hitto vie että pitikin mennä töpeksimään!!! Kuvittelin näin ratkaisevani tilanteen helposti, pettämällä kaikki kaatuisi, voisi alkaa elämään omaa elämää ilman rakkauden tuomaa painolastia. Kuinkas ollakaan, ei onnistunu. Koko toimenpidekin oli todella vastenmielinen...yäk! Selvisi ainakin rakkauden todellinen olemus.
Kuvittelin kyseessä olevan pelkkä ihastuminen jonka varaan ei voi mitään rakentaa. On toinenkin osapuoli näyttänyt teoillaan rakkautensa, en vaan ole sitä huomannut, odotin vaan sitä "sanaa" jota muutenkin viljellään turhan kevyin perustein.
Neljä kuukautta oltiin vasta tunnettu ja yhdessä oli todella turvallinen olo, silloin harvoin kun saatiin yhdessä olla eli kaukosuhteessa olimme.
En ymmärrä "naiseni" suhtautumista asiaan, sanoo ymmärtävänsä ja ehkä teko tarpeen suhteemme syventymiselle, parempi nyt kuin myöhemmin. Ja oikean kumppanin löytäminen ei ole koskaan helppoa ja hän kokee meidän kuuluvan yhteen. En kiistä sitä että enkö tuntisi samoin, hän on ihanin nainen mihin olen koskaan törmännyt, olenkohan pelännyt jääväni ilman vastakaikua rakkauteeni jolloin päätin lopettaa suhteen tällä tavalla.
Tämän piti olla mielestäni peruuttamatonta. Minä inhosin itseäni ja kaduin samalla. Molemmat olemme kovia kokeneet aikaisemmassa elämässä ja varmaan koemme niitä edelleen, yhdessä.
Näistä tapahtumista on nyt kolmisen kuukautta ja elämä on todella ihanaa tämän naisen rinnalla. Asiasta ollaan keskusteltu ja keskustellaan edelleenkin, se on siirtynyt sinne tutustumisvaiheen seurusteluun. Kaikilla on jos jonkinlaiset kokemukset niistä ajoista, meillä tällaiset.
Olemme ajatelleet asian niin että pelko asettui puolustusasemiin Rakkautta vastaan ja kyllä sen nyt tietää miten siinä käy.
Rakkauden voima on suurin voima jota ei tiedemiehetkään voi selittää.
Toisen ajattelemisestakin tulee hyvälle mielelle ja jatkuvasti on tunne että voisi vaikka siirtää vuoria.
Antakaa rakkaudelle periksi! Puhukaa toisillenne ennenkuin toimitte näin typerästi. Minä en pystynyt vastaanottamaan toisen rakkautta vaan kyseenalaistin jatkuvasti, miksi hän näin huonoa ihmistä rakastaa, teen sitä, teen tätä, en uskonut mitä hän sanoi minulle.
Tänään kuuntelen ja uskon enkä mieti enää miksi?
En olisi koskaan halunnut menettää tätä mitä minulla tänään on.
Järki ei pärjää Rakkaudelle:)
Hyvä kesää, kaikille rakkauden kokeneille!
Kuvittelin kyseessä olevan pelkkä ihastuminen jonka varaan ei voi mitään rakentaa. On toinenkin osapuoli näyttänyt teoillaan rakkautensa, en vaan ole sitä huomannut, odotin vaan sitä "sanaa" jota muutenkin viljellään turhan kevyin perustein.
Neljä kuukautta oltiin vasta tunnettu ja yhdessä oli todella turvallinen olo, silloin harvoin kun saatiin yhdessä olla eli kaukosuhteessa olimme.
En ymmärrä "naiseni" suhtautumista asiaan, sanoo ymmärtävänsä ja ehkä teko tarpeen suhteemme syventymiselle, parempi nyt kuin myöhemmin. Ja oikean kumppanin löytäminen ei ole koskaan helppoa ja hän kokee meidän kuuluvan yhteen. En kiistä sitä että enkö tuntisi samoin, hän on ihanin nainen mihin olen koskaan törmännyt, olenkohan pelännyt jääväni ilman vastakaikua rakkauteeni jolloin päätin lopettaa suhteen tällä tavalla.
Tämän piti olla mielestäni peruuttamatonta. Minä inhosin itseäni ja kaduin samalla. Molemmat olemme kovia kokeneet aikaisemmassa elämässä ja varmaan koemme niitä edelleen, yhdessä.
Näistä tapahtumista on nyt kolmisen kuukautta ja elämä on todella ihanaa tämän naisen rinnalla. Asiasta ollaan keskusteltu ja keskustellaan edelleenkin, se on siirtynyt sinne tutustumisvaiheen seurusteluun. Kaikilla on jos jonkinlaiset kokemukset niistä ajoista, meillä tällaiset.
Olemme ajatelleet asian niin että pelko asettui puolustusasemiin Rakkautta vastaan ja kyllä sen nyt tietää miten siinä käy.
Rakkauden voima on suurin voima jota ei tiedemiehetkään voi selittää.
Toisen ajattelemisestakin tulee hyvälle mielelle ja jatkuvasti on tunne että voisi vaikka siirtää vuoria.
Antakaa rakkaudelle periksi! Puhukaa toisillenne ennenkuin toimitte näin typerästi. Minä en pystynyt vastaanottamaan toisen rakkautta vaan kyseenalaistin jatkuvasti, miksi hän näin huonoa ihmistä rakastaa, teen sitä, teen tätä, en uskonut mitä hän sanoi minulle.
Tänään kuuntelen ja uskon enkä mieti enää miksi?
En olisi koskaan halunnut menettää tätä mitä minulla tänään on.
Järki ei pärjää Rakkaudelle:)
Hyvä kesää, kaikille rakkauden kokeneille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis ei voi olla totta.
Taas tää sama kajahtanut eukko yrittää miehenä kirjoitella näitä tosi säälittäviä juttujaan.
Kuin paljon voi viirata tällasen tyypin päässä?
Aika pelottava ajatus et nää hullut saa liikkua kaduilla vapaasti.
ja kuka mahtaa olla se kajahtanu eukko
ainaki eilen olin mies, ehkä olen tänäänkin, illalla sen sit näkee, hehhee.
omaan vainoharhaisuuteesi, älä kiusaa sillä muita. Onko tavaton ajatus, että mies täällä kirjoittelee.
osoitteeseen tuo avunhakukehotus. Piti olla sille joka aloitti kirosanalla. Sorry ap.
moneen junaan. Itsekään en olis voinu kuvitella tällasta mahdolliseks. Miehen mittaan kuuluu että on kova äijä joka ei tunteile. En vaan oo eikä musta sellasta tuu:)
Tänne on ehkä turhankin helppoa kirjoitella, jokainen kuitenkin saa päättää omalla kohdallaan uskoako vai ei.
joka ei tiedä kumpaa sukupuolta on?
Ajatukset ja ulosanti ovat ainakin niin naismaisia kun vaan olla voi.
Kannattais kurkata sinne pöksyihin. Ehkä oot kuvitellu et oot mies, mut sut täytyy herättää todellisuuteen kertomalla että nainen oot.
Tarkista vaikka.
Kurkkaa ihan vaan rohkeesti niihin pöksyihin.
ei sitä tarvitse pelätä. Näytä se käytännön teoilla eli älä petä enää.
Uskon hyvin, että olet mies, tuo on ihan tyypillinen miehen tempaus; huomata että on rakastumassa ja suojautua sitä vastaan pettämällä.
Tulipa lyhyesti ja ytimekkäästi, kiitos!
Ainakin opin tuntemaan miltä pettäjästä tuntuu, täysin paskalta ja sen että se ei todellakaan ole mun juttu, sainpahan varmistuksen asiaan.
Onhan sitten tapapettäjät asia erikseen, jotka pystyvät nauttimaan siitä, ok, suotakoon se heille. Olen itse ollut petettynä aikaisemmin ja tiedän mitä se vastapuolelle yleensä tekee.
Silloinen suhde jatkui myös ja kaatuikin eri syistä sitten lopuksi. Nykyisessä tilanteessa osat ovat vain vaihtuneet.
En itsekään voisi kuvitella toisen olevan paska ihminen pettämisen takia, en minäkään taida olla vielä kadotukseen joutunut:)
Olen ollut päinvastaisessa tilanteessa ja yllättävän helposti tuollaisen yli ollaan päästy. Ongelmat ovat ratkomista varten.
Ei virheettömyys tee kenestäkään pyhimystä mutta virheistä oppiminen ja vastuun kantaminen kasvattaa paitsi ihmistä myös parisuhdetta.
Hyvä voittaa kuitenkin.