Rakastan häntä yli kaiken, hän on kiltein ja huomaavaisin ihminen maailmassa. Silti saan raivokohtauksia vähän väliä, milloin mistäkin asiasta, yleensäkin mitättömästä asiasta. Johtuuko se siitä että hän on liian kiltti? Aina tehdään niin kuin minä haluan, vaikka olen kysynyt monesti hänen mielipidettä. Mikä avuksi? Kokemuksia?
Miksi räjähdän
rakkaalleni?
101163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ääliö. Terveisin
toinen samanlainen
Voiko turhanpäiväisempää kysyä palstoilla?????
vastata!
Mun mielestä toi aihe ei oo millään tavalla turhanpäiväinen. Se on nimittäin helvetin yleistä! Itse teen samaa ja jälkeen päin mietin, mikä ihme mut sai jälleen suuttumaan mitättömästä. Eihän siinä muuten mitään, mutta se syö suhdetta kuin suhdetta ja niin kauan kun ei osaa edes itselleen selittää, miksi toimii niin kuin toimii, asialle on mahdotonta tehdä mitään. Asiaan on aivan varmasti joku psykologinen selitys (kunpa vaan tähän hätään osaisin sanoa mikä!). Itse olen huomannut, että jos kaikki on hyvin, sitä saattaa joskus jopa kaivata riitelyä, sillä tasapaksua suhdetta ei jaksa kovinkaan pitkään. Toisaalta, jos riitely on arkipäivää, ja sitten on ehkä hieman (tavallista) pidempi hyvän ajan jakso, ei räjähtämiseen tarvitse oikeastaan mitään. Yksi väärä sana tai tekemättä/sanomatta jättäminen riittää. Veikkaisin, että siinä on taustalla se, että odotukset kasvavat yltiöpäisiksi. Kun on jo tottunut ajatukseen, että yhteiselo on auvoisaa eikä raivonpuuskiakaan ole vähään aikaan ollut, sitä olettaa, että niistä on selvitty ja syy on ratkennut molemmille. Yksi hyvä vinkki (toimi ainakin mulla). Tarkkaile enemmän itseäsi, koita miettiä, millaiset tilanteet saavat sinut raivon partaalle. Mieti myös, miksi oikeastaan suutut. Näin opit pikkuhiljaa hallitsemaan ja HILLITSEMÄÄN itseäsi. Kun osaat ennakoida tilanteita, toisin sanoen tiedät, mitä on tulossa, osaat asennoitua niin, ettet anna pienen ärsykkeen vaivata. Koita siis hillitä itsesi tällaisissa tilanteissa (vaikka kuinka VITUTTAISI ja tekisi mieli sanoa ja osoittaa se, älä tee sitä. Pidä se sisälläsi, sillä jos kyseessä on tyhjänpäiväisistä asioista suuttuminen, ei sen sisällä pitäminen vaurioita sinua tai suhdettasi). Vähitellen pääset eroon tuosta raivostuttavasta luonteenpiirteestäsi ja sinun on itsesikin helpompi olla. Koita myös keskustella asiasta kumppanisi kanssa. Kerro hänelle, ettet oikeastaan edes ymmärrä miksi suutut niin pienestä ja voit myös tietäessäsi, mikä sen aiheuttaa, vihjata kumppanillesi, että kun käsket häntä lopettamaan, hänen tulee lopettaa. Ellet siis selvitä ongelmaasi yksin, kumppanisi saattaa ymmärtää ongelmasi paremmin kuin arvaatkaan=)
...ei juurikaan lisättävää edelliseen, mutta pientälisäystä tähän itse tutkiskeluun.
Eli kun suutut/olet melkein suuttunut, niin pelkkä sen jättäminen siihen ei riitä vaan on todellakin muistettava purkaa tilanne pienempiin osiin... mitkä asiat vaikutti siihen että suutuin, mitä oli tapahtunut sitä ennen, miten toinen osapuoli käyttäytyi, ja näin edelleen (kuten TeRi mainitsikin). Loppujen lopuksi alkaa selvitä millaisissa tilanteissa tämä yht'äkkinen suuttuminen tapahtuu. Ja yksi tärkeä asia on, että mielellään vielä kirjoittaa nämä pohdinnat ylös paperille, jotta voi myöhemmin vertailla eri tilanteita ja tapahtumien mahdollisia yhteyksiä.
Olet varmasti aivan oikeassa. Räjähtämisen syyn ei tarvitse olla kummoinen, vaikkapa vain ettei toisesta saa vastusta. Syitä on varmasti monia, todennäköisesti itse on jäänyt lapsena vähälle huomiolle ja kaipaa toiselta sitä huomiota. Itsellä näin on mutta kun saan sitä huomiota puolisoltani paljon, sekään ei ole selitys räjähtämiselle. Niin kuin sanoit, täytyy yrittää vain hillitä itseään kun seuraavan kerran ärsyttää.
..mutta yleisin syy taitaa silti olla puhtaasti fyysinen. Ne hormonit, ne hormonit: PMS, kolme kirjainta, jotka voivat tehdä niin naisen itsensä kuin puolisonkin elämästä helvetin. Kun/jos haet apua, varaudu siihen oireitasi väheksytään: PMS on joidenkin lääkäreidenkin mielestä vain huono tekosyy vittumaiselle luonteelle.
Olet oikeassa, että taustalla on taatusti myös fyysinen selitys, mutta en kuitenkaan poissulkisi mahdollisuutta, että esimerkiksi psyykkiset kokemukset (kasvatuksen vaikutus, ihmissuhteet, läheisyys-läheisyyden puute, aktiivisuus-passiivisuus ym. ym.) eivät vaikuttaisi tällaiseen käyttäytymiseen. Varmasti joku on myös tutkinut ko. asiaa, mutta jostain syystä näistä asioista ei vain puhuta, vaikka aihe sinänsä onkin mielenkiintoinen ja puhuttava. Mielestäni tietyt henkilöt, jotka ovat viestin kirjoittajan tekstiin vastanneet osoittavat tiettyä epäkypsyyttä suhtautumisellaan. Ehkäpä kyseessä ovat juuri sellaiset ihmiset, jotka itse painiskelevat saman ongelman kanssa, mutta eivät tahdo myöntää sitä itselleen. Hienoa, että joku myöntää myös negatiiviset piirteensä, eikä syytä kumppaniaan tästä toimintatavasta. Vain siten on mahdollista tehdä asialle jotain, ja joidenkin täällä vastanneiden suhtautuminen on kaikkea muuta kuin kannustavaa asian ratkaisemiseksi.
(En suoranaisesti viittaa kehenkään vastanneista enkä myöskään suoranaisesti väitä, että heillä olisi itse ongelma samaisessa asiassa. Se oli vain epäilys jonka todellisuudenperä saattaa olla 1 miljoonasta...joten...en tahdo aiheuttaa mielipahaa kenellekään. Tämä oli vain minun näkemykseni. Olisi kiinnostavaa kuulla myös muiden teorioita.)
Oletko varma omasta seksuaalisuudestasi? Olen kirjoittanut tästä asiasta ennenkin, joten käytän vähän copy-pastea. Toivottavasti löydät apua ongelmaasi.
--------------
Tieteellä saattaa olla uusi vastaus ongelmiisi.
Uusimpien tutkimusten mukaan lesbojen osuus naisista on aika vakio ympäri maailman. Yllättävin havainto on kuitenkin se, että jopa 90% naisista on todellisuudessa fysiologisesti lesboja. Heteroseksuaalisuus on siis naisten kohdalla pääasiassa sosiaalinen konstruktio. Naiset kuitenkin pitävät saamastaan huomiosta ja siksi usein jopa aidosti rakastuvat myös miehiin. Ymmärrettävää kuitenkin on, että he eivät aktiivisesti hakeudu miesten seuraan, ellei kyseessä ole aivan poikkeuksellisen tasokas yksilö, ja pysyttelevät mieluummin omiensa joukossa. Käyttäytymismalli on siis sama kuin miehilläkin, eli pyritään niiden viehättävien ihmisten joukkoon, oli sitten asiassa jotain seksuaalista tai ei.
Naisten lesbokäyttäytyminen on nykytiedon mukaan kehittynyt evolutiivisesti yhteisörakenteen vahvistuessa. Monilla muilla eläinlajeilla naaraat kilpailevat voimakkaasti jälkeläistensä elinmahdollisuuksista, mikä aiheuttaa usein poikasten menehtymisen. Ihmisnaarailla lesbouteen suuntautuminen tasoittaa näitä ristiriitoja ja mahdollistaa onnistuneemman lisääntymisen. Tutkijoiden mukaan nimenomaan lesbotaipumukset ovat pohjimmiltaan mahdollistaneet ihmiskunnan räjähdysmäisen kasvun.
Vankka todiste naisten lesbouden puolesta saatiin, kun huomattiin, että hoidettaessa esimerkiksi naisten masennusta psykoterapialla saatiin hämmästyttävän hyviä tuloksia, kun alettiin systemaattisesti pohtimaan potilaiden suhdetta toisiin naisiin. Sama pätee myös joihinkin muihin mielenterveyshäiriöihin. Onpa jopa esitetty arvioita, että naisten miehiä yleisemmät mielenterveysongelmat selittyisivät nimenomaan tukahdutetulla lesboudella. Terapiaa jatkettaessa monet psykoterapeutit ovat raportoineet, että potilaat ovat kertoneet löytäneensä oman seksuaalisuutensa, usein jättäneet miehensä ja alittaneet parisuhteita naisten kanssa. Samalla terapian tarve on loppunut. (Puhutaan jo kymmenistä tuhansista tapauksista ympäri maailman.) Näillä naisilla esimerkiksi PMS-vaivat ovat vähentyneet 90% ja esimerkiksi riski sairastua masennukseen on laskenut olemattomiin, työtehon ja elämänilon samalla lisääntyessä. Samalla myös heidän lähipiirinsä naisten hyvinvointi on lisääntynyt, ja onpa havaittu jopa domino-ilmiötä, jossa yhden naisen eheytyminen on saanut hänen lähipiirinsä myös pohtimaan seksuaalisuuttaan.
Eli lyhyesti: Sinunkin mielialasi ailahtelut saattavat johtua piilevästä seksuaalisuudestasi, joka ajoittain sopivan ärsykkeen tullessa pyrkii pintaan. Tilanne helpottuu vasta, kun tunnistat ja tunnustat seksuaalisuutesi todellisen suuntautumisen. Kehotan sinua itsetutkiskeluun.
Mistä ihmeestä löysit moisen selityksen? Oletko tosissasi? Ei kyllä kovin tieteelliseltä vaikuta, kun et kerro edes lähdettä.
Itse en turhasta räjähtele, vaan olen aika lempeä luonne, mutta kärsin kyllä ajoittain muuten PMS-oireista masennuksen, väsymyksen ja vatsa- ja pääkipujen muodossa.
Kohtuullinen fyysinen kunto, stressittömyys, hyvä suhde mieheen ja paljon toimivaa heteroseksiä pitää mielialankin mahdollisimman tyytyväisenä.
Mistä ihmeestä nämä miesten lesbofantasiat saavat alkunsa? Taitaa olla tämäkin "teoria" niiden heijastumaa. Luulisi, että miestä kiinnostaa nainen, joka on kiinnostunut miehistä eli hetero.