Päätin lähteä pois suhteesta,kaikki tuntu jo puoli vuotta niin yksipuoliselta.
Minä lellin hellin,annoin rakkautta mutta mies ei ottanut sitä enään vastaan,eikä rakkaus sille riittänyt,rakastin tätä miestä ihan loputtomiin, seurustelimme 5 vuotta
En jaksanut olla aina se osapuoli joka aina vaan antaa,ja joutuu kerjää toisen aikaa ja huomiota,mies torju minua.
Pari vuotta sitten olen saanut kokea paljon sydänsuruja tämän miehen takia,kesti kauan ennen kun luotin häneen uudelleen (petosta ja muuta paskaa)dumpanut mut jo pari kertaa exänsä takia, otin hänen aina takaisin ja annoin aina anteeksi,koska rakastin tätä miestä.
Suhteen loppuvaiheessa mies oli inhottava minulle,veti minut puoleensa ja työnsi taas pois,taas veti puoleensa..,epäröi meidän suhdetta jo vuosia ja silti ei halunut menettää minua,mies ei oikein tiennyt mitä minusta haluaa,rakasti minua kyllä,en jaksanut enään tätä paskaa ja lähdin kalppimaan.
Onko normaalia etten nyt tunne enään mitään miestä kohtaan? (ainakaan tällä hetkellä???)
minne se mun rakkaus miestä kohtaan haihtu??? mun tunteet on jotenkin kuollu miestä kohtaan,olin antanut niin paljon mutta itse sain niin vähän takaisin,(kai se tulee siitä?)olo on niin tyhjä,en välitä enkä kaipaa yhtään,enemmän tunnen sääliä miestä kohtaan???
mistä tällainen olo voi johtua?
onko normaalia? täytyyhän sitä välillä ikävöidä toista? oli niitä ihania aikojakin yhdessä,mutta aivan kun mun pitää pakottaa itseäni välillä ikävöimään miestä,ja itkeä miehen perään mutta kyyneleet ei vaan valu,kun välillä tulee paskaa enemmän ylös kun niitä ihania aikoja..,välillä mies on ihan pois mielestä,unohdan jopa ajatella häntä,vaikka mies pyöri aina ajatuksissani,aina!
Kumallista,en ole ennen tuntenut tällaista,tulin ennen hulluksi jos mies jätti mut pari vuotta (pari kertaa!)toisen takia, tai muuten vaan kun mies ei halunut olla kanssani.
Tämä olotila on mulle ihan uutta..
onko tämä sitä "nyt mulle riitti" oloa?
vai onko mulle vielä takapakkia odotettavissa???
Minä lellin hellin,annoin rakkautta mutta mies ei ottanut sitä enään vastaan,eikä rakkaus sille riittänyt,rakastin tätä miestä ihan loputtomiin, seurustelimme 5 vuotta
En jaksanut olla aina se osapuoli joka aina vaan antaa,ja joutuu kerjää toisen aikaa ja huomiota,mies torju minua.
Pari vuotta sitten olen saanut kokea paljon sydänsuruja tämän miehen takia,kesti kauan ennen kun luotin häneen uudelleen (petosta ja muuta paskaa)dumpanut mut jo pari kertaa exänsä takia, otin hänen aina takaisin ja annoin aina anteeksi,koska rakastin tätä miestä.
Suhteen loppuvaiheessa mies oli inhottava minulle,veti minut puoleensa ja työnsi taas pois,taas veti puoleensa..,epäröi meidän suhdetta jo vuosia ja silti ei halunut menettää minua,mies ei oikein tiennyt mitä minusta haluaa,rakasti minua kyllä,en jaksanut enään tätä paskaa ja lähdin kalppimaan.
Onko normaalia etten nyt tunne enään mitään miestä kohtaan? (ainakaan tällä hetkellä???)
minne se mun rakkaus miestä kohtaan haihtu??? mun tunteet on jotenkin kuollu miestä kohtaan,olin antanut niin paljon mutta itse sain niin vähän takaisin,(kai se tulee siitä?)olo on niin tyhjä,en välitä enkä kaipaa yhtään,enemmän tunnen sääliä miestä kohtaan???
mistä tällainen olo voi johtua?
onko normaalia? täytyyhän sitä välillä ikävöidä toista? oli niitä ihania aikojakin yhdessä,mutta aivan kun mun pitää pakottaa itseäni välillä ikävöimään miestä,ja itkeä miehen perään mutta kyyneleet ei vaan valu,kun välillä tulee paskaa enemmän ylös kun niitä ihania aikoja..,välillä mies on ihan pois mielestä,unohdan jopa ajatella häntä,vaikka mies pyöri aina ajatuksissani,aina!
Kumallista,en ole ennen tuntenut tällaista,tulin ennen hulluksi jos mies jätti mut pari vuotta (pari kertaa!)toisen takia, tai muuten vaan kun mies ei halunut olla kanssani.
Tämä olotila on mulle ihan uutta..
onko tämä sitä "nyt mulle riitti" oloa?
vai onko mulle vielä takapakkia odotettavissa???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulehan. Uskoisin että kaikista tärkein juttu kaikissa ongelmissa, ihmissuhteissa, tunteissa ja tilanteissa on opetella kuuntelemaan omaa itseään!
Jos sen taidon opettelet sinulla on aina neuvonantaja mukanasi olipa tilanne miten kiperä tahansa ja luotettava sellainen. Elämä on ikuista oppimista niin ihmissuhteiden, asenteiden kuin muunkin kanssakäymisen kanssa. Kun tuntee ensin itsensä voi odottaa saavansa sielujen sympatiaa.
Näinkö on vai onko toisin?
kuule voin sanoa kokemuksella että aivan normaalia tuntea noin.olen muutaman pitkän parisuhteen lopettanut ja musta tuntui aivan samalta sitten lopuksi.katso "aikansa kutakin" kuten sanotaan.kun pettyy monta kertaa samaan ihmiseen ja itkee silmät päästänsä joka kerta niin lopulta tiedät jo niin paljon ja olet kokenut sen paskan niin monesti että itku ei enää tule ja toteat vain että näin taas kävi. luulisin että se johtuu siitä ettei se ole enää niin yllättävää toisen taholta vaan jo monesti koettua.kyllä ne tunteet pikku hiljaa kuolee jollei itse saa mitään. rakkaus ei ole ikuista vaan sitä pitää jatkuvasti hoitaa jotta se säilyy kahden ihmisen välillä.
Mitä sinä kerroit viestissäsi,on totta:Mulla on sama tilanne juuri nyt.Minä annan,mut en saa mitään takas,tuntuu niin hirveeltä kun näyttää tunteet,ja ukko vaan työntää pois.Se on ihan normaalia että rakkaus loppuu kun tuntee että toinen ei välitä.monta kertaa sitä itkee,mä en oo muuta tehny kun itkeny.Mä teen tota samaa ,itken,mut sit tulee päiviä kun ei itketä,tunnen vaan sääliä mun miestä kohtaan.Mun miehellä on huonompi olo,kun se ei ymmärrä ottaa vastaan rakkautta,siksi mä sitä säälin.Ei se haluu erota mut kun mä en jaksa olla tämmösessä suhteessa.Tarpeeks kärsinyt.Toivottavasti löydät jonkun kuka on sun rakkautes arvonen.Terv.Tarja
Vaikka sitä onkin vaikeaa uskoa niin rakkaus todella voi kuolla. Tunteet voivat muuttua niin nopeasti ja siihen voivat vaikuttaa kaikenlaiset yllättävät tapahtumat. En usko ikuiseen rakkauteen, koska sellaista ei voi olla olemassa. Jos rakkaus kuolee, ei ole mitään järkeä olla suhteessa. Kyllä se tyhjä olo siitä lähtee. Toivottavasti seuraavalla kerralla löydät miehen, jota kohtaan rakkaus kestää. Kaikkea hyvää sinulle!