vaimoni on juonut suhteen avioeroon....
siinä sitä onki tekemistä myydä talo, kaksi autoa JA tapella 2:den lapsen huoltajuudesta....
itselleni tulee kielteinen asenne viinan käyttöön...olisko ns.RAIVORAITIS mies32
siinä sitä onki tekemistä myydä talo, kaksi autoa JA tapella 2:den lapsen huoltajuudesta....
itselleni tulee kielteinen asenne viinan käyttöön...olisko ns.RAIVORAITIS mies32
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitäs menit naimisiin juopon kanssa? pöljä...
Ei minulla ole muuta sanottavaa kuin että ihan samassa pisteessä olen. Ja ihan rikki.. Lapsista en halua riidellä ja muutenkin yritän tehdä tämän jotenkin siististi.. Kun tietäisi mistä alottaa. Vuokralle olisi kai lähdettävä asumaan lasten kanssa.Talot myyntiin ja sitä rataa. Ne tapaamiset on mietittävä kyllä tarkkaan kun toisella alkoholi ongelmaa. Siinä ollaan kyllä vahvoilla että turvallisen aikuisen suojiin lasten on saatava jäädä. Minulla samat tunnot ei tee kyllä yhtään mieli näitä nautintojuomia.
Täällä on lisää kohtalotovereita. Ei kyllä todellakaan kiinnosta bilettäminen, kun katsoo vierestä alkoholisoitunutta miestä. Kaikki suku- ym. juhlakutsut ovat painajaisia. Saan selitellä miksei mies kyennyt tulemaan tai seurata vierestä (ja hävetä) hänen juopunutta käytöstään. Nytkin siideriä olisi kaapissa ja saunassa käyty, lomakin juuri alkanut, mutta...
Kuulostaa ihan meidän jutulta tuo äsköinen.. Oli se juhannus taas ja melkoinen painajainen olikin, mieheni nolasi minut kyllä perin pohjin. Itsessään ja juomisessaan ei näe mitään outoa. Tosi raskasta tämä koko perheelle on. Kymmenen vuotta olen yrittänyt jaksaa jatkaa mutta nyt en enää jaksa. Harkinta aika on yli puolen välin ja rohkeutta pitäisi löytyä hankalan suhteen päättämiseen ja kotoa lähtemiseen. Mieheni luulee että kaikki on taas hyvin ja annettu anteeksi, mutta minä olen ihan turta sisältä. Juu loma loppu ja nyt olen sitten työtön työnhakia, raha-asiat kummittelee.. muuten tässä olisi jo lähtenyt lätkii. äiti 30v.
Jotenkin nuo viestit tuntuvat kuin omilta kirjoituksilta.Mieheni istuu tälläkin hetkellä lähiö-baarissa taas sillä perjantai kaljalla ja itse syön migreenilääkkeitä,särky tulee joka viikonloppu kun tiedän mitä on tulossa. En tiedä mistä saisin voimia lopettaa tämän kulissi avioliiton, tunteita ei ole ollut aikoihin! Yritän olla kuin minua ei haittaisi lainkaan tuo juominen mutta yksin ollessa vaan itken ja ...niin en tiedä enkä jaksa, Vaimo 48v.
Niin minullakin rupesi elimistö reistaa näiden juttujen kanssa. Mikreeni on tullut tutuksi ja kolme kuukautta sitten se oli niin pahana että oli kyllä oleminen. Mieheni on tosi taitava näissä käänteissään. Hän hoitaa työnsä / julkikuvansa loistavasti oikein ihanne ihminen. Mutta kun tulee juhlapyhät, viikonloppu, lomat, saunailta, mökkireissu... niin johan lähtee käsistä. Kaikkea on sattunut jopa tosi vaarallisia juttuja joista olisi pitänyt oppia. MUTTA EI SE OPI MITÄÄN. Ensin on kieltäminen "mitä minä nyt olen tehnyt" "minua koitetaan taas mustamaalata" "kuunteletko taas muita mm. suku yrittää aivopestä sinua jne" NIIN KUIN EN OMISTAISI OMIA AIVOJA JOILLA AJATELLA!!! Seuraava vaihe on että mies pyytää anteeksi ja myöntää tyhmyytensä... yritetään vielä haluan perheen vuoksi. Menee aikaa mies on takakireä juo ehkä minulta salaa , sitten taas tapahtuu jotain. Ja minulla on taas petetty olo ja V... kun en osaa lähteä..koen itseni avuttomaksi. Nyt on kesä ja työrintamalla väljää joten voisin yrittää lähteä, kun voimia olisi enemmän. On vaan niin turta olo että ei saa kuin vähän kerrallaan aikaiseksi. Eilen ostin oman imurin ja kahvinkeittimen ja piilotin ne autoon.. Lähtökuopissa. Kiitos kanssasisarelle yritä jaksaa!!!!
Itselläni 20 v avioliittoa takana alkoholisoituneen miehen kanssa, joka on tällä hetkellä työttömänä. Mieheni ei saa rahaa mistään, kun ei ole ilmoittautunut työnhakijaksi, joten minä joudun maksamaan perheen laskut yms.
Hän on juonut koko suhteen ajan. Aluksi se ei haitannut, vaan ajattelin naivisti sen menevän ohi. Olen miettinyt avioeroa, mutta tyhmä kun olen, en uskalla erota, koska selvin päin mitä mukavin symppis, eikä humalassakaan väkivaltainen. Avioerossa pelkään yksinäisyyttä, uuden elämän aloittamista. Yksi suurimmista ongelmista erossa olisi omistamani asunto; hän ei saisi asuntoa luotto-ongelmiensa takia, eikä muutenkaan osaisi huolehtia itsestään.
Kaikkien näiden raivostuttavien vuosien jälkeen tunnen sääliä, kuten äiti tuntee poikaansa kohtaan - ei lastaan voi ulos heittää. :-)