neuvoja neuvoja

Siinä olet kyllä ihan oikeassa että kaukosuhteessa oleminen vaatii molemmin puolista luottamusta.
Elän itse kaukosuhteessa, sain yhdeyden häneen viime syksynä ensimmäisen kerran netin kautta ja siitä se kaikki sitten alkoi, ensin muutama s-posti, sen jälkeen mesessä juttelu ja sitten puhelimessa, tapasimme ekan kerran 3.11-06 ja menimme samana päivänä myöskin kihloihin, joka oli tosin jo etukäteen sovittu juttu, vaikka itse en olisikaan jaksanut uskoa sitä toeksi ennen kuin näin sen omin silmin.
Me pidetään yhteyttä päivittäin skypen ja puhelimen avulla, välimatka on valitettavasti pitkä, hän asuu gotlannissa, ruotsissa ja minä täällä suomessa ainakin toistaseksi vielä.
matkustamiseen menee paljon aikaa, mutta se on kans sen arvoista myöskin, näemme toisemme 2-3 viikon välein, toisinaan on mennyt jopa 4 viikkoakin, mutta kyllä senkin ajan on vaan jotenkin kestänyt, vaikka se onkin ollut yhtä helvettiä kun kaipaa toista ihmistä.
Tiedän että hän todellakin rakastaa minua, joka kerta kun juttelemme niin hän sanoo että hän rakastaa minua ja päin vastoin.
Olen saanut todella paljon kuulla paskaa tästä että menin kihloihin, esim että "kyllä se sun mies sua pettää kun et ole paikalla" sellaset ihmiset eivät ole muutakuin kateellisia vaan ja eivät voi hyväksyä toisen onnea.
Heidän todellakin katsis katsoo ensin peiliin että miltä siellä näyttää ennen kuin ruveta arvostelemaan muitten suhteita, kyllä se on niin paljon molemmista kiinni että jos kaukosuhde onnistuu tai ei.
Toivotan sinulle ja kumppanillesi onnea teidän suhteessa. Jos haluat kirjoitella ajatuksia niin s-posti osoitteeni löydät profiilistani.
HUOMIO TEILLE JOTKA HALUAVAT VAAN AUKOA MUUTEN PÄÄTÄÄN TAI ARVOSTELLA NIIN ÄLKÄÄN VAIVAUTUKO AINAKAAN MUN S-POSTIINI KIRJOITTAMAAN. KIITOS