Aika ei

haavoja...Mitä tämä oikein on, en jaksa enää itseäni. Kolme vuotta sitten loppui orastava suhde. Olen yrittänyt niin päästä tapahtumista yli, yrittänyt unohtaa, vaan kun se vieläkin sattuu niin paljon. Helpompia aikoja on välillä, mutta en pysty unohtamaan. Ikävä vaan voimistuu en voi itselleni ja näille tunteilleni mitään. Kukaan ei aiheuta samanlaista värinää kuin hän :´(
7929
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

irti,kovuutta mieleen,fyysinen harrastus,ota aikuinen ote elämään äläkä valita täällä,elä elämääsi,ulkoile ja jätä internet,täällä teet hankalaksi olosi,tapaa uusia ihmisiä jne.

Äänestä

aika paranna! Tuo kolme vuottakin stemmaa ja silti kaipuu on ihan tolkuton. Ja vielä mokoma kasvaakin. Ja sitten kun vielä tietää, ettei toinen edes taida muistaa koko romanssia.. Eikös se niin ole, että jos miehellä on puhelinnumero, eikä hän soita, niin silloin hän ei ole kiinnostunut..

Äänestä
  • taitaa olla. Kyllä mies soittaa, jos sillä on naisen puhelinnumero, muuten ei ole kiinnostunut. Siinäkin mielessä tiedän turhaan painivani näiden tunteiden kanssa.

    Äänestä

  • niin se kirjoitti:

    taitaa olla. Kyllä mies soittaa, jos sillä on naisen puhelinnumero, muuten ei ole kiinnostunut. Siinäkin mielessä tiedän turhaan painivani näiden tunteiden kanssa.

    ette kolmenkaan vuoden päästä ole voineet tuntea iloa.

    Äänestä

  • pillerit jos kirjoitti:

    ette kolmenkaan vuoden päästä ole voineet tuntea iloa.

    että elämä olisi pelkkää tuskaa. Iloa mahtuu paljon elämään. En tiedä ymmärrätkö. Olen mennyt elämässä eteenpäin ja tavannut ihmisiä ja hankkinut uusia harrastuksia, ihastunutkin. mutta mutta... Sitä itsekin ihmettelen miten joku voi vaikuttaa noin ja raapia sisintä vielä noin pitkän ajan jälkeen...

    Äänestä

  • pillerit jos kirjoitti:

    ette kolmenkaan vuoden päästä ole voineet tuntea iloa.

    kai ole vielä sopivaa rohtoa kehitelty.

    Äänestä

Sydämenmurtumaa olen potenut minäkin sen reilu 3vuotta, eikä varsinaista parantumista ole tapahtunut, vaikka jonkin asteista edistymistä onkin ollut havaittavissa.

En tiedä, onko kompastuskivi siinä, ettei suhteemme ennättänyt ihastumista ja rakastumista pidemmälle. Meille, tai minulle ja hänelle jäi vain alkuhuuma, ajatus ja tunne siitä, että hän on minulle rakkain, pelkkää päivän paistetta,syttynyttä intohimoa.

Tiedän, tiedän, pitäisi jotenkin mennä eteenpäin, mutta kukaan toinen ei ole koskettanut samalla tavalla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


paranna kirjoitti:

haavoja...Mitä tämä oikein on, en jaksa enää itseäni. Kolme vuotta sitten loppui orastava suhde. Olen yrittänyt niin päästä tapahtumista yli, yrittänyt unohtaa, vaan kun se vieläkin sattuu niin paljon. Helpompia aikoja on välillä, mutta en pysty unohtamaan. Ikävä vaan voimistuu en voi itselleni ja näille tunteilleni mitään. Kukaan ei aiheuta samanlaista värinää kuin hän :´(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu