemmalla tavallä. ei aina ymmärrä.
juuri se ettei voida selvittää asioita ottaa päähän..pahinta siinä on se että alkaa ajattelemaan että ehkä vielä on jotain toivoa.. itseään siinä huijaa mutta tulee hetkiä jolloin se on niin paljon helpompaa kuin hyväksyä totuus.. kyllä kiroan päivää kun hänet tapasin :%