Miksi olen näin typerä...
Erostamme on jo vuosi aikaa.
Kaiken piti kääntyä parhain päin, talo oli suunneitteilla, kohta rakenteilla.
Mielessäni jo näin kuinka saisin pitää sylissäni pieniä ihmisen taimia, antaa heille kaikille pyytetöntä rakkautta, antaa hänen kanssaan lapsillemme turvallisen kodin ja rakastavat vanhemmat.
Kuinka hänen kanssaan kävisimme yhdessä läpi elämän, ja yhdessä kestäisimme kaiken mitä elämä tiellemme asettaa.
Mutta toisin kävi, kaikki unelmani ja haaveeni revittiin minulta pois.
Vaikka jo vuosi on mennyt, minä rakastan häntä edelleen. Joka päivä kaipaan häntä vierelleni, haluaisin tuntea hänen lämpönsä vierelläni kun illalla laitan nukkumaan, ja aamulla kun herään. Tuntea hänen hiustensa ja ihonsa pehmeyden ja tuoksun. Tahdon edelleen hieroa hänen kipeitä hartioitaan, jalkapohjiaan.
Vaikka jo vuosi on mennyt, ja tiedän ettei hän enää halua minua, olen nauttinut hänen kanssaan viettämistäni lyhyistä hetkistä. Olen tiennyt että tulee se päivä jolloin hän löytää uuden rakkauden.
Nyt kun se päivä koetti, huomaan että en silti ole osannut varautua siihen kuinka kipeää se tekee. En saa unta, koska kaipaan häntä. Kotona en saa mitään aikaan, koska kaipaan häntä. Yksin sitten kotonani itken tyhjää olani, heti kun töistä tulen tyhjään asuntoon.
Vuoden olen jo tähän varautunut, mutta minä typerys kaipaan ja rakastan häntä yhä.
Itken tietäessäni, että toinen ihminen elää nyt hänen kanssaan sitä elämää jonka minä halusin itselleni.
Kun tapaamme, haluaisin koskettaa häntä kuten ennekin, halata, olla edes hetken lähekkäin. Mutta en pysty, sillä tiedän ettei hän enää halua sitä minulta. Hänellä on jo toinen jolle hän antaa oman hellyytensä. Kun puhumme puhelimessa, haluaisin sanoa hänelle "rakas" mutta en voi, sillä hän ei halua kuulla sitä enää minulta. Hänellä on jo toinen, jonka sanomana se saa hänet hymyilemään.
Minun pitäisi jatkaa omaa elämääni, mutta en vain pysty. En mistään löydä toista samanlaista, yhtä ihanaa ihmistä.
Olen typerä enkä voi unohtaa häntä.
Kaipaan kaikkia pienen pieniäkin hetkiä hänen kanssaan. Kaipaan kaikkea mitä yhdessä teimme.
Olen typerä enkä voi niitä hetkiä unohtaa.
Minun kai pitäisi unohtaa menneet, mutta miten voisin unohtaa mitään niin ihanaa. Hetkeäkään hänen kanssaan elämästäni ajasta en ikinä vaihtaisi pois.
Miten voikaan ihmiseen sattua näin. Ja vain siksi että olen typerä, enkä osaa lakata rakastamasta.
Erostamme on jo vuosi aikaa.
Kaiken piti kääntyä parhain päin, talo oli suunneitteilla, kohta rakenteilla.
Mielessäni jo näin kuinka saisin pitää sylissäni pieniä ihmisen taimia, antaa heille kaikille pyytetöntä rakkautta, antaa hänen kanssaan lapsillemme turvallisen kodin ja rakastavat vanhemmat.
Kuinka hänen kanssaan kävisimme yhdessä läpi elämän, ja yhdessä kestäisimme kaiken mitä elämä tiellemme asettaa.
Mutta toisin kävi, kaikki unelmani ja haaveeni revittiin minulta pois.
Vaikka jo vuosi on mennyt, minä rakastan häntä edelleen. Joka päivä kaipaan häntä vierelleni, haluaisin tuntea hänen lämpönsä vierelläni kun illalla laitan nukkumaan, ja aamulla kun herään. Tuntea hänen hiustensa ja ihonsa pehmeyden ja tuoksun. Tahdon edelleen hieroa hänen kipeitä hartioitaan, jalkapohjiaan.
Vaikka jo vuosi on mennyt, ja tiedän ettei hän enää halua minua, olen nauttinut hänen kanssaan viettämistäni lyhyistä hetkistä. Olen tiennyt että tulee se päivä jolloin hän löytää uuden rakkauden.
Nyt kun se päivä koetti, huomaan että en silti ole osannut varautua siihen kuinka kipeää se tekee. En saa unta, koska kaipaan häntä. Kotona en saa mitään aikaan, koska kaipaan häntä. Yksin sitten kotonani itken tyhjää olani, heti kun töistä tulen tyhjään asuntoon.
Vuoden olen jo tähän varautunut, mutta minä typerys kaipaan ja rakastan häntä yhä.
Itken tietäessäni, että toinen ihminen elää nyt hänen kanssaan sitä elämää jonka minä halusin itselleni.
Kun tapaamme, haluaisin koskettaa häntä kuten ennekin, halata, olla edes hetken lähekkäin. Mutta en pysty, sillä tiedän ettei hän enää halua sitä minulta. Hänellä on jo toinen jolle hän antaa oman hellyytensä. Kun puhumme puhelimessa, haluaisin sanoa hänelle "rakas" mutta en voi, sillä hän ei halua kuulla sitä enää minulta. Hänellä on jo toinen, jonka sanomana se saa hänet hymyilemään.
Minun pitäisi jatkaa omaa elämääni, mutta en vain pysty. En mistään löydä toista samanlaista, yhtä ihanaa ihmistä.
Olen typerä enkä voi unohtaa häntä.
Kaipaan kaikkia pienen pieniäkin hetkiä hänen kanssaan. Kaipaan kaikkea mitä yhdessä teimme.
Olen typerä enkä voi niitä hetkiä unohtaa.
Minun kai pitäisi unohtaa menneet, mutta miten voisin unohtaa mitään niin ihanaa. Hetkeäkään hänen kanssaan elämästäni ajasta en ikinä vaihtaisi pois.
Miten voikaan ihmiseen sattua näin. Ja vain siksi että olen typerä, enkä osaa lakata rakastamasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Erosta kohta vuosi ja kaipaan häntä aina vaan...Menetin rakkaani toiselle ja samalla parhaan ystäväni. Ja nyt elämä on pelkkää tyhjäää...