Olemme olleet yhdessä yli 16 vuotta. Lapsia on ja juuri ostettu uusi talo. Kaikki vaikutti niin hyvältä, kunnes selvisi, että miehellä on jo pitkään ollut tekstiviestisuhde erääseen naiseen toiselta puolen Suomea. He eivät ole nähneet kertaakaan, mutta viestit ja sähköpostit ovat lennelleet päivittän, monta kertaa päivässä.
Kiinni jäätyään mies vannoi, ettei hänellä todellakaan ollut mitään tunteita tätä naista kohtaan, hänestä oli vain mukava jutella jollekin, joka jaksoi kiinnostua ja jolle jokainen asia oli uusi juttu jne. Täällä itkettiin ja väänettiin kättä, oltiin erilläänkin viikko ja mietittiin asioita kumpainenkin tahollaan. Mies rukoili, että en ota eroa ja vannoi, ettei pidä naiseen mitään yhteyttä enää. Annoin anteeksi ja elämä jatkui. Mutta tänään selvisi, että hän oli taas laittanut tekstiviestiä tälle naiselle. Kuulemma vaan juhannuskuulumisia, ihan niitänäitä.
Minä en jaksa enää. En jaksa olla jatkuvasti varpaillani, että koska se taas alkaa, en jaksa enää miettiä, mitä voisin tehdä toisin, en jaksa enää yrittää. En jaksa enää uskoa, en luottaa, en antaa anteeksi.
Elämältä putosi pohja. Mulla ei ole voimia edes aloittaa mitään eroprosessia. Mä vaan itken. Mies saa hoitaa kaiken. Mä istun ja itken vaikka vuoden. Hän saa hoitaa omaisuuden, avioeropaperit, kertoa suvulle ja ystäville. Miten kukaan voi olla noin välinpitämätön puolisoaan kohtaan?
Kuinka tästä selviää eteenpäin? Entä lapset? Asunto? Rahat? Meidän kesälomamatka, joka olisi kahden viikon päästä?
Mä en voi kuin itkeä. Ei tästä tule enää mitään.
Kiinni jäätyään mies vannoi, ettei hänellä todellakaan ollut mitään tunteita tätä naista kohtaan, hänestä oli vain mukava jutella jollekin, joka jaksoi kiinnostua ja jolle jokainen asia oli uusi juttu jne. Täällä itkettiin ja väänettiin kättä, oltiin erilläänkin viikko ja mietittiin asioita kumpainenkin tahollaan. Mies rukoili, että en ota eroa ja vannoi, ettei pidä naiseen mitään yhteyttä enää. Annoin anteeksi ja elämä jatkui. Mutta tänään selvisi, että hän oli taas laittanut tekstiviestiä tälle naiselle. Kuulemma vaan juhannuskuulumisia, ihan niitänäitä.
Minä en jaksa enää. En jaksa olla jatkuvasti varpaillani, että koska se taas alkaa, en jaksa enää miettiä, mitä voisin tehdä toisin, en jaksa enää yrittää. En jaksa enää uskoa, en luottaa, en antaa anteeksi.
Elämältä putosi pohja. Mulla ei ole voimia edes aloittaa mitään eroprosessia. Mä vaan itken. Mies saa hoitaa kaiken. Mä istun ja itken vaikka vuoden. Hän saa hoitaa omaisuuden, avioeropaperit, kertoa suvulle ja ystäville. Miten kukaan voi olla noin välinpitämätön puolisoaan kohtaan?
Kuinka tästä selviää eteenpäin? Entä lapset? Asunto? Rahat? Meidän kesälomamatka, joka olisi kahden viikon päästä?
Mä en voi kuin itkeä. Ei tästä tule enää mitään.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kunhan aikaa kuluu. itse oli naimisissa n. 7 vuotta ja kaksi lasta. mieheni rakastui työkaveriinsa, joka oli miestäni paljon vanhempikin. ero tuli ja lapset jäivät minulle´.
asunto myytiin ja oasitukset tehtiin. alkuun oli aikas kovaa lasten kanssa. iteskellyt en koasti, mutta silloin kun heidän suhteensa paljastui niin, oli kakkein kovin paikka. jotenkin kovetin itseni, kun hän ilmoitti, että haluaa eroa.
löysin ihan miehen, joka myös oli eronnut 15 vuoden liitosta. hänenkin vaimonsa löysi toisen ja jätti lapsetkin tällä miehelleni.
eli ma kummatkin kaksi jätettyä ja petettyä löysimme toisemme ja hyvin menee...joka niin hyvin, että meidät vihitään tämän viikon perjantaina.
aluksi eron jälkeen tuntui, etten koskaan läydä ketään ja kukaan ei huoli minua, mutta toisin kävi, niinkuin yleensä käykin. sitten kun itse on valmis ottamaan vastaan elämäänsä uuden kummpanin. voin sanoa, että nykyinen suhteeni on paljon parempi, kuin exäni kanssa...
kaikki on elämää ja elämä joskus kovaa, mutta me kestetään se, vaikka se aluksia sattuukin..
kaikkea hyvää sinulle ja mieti, että haluatko ikuisetsi olla kakkonen tai pelätä tilnateen uusivan, jos päätätte jatkaa..minä en enää luottaisi koskaan exääni...
Miten ihmeessä joku voi olla noin naiivi? Tarkoitatko todella että mitään muuta ei ole miehesi ja sen toisen naisen välillä kuin tekstailu/s.possti yhteys?? Eihän tuo ole vielä edes varsinaista pettämistä! Jos eivät ole edes tavanneet?! EN käsitä mikä ihmeen parku ja erouhka moisesta on tullut? Aivan eri asia on jos heillä olisi Oikea Suhde!! Ja varsinkin seksisellainen!!! Miten voi olla sun onnesta pois jos miehesi vain tekstailee ja on yhteydessä toiseen naiseen? Heillähän on VAIN tavallaan ystävyyssuhde menossa. Nyt rauhoitut ja annat asian olla! Ja ryhdistäydy hyvä nainen! Jo lastenkin vuoksi!!! Ei aikuisen naisen pidä olla noin äärettömän läheisriippuvainen miehestään!! Huolehdi itsestäsi, ole lastesi kanssa, nauti kesästä, osta itsellesi jotain ja hemmottele itseäsi!!! Lähde yksin tai jonkun kaverisi kanssa esim.tansseihin jne...tai keksi jotain muuta kivaa! Älä missään nimessä ala parkumaan miehesi perään!!!!
väärälle henkilölle tuo sinun viestisi...minä orvokki76, en kirjoittanut tuota viestiä..olin vain vastaaja..mutta ei se mitään. kirjoitappa viestisi hänelle, joka viestiketjun aloitti..
oletpa melkoinen pilkunnssj. edellinen viesti oli selkeesti alkuperäiselle eikä sulle.
se vaan tuli minulle, eli et vastnnut alkuperäiselle, vaan mun sähköpostiini..
Kovin pientä pelaat. On todellakin syytä miettiä, paljonko on paljon.
Toisaalta, ymmärrän miestäsi hyvin. Vaikeata on tuollaisen hysteerikon kanssa elää. Omankin terveytensä takia on miehellesi vain hyvä, että voi tuulettaa tunteitaan jonkun muun naisen kanssa.
On hyvinkin mahdollista, että nainen, jolle miehesi kirjoittelee, on samanlaisessa asemassa.
Kyllä sitä pahempaakin avioliitossa sattuu! Tekstailu nyt on kaikkein pienin "pettämisen" muoto. Ymmärrän, että asia loukkaa, niin minäkin olisin loukkaantunut. Mutta että oikein eroprosessi moisesta! Oletpa sinä herkkä. Minä ainakin pitäisin huolen, että mies lopettaisi moiset leikkinsä, mutta kyllä asia olisi sitten sillä selvä. Oikea pettäminen onkin sitten jo eri asia, siloin saattaisi talo lähteä talo puolituksseen.
Sydämen särkymisestä ei taida olla kyse. Itsetuntosi romahti kun et olekaan miehellesi ykkönen. Katso peiliin, olitko itse sitten täydellinen ja huomioit miehesi, arvostit, et aliarvioinut, et väheksynyt, et vaatinut häneltä enempää kuin itseltäsi jne. Äläkä huijaa itseäsi. Meitä ja miestäsi voit huijata, mutta itseään ei kannata. Perustuiko avioliittonne oikeisiin syihin vai halusitko nimenomaan miehen siittämään lapsia, hankkimaan omakotitalon ja seuralaiseksi kun et halunnut elää yksin.
Olet vain tottunut mieheen. Mutta eron jättäminen yksin toisen niskoille ei osoita aikuisuutta sinulta. Sinähän se erota haluat, tee sitten jotain sen eteen ja itke myöhemmin. Ehkä joku toinen mies on sinulle sopivampi. Tämä ei ollut, eikä häntä kiinnostanut elämä sinun kanssasi.
Ei kannata vastata, suosittelen vain miettimään asioita.
noita "pelkkiä" tekstareita toiselle puolelle Suomea, mutta onko siinä koko totuus. Ymmärsin, että niitä on lähetelty jo pitempään. Mikä onkaan saanut sinut oikeasti hermostumaan noin pahasti; onko miehesi ja suhteenne muuttunut tänä aikana, vai onko oikeasti kyse puhtaasta ystävien kesken tekstailusta. Jos mitään todellista muutosta ei ole tapahtunut, voit olla hyvilläsi miehesi henkireiästä, joka saattaa auttaa miestäsi avautumaan asioistaan ja sitä kautta jopa parantamaan suhdettanne.
Omassa elämässäni on mies, joka soittelee melko usein. Hänellä on paha ongelma avioliitossaan ja hän haluaa keskustella asiasta nimenomaan naisen kanssa, jotta ymmärtäisi naista ja vaimoaan paremmin. Olemme siis puhtaasti ystäviä molempien mielestä. Olen pyytänyt miestä olemaan rehellien vaimolleen, että juttelemme asioista. Hän sanoo kertovansa, muttei vielä, koska ei halua paljastaa salaista asettaan. Vaimo on nimittäin ihmetellyt miehen muutosta parempaan ja avoimempaan päin.
Erosin juuri tuon takia miehestäni. Hän väitti pelkäksi ystävyydeksi erästä naista. En vakuuttunut asiasta, en tiedä miksi. Erosimme. Pari vuotta sen jälkeen mieheni aloitti suhteen ihan muun naisen kanssa.
Kerran puhuimme tuosta salaperäisestä sielunhoitajasta ja mies soitti kyseiselle naiselle, pyysi meitä kolmea tapaamaan. Selvisi naisen olevan lähes 20 vuotta miestäni vanhempi, ja vieläpä lesbo.
Meidän avioliitto ei siitä olisi koskaan parempaan muuttunut, sen tavallaan tiesinkin, mutta jäi kuitenkin kaivelemaan ettei mies voinut rehellisesti sanoa,
Toisilla asiat voi mennä toisinkin, mutta me kaikki naiset ei olla ymmärtäväisiä - ehkä herkemmin juuri ei olla. Minuun se jätti epäluottamusta vaikka nyt tiedänkin miten asia oli.
jos tuon takia ottais avioeron , ei minun olisi koskaan edes kannattanu mennä naimisiin. miehelläni on ollut koko avioliiton ajan ollut ns. tekstivieti/soitto suhde moneenkin naiseen ja ompa käynyt heidän luonaan yksinään milloin minkäkin syyn takia.
onkohan minussa joku vika kun en osaa huolestua moisesta.
naiset ovat sekä vapaita että varattuja.olemme olleet n. 3 v aviossa ja yhdessä 6-7 vuotta.
Soittelut ja viestittelyt tapahtuvat molempiin suuntiin eli naiset soittavat miehelleni ja päinvastoin. Osan heistä tunnen/tiedän ja osaa en.Meillä ei yhteisiä lapsia.
En usko että pelkän viestittelyn takia kannattaa lähteä eroa ottamaan, kun on vielä lapsiakin. Luottamusta kehiin .
kehiin... joopa joo.. en todellakaan luota... enään..
ainakaan tässä kohtaa.
pitää olla vahva näyttö tai muu todiste pettämisestä ennenkuin luotto menee
Vastaapa tähän toisesta näkökulmasta. Aloitin itse tekstiviesteily- ja chattailusuhteen toisen miehen kanssa. Aluksi teki varmaan mieli provosoida passiivista aviomiestäni, joka syttyy enää vain lähinnä urheiluohjelmille. Keskusteluyhteys on väliltämme kadonnut jo vuosia sitten. Yhtenä päivänä vaan huomasin, että vastaan itse kaikkiin kysymyksiini, juttelen tapeteille ja raahaan miestä mukanani omissa menoissani "yhteisen tekemisen" merkeissä.
Miehelleni olen selittänyt, että hänen passiivisuutensa ja mykkyytensä ajaa minut kommunikoimaan nettiin. Ihmisellä on näet tarve puhua omista asioistaan ja saada huomiota. Lukuisat ystävättäreni eivät voi korvata aviopuolison erityistä osaa. Lisäksi väitän, että en ole kokenut itseäni enää "naiseksi" vuosiin, vaikka olemukseni onkin varsin naisellinen. Tarvitsen nimenomaan miehen huomiota. Säälittävääkö?
Mies on kaikesta huolimatta päättänyt katsella tekstailua yms. sivusta. Viestien sisällöstä hän ei ole koskaan kysynyt mitään. Kuinka pitkälle tilanne saa siis mennä? Pystynkö enää itsekään hillitsemään itseäni, jos tuo toinen (tosin kaukana asuva) ehdottaa tapaamista? Kuka tässä tilanteessa on "syyllinen"? Tajuaako kukaan, mitä tälle liitolle on tapahtumassa n. 15 vuoden tasaisen yhteiselon jälkeen?
osallistumatta toistenne juttuihin. Kuin kaksivuotiaat hiekkalaatikolla. Miehesi varmaan tyytyisi siihen vaikka maailmantappiin, kun TV:ssa vaan riittää urheilukanavia. Tässä varmaan miettimistä ilman kolmatta osapuoltakin.. ehkä miehesi viihtyisi TV:n ääressä missä tahansa, joten pallo on sinulla.
Voit mielestäni jatkaa tutustumista tähän kolmanteen osapuoleen, mutta kerro siitäkin miehellesi, vaikka formuloiden tauolla;-)
Oikeassa olet! Kumma kyllä mieheni on ilmoittanut olevansa täysin tyytyväinen elämäänsä ja aviosuhteeseensa. Vain tekstaamiseni ja chattaamiseni nyppii! Siis lähinnä siksi, että hän ymmärtää sen provokaatioksi, vaikka ei muuten sisällöstä olekaan kiinnostunut. Hän ei toisin sanoen ymmärrä, mitä tarvetta minulla voisi olla kommunikoida jonkun toisen miehen kanssa, kun asiat ovat "hyvin" - eli emme ole riidoissa ja taloudellisesti kaikki on ok.
Miten kahden rinnakkain elävän ihmisen todellisuus voi olla niin erilainen? Toiselle riittää pelkkä status quo ja läsnäolo, toinen haluaa elävän ja kehittyvän yhteyden plus vähän intohimoakin silloin tällöin. En tajua, miten tilannetta voisi korjata. Ystävien mielestä olemme "täydellinen pari", sillä päällisin puolin kaikki on tyyntä ja elämä hallussa. En voi edes valittaa kenellekään, kun ihmisillä on suurempiakin murheita.
Ymmärrän, että tunnet tulleesi loukatuksi. Kehottaisin kuitenkin ajattelemaan vielä kerran, kaksikin ennen kuin lopetat 16 vuotta kestäneen liiton. Jos avioliittonne on muuten kunnossa, tarvitseeko sen päättyä yhteen hairahdukseen?
Voisihan miehelläsi olla vaikka työkaveri, jonka kanssa juttu luistaa ja jonka kanssa on kiva keskustella. Eikö voisi ajatella niinkin, että vaikka eletään yhdessä voi kummallakin olla myös omaa elämää.
Lopeta itku, katso elämää eteen päin, mene lenkille ja juttele muiden kanssa. Keskustele myös miehesi kanssa, menkää lomalle ja nauttikaa siitä, mitä yhteistä teillä on. Ei maailma tällaiseenkaan kaadu. Anna aikaa teille molemmille.
sulle tiedoksi, olen siellä toisessa päässä. Ja vastaan ystavieni viesteihin ja puheluihin aina kun ehdin ja jos en ehdi, soitan hetken kuluttua.
Ystäväni kertovat mulle usein asioita, jotka hämmentävät heitä, monesti parisuhteenkin ongelmia. He haluavat vain kuulla, että sellaista sattuu ja hän ei ole ollenkaan hassumpi kaveri kuitenkaan.
Sekä mies- että naisystäväni ovat yhteydessä minuun joskus useammin ja joskus harvemmin.
En tapaa joitakin keskustelukavereitani kasvotusten vuosienkaan aikana, mutta tiedän että hän on olemassa ja se jos mikä antaa voimia itselle.
Minulla EI OLE SUHDETTA keneenkään toiseen, mieheni lisäksi, eli olen täysin yksiavioinen,
mieheni tietää sen ja hänellä on myös ystäviä, joiden kanssa hän juttelee tai viestittelee tarpeen mukaan.
Miten sinä voit pakottaa miehesi lopettamaan muut ihmissuhteensa kokonaan? Hänhän on sanonut ettei mitään muuta ole tapahtunut, mikset vain usko häntä?
Ei kukaan voi olla olemassa vain yhden ihmisen umpiossa, kai sen käsität.
Kuule ei se tekstiviestittäminen ole vielä läheskään pettämistä. Se on vaan tapa tuntea olevansa olemassa.
Et voi väittää ettei teidänkin pitkässä parisuhteessanne olisi "urautumista" ja toisiinne tottumista, jopa tylsää joskus?
Ja jonkun muun kanssa ajatusten vaihtaminen on vain piristystä, kunhan tietää minne asti voi mennä.
Onko sinulla vain itsetunto alhaalla ja luottamus sen mukana heikoilla? Anna kuitenkin miehesi elää siinä rinnallasi, sitähän hän kuitenkin haluaa, äläkä kurista häntä noilla ahdistavilla uhkauksilla pois elämästäsi..
Sinun kanssasi se mies kuitenkin on ja haluaa olla, muutenhan olisi jo mennyt muualle..
Jos kuitenkin päädyt eroon, niin hoida eroprosessi ihan itse, sinähän siitä olet eroamassa eikä se mies..
voi kuule, itsellä takana 38 v avioliitto ja rumalta näyttää eli ihan on kuollutta kaikki -
olen ns elävän leski -
ollaan olevinaan yhdessä - kulissit - mutta sisältö on pelkkää paskaa.
yli viiteentoista vuoteen ei ole ollut avioelämää.
revipä siitä huumoria - minä en jaksa.
ajatus siitä, että loppuelämänsä elää kuin nunna ollen kuitenkin naimisissa tuntuu paskalta.