Niin, siis kuinka usein teitä muita pyydetään treffeille? Itse olen 24-vuotias, nätti, sosiaalinen, iloinen ja fiksu, mutta treffipyyntöjä ei vaan satele. Tai oikeastaan satelee, mutta lähinnä 40-vuotiailta ja todella humalaisilta junteilta. Muuten baareissa ja muuallakin on paljon katsekontakteja, selkeää flirttiä ja jutellessakin miehet ovat kiinnostuneen oloisia. Silti harva pyytää mihinkään. Itse olen tehnyt joskus aloitteen ja on paljastunut, että mies on joko varattu tai asuu kaukana minusta jollin juttu lopahtaa parin viikon tekstailun/soittelun jälkeen.
Kiinnostaisikin tietää, onko vain minulla todella näin huono tuuri, vai olenko jotenkin hirvittävä ihminen...
Kiinnostaisikin tietää, onko vain minulla todella näin huono tuuri, vai olenko jotenkin hirvittävä ihminen...
Vastaukset 14
Vanhimmat
jutustellaan aikamme soitellaan jne..sit tavataan varmaan saattaa mennä kuukausiakin.
Itse olen kyllästynyt juuri 40 porukkaan ne eronneet ja karanneet on katkeria jne,,on lapsia on vaikka mitä ongelmaa,ei ne haluu sitoutua,pelkää?? ilmeisen moni mies hakee seksikumppaneita , saattaa olla monta kerralaan.
Itse petyin, tapasin ihan aika kiinnostavan profiilin kunnes se mokas ja pahasti,en haluu enää kuulla ees siitä saati sitten muistkaan..
Kyllä parempia ja komeempia löytää livenä paremmin.Eikä tartte kuukausia vonkata.Voihan ottaa leikkimielellä treffit ei menen koskaan tapaamaan ketää ..vonkaa vaan,
mutta onko järkee:-)))
"Itse olen 24-vuotias, nätti, sosiaalinen, iloinen ja fiksu, mutta treffipyyntöjä ei vaan satele."
Juuri tässä on "ongelma". Monet miehet pelkäävät saavansa pakit näteiltä tytöiltä joten he eivät uskalla yrittää, muuta kuin sitten kännissä baarissa.
Muistaakseni minua ei ole koskaan pyydetty treffeille. Tämä lienee tyypillistä suurimmalle osalle miehiä.
Oispa kiva juttu jos edes kerran elämässä joku nainen pyytäisi treffeille:)
Niin.. muutaman kerran olen pyytänyt miestä treffeille, kun olen ensin kerännyt rohkeutta tarpeeksi. Innostuuhan ne ajatuksesta ja myöhemmin perutaan treffit tms.. Tulee kyllä sellainen olo, että ei enää ikinä..
Kyllä sitä toisinaan onnaa, ei kannata menettää toivoaan.
Juha22004:lla oli kyllä oikee kommentti asiaan.
Joskus kun baareissa vielä kävin, niin kyllä sitä jokunen rohkea nainen on tullut hakemaan bailaamaan ja koskaan en ole sanonut ei.
Mä en baareissa yleensä viitsinyt edes mennä kenellekkään naiselle mitään puhumaan, koska musta tuntui, että oli selvin päin tai ei, tai sanoi mitä sanoi, niin tekee itsensä tyhmäksi joka tapauksessa. :)
Niin ja koska se ei ole kivaa niin "se on mies joka tekee aloitteen, aloitteen tekeminen kuuluu miehelle" Ja tosiaan tulee olo pakkien jälkeen että ei enää ikinä!
tai mikä nyt miksikin lasketaan.
Olen naimisissa, kahden lapsen äiti, ja tänään lähikaupungin pääkadulla, kun odottelin ystävätärtäni pienen liikkeen ulkopuolella, tuli luokseni mies, ehkä 5 - 10 vuotta minua nuorempi, siisti, selvin päin ja muutenkin miellyttävän oloinen, kysyi että saako häiritä ja että lähtisinkö hänen kanssaan joku kerta kahville. Kun kiitin kohteliaasti ei, hän sanoi, että vaikuttaako asiaan nuo sormessani olevat sormukset, ja että onko se vakavaa. Siihen vastasin että erittäin vakavaa. Hän sanoi että oli kiinnittänyt hänen huomionsa (aika hyvin, sateessa, sateenvarjoa kantaen, ikään kuin kiirehtien, enkä katsellut kuin hiukan eteeni lätäköitä väistellen). Kiitin pyynnöstä ja sanoin että en muista samanlaista koskaan aikaisemmin itselleni tapahtuneen, toivotin hyvää kesää.
En ollut tavannut ko. henkilöä koskaan aikaisemmin.
Live elämässä aina naiset ovat olleet varattuja, ketkä koen kiinnostavaksi. Täten on aina pakko ollut hakea netistä.
Minä en ainakaan itseäni nolaa ja saa paskaisia nauruja kun menen "pokaamaan" jonkun varatun.
Joo, ne varatut tietenkin on se toinen juttunsa. Jotkut jopa pitävät sormusta pois sormesta baareissa. Niin surullista. :'(
Nätti, sosiaalinen, iloinen, fiksu ...
kuulostaa hyvältä :)
Jos olet Turun suunnilta niin mä voin
viedä sut kyllä treffeille ...
Ja älä huoli kerron kyllä jos olet
"hirvittävä" ihminen :D
En valitettavasti ole Turun suunnalta. Siihenkin on yksi juttu kariutunut, että asuttiin päässä toisistamme. Treffien järkkääminen kävi sitten kai liian ylivoimaiseksi toiselle vaikka ajankohtaa puitiin oikein urakalla.. Hirvittävä en uskokaan olevani (jos pohjimmiltaan miettii), mutta ongelma onkin se, että ihmiset eivät ikinä edes jaksa tutustua. Ne jotka tutustuu, niin yleensä tykkäävät. Mutta niin...aika samansuuntaisia näyttäisi olevan aatokset sekä miehillä että naisilla; hyvät on useimmiten varattuja ja juttelemaan meneminen tuntemattomalle vaatii ihan kauheasti rohkeutta ja sitltikin todennäköisintä on saada pakit..on se vaikeaa..
Ero meillä kahdella on se, että mulla on kenttäkokemusta ja sinulla mä veikkaan ettei ole sitä niin paljon.
Jos lähestymistä ajattelee se tuntuu ihan hirvittävältä (itse aikoinaan ekan kerran purskahdin itkuun pelkästään kun ajattelin asiaa) mutta sitten kun sen kynnyksen pystyy ylittämään että saa vähän kokemusta huomaa ettei se ole niin mahdotonta.
Se ajatteluprosessi sen pelon kohteen suhteen muuttuu ja vaikka se aina vähän mahanpohjasta ottaakin niin se on täysin tehtävissä oleva asia.
Pakkeja toki tulee vastaan, mutta kun miettii niitä 20 vuoden jälkeen, niin mitä merkitystä niillä on?
Ja eteenpäin liikuttavana voimavaranani, mulla on kokemuksia joita mä olen naisten kanssa kokenut mitä en ikinä vaihtaisi pois.¨
Ihmisten arvokkainta omaisuutta on ne muistot ja ajatukset niistä ihmisistä joita on rakastanut ja jotka ovat rakastaneet takaisin.
Menehän keräämään itsellesi kokemuksia ja ota
rohkeasti vaan vastaan kaikki se mitä elämällä on sinulle tarjota.
Eipä treffikutsuja hirveesti satele... Vaikka olishan se mukava tuntea ihmisiä vaikka ei niiden kaikkien kanssa naimisiin menisikään...
Miksi miehen täytyy olla aina se joka pyytää treffeille tai ehdottaa muuten vaan tapaamista tms...?
Eikö nykyään tasa-arvon aikana voi nainen vuorostaan olla se joka kysyy/ehdottaa...?
Aina on miehen syy jos on liian aktiivinen tai passiivinen... Elämä on kovaa...
Joo, aika harvemmin ketkään naiset ihan suoraan kyselee. Kerran yksi tosi hyvännäköinen kysäisi ja sit (ehkä hämmästykseni vuoksi) menin sanomaan jotai tosi typerää. Tai sen pystyi käsittämään kahdella tavalla, en nyt kehtaa toistaa. Jälkeenpäin sitten harmitti jonkin verran.