Pitääkö minun teeskennellä olevani perhettä?
Pitääkö minun leikkiä äitipuolta?
Pitääkö minun hyväksyä ettei mielipiteitäni perhe asioissa oteta huomioon?
Pitääkö minun käyttäytyä kuin miehen tyttö olisi omani?
Pitääkö minun antaa lapselle omastani vaikka en perhettä tunne olevani?
Pitääkö minun turhaan yrittää saada ääneni kuuluville?
Pitääkö minun aina valittaa...
Anteeksi...
Pitääkö minun leikkiä äitipuolta?
Pitääkö minun hyväksyä ettei mielipiteitäni perhe asioissa oteta huomioon?
Pitääkö minun käyttäytyä kuin miehen tyttö olisi omani?
Pitääkö minun antaa lapselle omastani vaikka en perhettä tunne olevani?
Pitääkö minun turhaan yrittää saada ääneni kuuluville?
Pitääkö minun aina valittaa...
Anteeksi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
En jaksaisi toisen lasta, rakastan kyllä miestä yli kaiken. Kun ei vain osaa hyväksyä toisen naisen lasta vaikka kuinka yrittäisi. Oma vikani kai kun olen mennyt rakastumaan "lapselliseen" mieheen. Eikö asiaa voisi ratkaista jotenkin? Eroamallako vain, vaikka loppuelämäni tulen rakastamaan tätä miestä!?
tuon asian voi ratkaista muullakin kun eroamalla...luulisi miehen ainakin ymmärtävän.....mä olen vaan pääasiassa kokenut tätä lapsena oloa...että on ns. varaäiti...meidän välillä tämä ei sujunut...mutta luulen että olet suvaitsevampi kuin hän...!!
Onnea!!!!!
minu teeskennellä että todella pidän isästäni.....
pitääkö teeskennellä että pidän hänen vaimosta
pitääkö teeskennellä että pidän hänen lapsistaan
pitääkö teeskennellä että pidän kaikista ns. "sukujuhlista"
ei pidä, ja en teekään sitä..olen vain oma itseni vaikka koko suku hyljeksiikin...mutta en vain kestä sitä kaikkea tekopyhyyttä..joka aina ilmenee..=) erilainen ja outo kuulemma olen....ok..mitä siitä sitten.....=))))
anteeksi nyt sitten vaan jos olen teidän mielestä niiiiiiin HIRVEÄ ihminen....
Siis ei ei siksi et ei sun tartte pyytää anteeks kun sillähän mä tänne kirjoitin et saisin purkaa "raivoani" ja saisin jotain vastauksia!!!
Ole ylpeä itsestäsi! Ylpeä siksi että rohkenet olla sitä mieltä kun olet ja tehdä niinkuin haluat!!! Kyllä minäkin aina välillä toitotan mielipiteeni(ja piste...)ja sittenpä sitä ollaan taas niin pahoja ihmisiä että..!!!
En tarkoita että lapselle raivoaisin mutta mies saa kuulla tästä "perhe elämästä"..
On tietysti lapsenkin kanssa riitoja ja alussa lapsi kai oikeasti tykkäsi minusta(oon ollu miehen kans reilun kaks vuotta)mutta nykyään..
Kai olen paha ihminen. Ja vaikka olenkin niin silti en perhana aio ottaa niskoilleni lasten asioita kun muutenkaan ei perhe elämää ole!!!
Nyt oon jo niin sekaisin etten enää kehtaa kirjoittaa mitään....
Kiitos vastauksestasi! (kirjoitin sitten kuintenkin vielä jotain mutta nyt en enää..)
Tuosta kysymysten tulvasta ei käynyt selville, että asutko yhdessä miehen ja hänen lapsensa kanssa ja onko lapsella biologinen äiti?
Minä olen sitä mieltä, että vaikka lapsi/lapset pääsääntöisesti asuvat toisen vanhemman luona, niin kyllä hänellä on silti molemmat omat biologiset vanhemmat. Siispä EI tarvitse leikkiä äiti- tai isäpuolta. Eikös sitä voi elää sen lapsen kanssa kaverina? Jos taas ei voi, niin kannattaa miettiä, että onko yleensä ollenkaan sopiva ihminen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsi/lapsia valmiina.
Jos kuitenkin "leikkiin" ryhtyy, niin mielestäni pelisäännöt siitä, että miten yhteiset asiat sekä lapsen asiat hoidetaan ja päätetään ja kuka/ketkä niistä päättää, on tehtävä heti alussa varsin selväksi. Ei sitten turhaan tarvitse asioista jatkuvasti riidellä.
Nimimerkki "meikäläinen", anteeksi vaan, mutta kysymyksistäsi päätellen, et ole kovinkaan valmis suhteeseen, jossa miehellä on jo tytär huollettavanaan. Ahdistut ja riudut suhteessa, jos elämäsi on yhtä teeskentelyä. Tee kantasi miehelle selväksi ja miettikää tilanteeseenne ratkaisu.
Hei teikäläinen!
Omalla äitipuolikokemuksellani sanoisin seuraavaa:
Perheeksi tuleminen vaatii aikaa, ja etenkin uusperheessä oman roolin löytäminen vie äkkiä vuoden-kaksi. Mitä se perheessä oleminen sitten kullekin tarkoittaa, en tiedä kuin omasta puolestani...
Äitipuoltakaan ei sinun tarvitse leikkiä , minäkään en siitä sanasta tykkää, olen mieluummin varaäiti tai perheessä ihan omalla nimellä kutsuttava aikuinen.
Perheessä kaikkien mielipiteet pitäisi yrittää ottaa huomioon, ovimattona ei tarvitse olla kenenkään.
Miehesi tyttö ei ole sinun omasi vaikka sitä haluaisit, joten ole ihan oma itsesi.
Anna lapselle se mitä haluat, mutta ennenkaikkea aikaa sinulle ja hänelle tutustua toisiinne. Takaisin saat varmasti jotain.
Valituksen aiheita uusperheessä ja ihan perinteisessäkin perheissä riittää, anna tulla vaan. Tsemppiä, muitakin äitipuolia painii samojen asioiden kanssa! :)