Olen reilusti yli 50-vuotias mies, jolta löytyy koulutusta, työkokemusta, kielitaitoa, jne. Viimeisestä pidempiaikaisesta työpaikastani on jo lähes vuosi. Tämän jälkeen olen lähettänyt ainakin muutaman sata työhakemusta ja käynyt muutamissa kymmenissä työhaastetteluissa, mutta lopputulos on aina ollut se sama, valitettavasti valinta ei ole tällä kertaa kohdistunut teihin. En ole saanut koulutustani ja kokemustani vastaavaa työtä en sitten millään, vaikka yritys on ollut todella kova.
Kai se on tämä ikä, vaikka kaikki työnantajat väittävät, että sillä ei ole merkitystä, jos hakija on muuten ok. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että ikärasismi rehottaa Suomessa työmarkkinoilla vielä todella pahasti, vaikka sitä ei kukaan myönnä.
Suurin osa vapaista työpaikoista hoidetaan konsulttien toimesta, jossa asiaa käsittelee kaunis nuori tyttö, joka raakkaa kaikki vanhemmat hakijat pois kun ei ymmärrä valintaperusteista mitään. Jos onnistut pääsemään haastatteluun ja kysyt työstä jotain, ei tämä tyttö tiedä siitä mitään. Miten tällaiset ihmiset voivat valita toisia, kokeneita ihmisiä vapaisiin tehtäviin.
Miksi työnatajat eivät itse hoida valintaa. Miksi he eivät uskalla palkata uutta työtekijää edes koajaksi suoraan omiin leipiinsä, vaan tämäkin koeaika ollaan vuokralla konsultin leivissä. Työnantajat juoksuttavat ihmisiä haastatteluissa, eivätkä silti kelpuuta ketään, vaan hakua jatketaan. Työntajat hakevat niitä ihmeihmisiä, joita ei ole edes olemassa. 25-35 vuotiaita, nuoria, kauniita, vähintään 2 loppututkintoa, hallitsee 3-4 vierasta kieltä, 10-vuoden työkokemus, kiltti, nöyrä, jne.
Suomessa ei ole sellaista työvoimapulaa kun väitetään, ainakaan tietyillä aloilla. Sanotaan, että työ ja työvoima eivät kohtaa, mutta se paljolti ihan valetta. Monen sellaisen kuten minä ei anneta tehdä töitä vaikka kuinka haluisi kun ei saa sitä työpaikkaa.
Sitten ihmetellään kun työttömät syrjäytyvät, masentuvat, rupeavat käyttämään alkoholia, syövät masennuslääkkeitä, jne. Se ei ole kai mikään ihme, jos haluaisi tehdä kunnon työtä, eikä olla vain jouten. Kyllä siinä muutaman sadan turhan hakemuksen jälkeen menee keltä tahansa itseluottamuskin vähitellen ja siksi ei kohta pystykään mihinkään työhön.
Yksi suuri ongelma työttömyydestä ovat taloudelliset ongelmat. Työttömänkin pitää syödä, maksaa vuokransa ja kaikki muut normaalit kulut. Jos saat vain Kelan päivärahan n. 24 euroa/pv, ei sillä todella makseta paljon mitään, eikä tehdä muutakaan. Ainoa mitä voit oikeastaan tehdä on maksaa ne pakolliset menot ja kävellä ulkona, sillä se ei maksa mitään. Tämä on todella mukavaa ja monipuolista elämää. Yksi suuri ongelma on vielä se, että eläkkeesi ei kerry oikeastaan ollenkaan, joten sitten 65-ikävuoden jälkeen elät suunnilleen pelkällä kansaneläkkeellä.
Tässä muutamia kokemuksia ja ajatuksia työnhausta ja työttömyydestä. Kyllä olisi eduskunnalla ja etenkin vasemmiston kansanedustajilla paljon työtä, jotta saataisiin tämän Suomen työnantajat ja kaikki muut työttömiä hyväksi, tavalla tai toisella, käyttävät takaisin ruotuun ja kaikille halukkaille työtä.
Kai se on tämä ikä, vaikka kaikki työnantajat väittävät, että sillä ei ole merkitystä, jos hakija on muuten ok. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että ikärasismi rehottaa Suomessa työmarkkinoilla vielä todella pahasti, vaikka sitä ei kukaan myönnä.
Suurin osa vapaista työpaikoista hoidetaan konsulttien toimesta, jossa asiaa käsittelee kaunis nuori tyttö, joka raakkaa kaikki vanhemmat hakijat pois kun ei ymmärrä valintaperusteista mitään. Jos onnistut pääsemään haastatteluun ja kysyt työstä jotain, ei tämä tyttö tiedä siitä mitään. Miten tällaiset ihmiset voivat valita toisia, kokeneita ihmisiä vapaisiin tehtäviin.
Miksi työnatajat eivät itse hoida valintaa. Miksi he eivät uskalla palkata uutta työtekijää edes koajaksi suoraan omiin leipiinsä, vaan tämäkin koeaika ollaan vuokralla konsultin leivissä. Työnantajat juoksuttavat ihmisiä haastatteluissa, eivätkä silti kelpuuta ketään, vaan hakua jatketaan. Työntajat hakevat niitä ihmeihmisiä, joita ei ole edes olemassa. 25-35 vuotiaita, nuoria, kauniita, vähintään 2 loppututkintoa, hallitsee 3-4 vierasta kieltä, 10-vuoden työkokemus, kiltti, nöyrä, jne.
Suomessa ei ole sellaista työvoimapulaa kun väitetään, ainakaan tietyillä aloilla. Sanotaan, että työ ja työvoima eivät kohtaa, mutta se paljolti ihan valetta. Monen sellaisen kuten minä ei anneta tehdä töitä vaikka kuinka haluisi kun ei saa sitä työpaikkaa.
Sitten ihmetellään kun työttömät syrjäytyvät, masentuvat, rupeavat käyttämään alkoholia, syövät masennuslääkkeitä, jne. Se ei ole kai mikään ihme, jos haluaisi tehdä kunnon työtä, eikä olla vain jouten. Kyllä siinä muutaman sadan turhan hakemuksen jälkeen menee keltä tahansa itseluottamuskin vähitellen ja siksi ei kohta pystykään mihinkään työhön.
Yksi suuri ongelma työttömyydestä ovat taloudelliset ongelmat. Työttömänkin pitää syödä, maksaa vuokransa ja kaikki muut normaalit kulut. Jos saat vain Kelan päivärahan n. 24 euroa/pv, ei sillä todella makseta paljon mitään, eikä tehdä muutakaan. Ainoa mitä voit oikeastaan tehdä on maksaa ne pakolliset menot ja kävellä ulkona, sillä se ei maksa mitään. Tämä on todella mukavaa ja monipuolista elämää. Yksi suuri ongelma on vielä se, että eläkkeesi ei kerry oikeastaan ollenkaan, joten sitten 65-ikävuoden jälkeen elät suunnilleen pelkällä kansaneläkkeellä.
Tässä muutamia kokemuksia ja ajatuksia työnhausta ja työttömyydestä. Kyllä olisi eduskunnalla ja etenkin vasemmiston kansanedustajilla paljon työtä, jotta saataisiin tämän Suomen työnantajat ja kaikki muut työttömiä hyväksi, tavalla tai toisella, käyttävät takaisin ruotuun ja kaikille halukkaille työtä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Monella ja ikään katsomatta.. Itse 28v satoja hakemuksia ja kymmeniä haastatteluja, mutta vakiduunia ei saa sitten millään. Ainakaan niihin hommiin mihin on koulutus, kaikkeen hanttihommaan kyllä kelpaisin, mutta sitä varten en ole kouluja käynyt. Tällä hetkellä pitää painaa kahta osa-aika työtä, jotta rahat riittää elämiseen...
Tosiaan, jos ei saa koulutusta vastaava työtä, on otettava niitä ns. "hanttihommia" - jonkunhan nekin on tehtävä. Itse olen tehnyt siivousta, lehdenjakoa, mansikanpoimintaa jne.., vaikka koulutus antaisi eväät muuhunkin. Olen ajatellut, että toisten elätettävänä en halua olla, parempi hanttia, kun ei mitään. Jäin kyttäämään niitä ns. oikeita hommia, mutta tein hanttia niin kauan. Tämä on just tätä, kun Suomen työttömyysturvat ymv. sossupalvelut ovat liian hyvällä tasolla, että voidaan ronklata niitä hommia, jotka itselle sopii - ja me työssä käyvät maksamme sen lystin. Vielä kerran siivojille, kassoille, lehdenjakajille kyllä töitä löytyy eli kaikille kynnelle kykeneville. Itsestä kaikki on kiinni. Asun pk-seudulla ja pystyin noilla hoimmilla itseni elättämään.
Olet nyt tainut hiukan käsittää väärin nämä muutamat kirjoitukset. Kukaan ei tässä varmaan valitakkaan, vaan kertoo juuri niitä kokemuksia ja totuuksia millaista pelleilyä ja ihmisten turhaa juoksutusta työnhaku todella nykyään on. Nämä kaikki ns. rekrytointikonsultit tekevät työnhausta täyttä pelleilyä, lapelliset palikkatestit ja kysymykset. On pelkästään kysymys siitä, että ihminen ei saa millään ilveelläkään koulutustaan ja kokemustaan vastaavaa työtä.
Kukaan ei todella elä pelkällä Kelan päivärahalla, joten varmaan em. kirjottajatkin tekevät niitä ns. hanttihommia, jotta elävät.
toisinkin päin. Itse olen nuori, ja koska olen nuori, minulla ei ole työkokemusta vielä paljoakaan alaltani. Ja sitä en tunnu saavan, koska työkokemusta ei vielä ole... eli sykli on valmis. Lähemmäs sata hakemusta laitoin menemään tänä keväänä, muutamaan haastatteluun pääsin. Koulutukseni ja sieltä saamani arvosanani on erittäin hyviä, kielitaitoa löytyy, ulkomaankokemusta jne., ja haastattelut ovat menneet hyvin. Osaan olla haastateltaville miellyttävä, olen pidetty, eli luonteestani valitsemattomuuteni ei johdu. Ne, keitä työpaikkoihin on otettu, ovat usein yli 10 vuoden työkokemuksen alalta omaavia... eli ei minullakaan taida tämä ura urreta - mistähän yhtäkkiä saisin edes muutaman vuoden työkokemusta alalta?
Tsemiä Sinulle työnhakuun ja toivottavasti töitä vielä löydät :) Luovuttaa ei ainakaan kannata!
Minä myös olen yli 50-vuotias ja minulla on aivan samoja kokemuksia työnhausta kuin sinulla. Ikärasismi rehottaa Suomessa tänä päivänä ehkä pahempana kuin koskaan ennen, vaikka kaikki sen kiistävät.
Toinen ongelma ovat nämä mitään osaamattomat, täysin turhat ja kaikki asiat vain sekoittavat ja tyhmät konsultit, joiden pyynnöstä ja tahtiin minäkin olen juossut ja tullut haastatelluksi eräänkin kerran, mutta aina täysin turhaan.
Aina kun olen tähän asti saanut töitä, on ko. yritys hakenut itse suoraan työntekijää, ilman mitään konsulttia.
Herätkää nyt kaikki Suomen työnantajat ja palkatkaa myös meitä vanhempia työntekijöitä, sillä kyllä meistäkin moni haluaa vielä tehdä työtä, antakaa meille se mahdollisuus. Hoitakaa rekrytoiti suoraan, ilman konsultteja, sillä näin löydätte meidät. Konsulttien avulla meidän tietomme tulevat harvoin pöydällenne. Olen varma, että meidän vanhojenkin joukosta löytyy teille "helmiä", jotka palvelevat teitä hyvin ja kokemuksella vielä 10-15 vuotta.
Minut voi hyvinkin luokitella tähän aikaisemmassa viestissä olleeseen kategoriaan "nuori ja kaunis tyttö" Silti en allekirjoita aikaisempaa kritiikkiäsi.
Sitä en kiellä etteikö Suomessa ikärasismia olisi. Tässä suhteessa sinun on aivan turha syyttää tästä rekrytointifirmoja. Rekrytointifirmat toimivat AINA ASIAKKAAN TOIVEEN MUKAAN. Jos asiakas ei halua yli 50 vuotiasta niin häntä ei sitten valita. Tämä on vain kylmä tosiasia.
Tilanne menee hyvin paljon myös toisin päin: ei vastavalmistunutta ja nuorta.
En rupea sen enempään vastaamaan kritiikkiisi, koska taustaasi en sen enempää tiedä.
Puhut kuin minun suullani, joka olen ehkä sinun ikäisesi. Olen dibl.ins., kokemusta, kielitaitoa, jne on, vaikka muille jakaa. Ennen kaikkea olisi vielä kova halu tehdä ammatiaan ja koulutustaan vastaavia töitä, mutta satojen hakemustenkaan jälkeen en minäkään ole saanut muuta kuin pakkaus- ja varastoalan töitä, jotta pystyy maksamaan jokapäiväiset menonsa kun elän nykyään yksin.
On se kyllä todella merkillistä, miten meidän vanhempien työkokemus ja muu iän mukanaan tuoma esim. elämänkokemus ei kelpaa työntajille, vaikka he minunkin alalla valittavat, että kuuleman mukaan vaikea löytää päteviä, koulutettuja, kokemusta omaavia tekijöitä. Missä vika, miksi emme kelpaa? Tätä olen miettinyt monen monta kertaa, mutta en ole vain millään löytänyt vastausta.
Muualla maailmassa iäkkäämpiä työntekijöitä ja heidän kokemustaan arvostetaan, mutta ei kyllä Suomessa. Mutta Suomessa, olen vain kuullut luotettavalta taholta, että eräässäkin suuressa konsulttitoimistossa yleensä, minun alani, (ATK), yli 50:ten työhakemukset menevät suunnilleen suoraan roskikseen.
Suomessa ikärasismi työmarkkinoilla on todella paha. Meidän jälkeemme, ollessamme jo eläkkeellä, tulee kuitenkin aika, jolloin ehkä 80-vuotiaatkin kelpaavat vielä työelämään kun tekijöitä ei ole tarpeeksi.