Olen pitemmän aikaa pohtinut erästä asiaa, joka näyttäisi olevan tämän meidän ajan naisten ongelma. Sukulaisten ja tuttujen kokemusten perusteella voin sanoa, että ns. ennen vanhaan naiset odottivat miesten ihailuja ja lopulta kosintoja ja valitsivat parhaan päältä. Olivathan ajat toki erilaiset silloin...
Mutta missä vaiheessa tapa kääntyi toisin päin? Miksi nykypäivänä naiset tekevät kaikkensa päästäkseen parisuhteeseen, hellivät miestään lahjoin ja illallisin, odottavat kieli pitkällä avoliittoa, kosintaa, avioliittoa ja lapsia? Omien ja ystävieni/tuttujen suhteiden pohjalta voin todeta että miehet elävät osaansa hyvin tyytyväisenä, mutta kuitenkin tulevaisuuden kammoisina. Parisuhde on mukavaa aikaa kun nainen lahjoo sekä kokkaa ja antaa seksiä. Mikäs siinä. Mutta kun joku mainitsee avoliiton, ehkäpä jopa avioliiton, mies alkaa pälyilemään kauhuissaan ympärilleen varmistaakseen ettei tyttöystävä vain kuullut. Eivät nykyajan miehet tahdo naimisiin! Miksi näin? Mikseivät miehet enää ”kosiskele” naisiaan? Jos me naiset yhtäkkiä heittäytyisimmekin passiiviseksi ja odottaisimme toimintaa miesten puolelta mihinköhän tilanne johtaisi???
Tiedän että kirjoituksessani yleistän asian maailmanlaajuiseksi. Toki on olemassa poikkeuksiakin, tätä en kiellä! Olen kuitenkin tehnyt päätelmiä ystäväpiiristäni ja muittenkin elämää seuraten. Voisi ehkä sanoa että kuvaamani tilanne on niin sanotusti keskiarvolla mitattu.
Mutta missä vaiheessa tapa kääntyi toisin päin? Miksi nykypäivänä naiset tekevät kaikkensa päästäkseen parisuhteeseen, hellivät miestään lahjoin ja illallisin, odottavat kieli pitkällä avoliittoa, kosintaa, avioliittoa ja lapsia? Omien ja ystävieni/tuttujen suhteiden pohjalta voin todeta että miehet elävät osaansa hyvin tyytyväisenä, mutta kuitenkin tulevaisuuden kammoisina. Parisuhde on mukavaa aikaa kun nainen lahjoo sekä kokkaa ja antaa seksiä. Mikäs siinä. Mutta kun joku mainitsee avoliiton, ehkäpä jopa avioliiton, mies alkaa pälyilemään kauhuissaan ympärilleen varmistaakseen ettei tyttöystävä vain kuullut. Eivät nykyajan miehet tahdo naimisiin! Miksi näin? Mikseivät miehet enää ”kosiskele” naisiaan? Jos me naiset yhtäkkiä heittäytyisimmekin passiiviseksi ja odottaisimme toimintaa miesten puolelta mihinköhän tilanne johtaisi???
Tiedän että kirjoituksessani yleistän asian maailmanlaajuiseksi. Toki on olemassa poikkeuksiakin, tätä en kiellä! Olen kuitenkin tehnyt päätelmiä ystäväpiiristäni ja muittenkin elämää seuraten. Voisi ehkä sanoa että kuvaamani tilanne on niin sanotusti keskiarvolla mitattu.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Naiset monesti liian tyrkkyjä ja varmoja itsestään,
vähemmästäkin "saalistusvietti"
katoaa miehen ei tarvitse tehdä mitään.
Naiset haluaa tehdä kaiken ja saada kaiken.
Naiset alkaa miellyttämään liian aikaisin.
Mies on tyytyväinen laiskotellessaan.
Niin ja olen nainen itsekin,
tämä on totta aika usein.
Monesti jo vuosia asuttu yhdessä,
lapset tehty sitten aletaan haikailla sitä avioliittoa.
Tai muuten jo annettu ymmärtää että sinut otan.
Väärä järjestys naisilla
hah, täysin samaa mieltä sinun kanssasi. Nykyajan nuoret naiset eivät osaa enää olla "hankalia", koska heillä on huono itsetunto. Suurin osa ei ole lehtien mallien näköisiä, joten he pelkäävät ettei kukaan huoli heitä, siksi kauhea kiire saada mies itselle ja pelko, että mies ei "enää soita" voittaa. Kenties miehetkin haluavat vain näitä kiiltokuva tyttöjä ja tavalliset tytöt eivät enää kelpaakkaan elämänmittaiseksi kumppaniksi. Pamelaa odottavat :(.
Mielestäni nuorten naisten pitäisi opetella kärsivällisyyttä, mies on metsästäjä nainen on saalis :). Kokemuksesta tiedän, että rakastunut mies kyllä jaksaa piirittää saalistaan ja naiselle itselleenkin tulee myöhemmin arki suhteeseen kun pitää alussa pitkään miestä etäällä ja muistaa oman elämänsä ja ystävänsä. Tämä on siis hyväksi kummallekkin osapuolelle.
Äidin äiti ja oma äiti olivat siinä 18-19 naimisiin mennessä,että jos oma ikä lähestyy 30:ä eikä sitkeän odottelunkaan jälkeen mies/kukaan mies tee aloitetta,niin mitä nainen siinä sitten voi tehdä...?
Mielestäni havaintosi on aivan tosi, mutta syy ei ole miehissä eikä naisissa. Syy on muuttuneessa maailmassa. Nykymaailmassa elämänsuunta on epävarma todella monelle lähes kolmekymppiseksi asti. Harva voi sanoa 20-vuotiaana, millä paikkakunnalla asuu tulevaisuudessa ja mitä tekee työkseen. Toista oli maalaisyhteiskunnassa.
Epävarmassa maailmassa on aina oltava valmis sopeutumaan ja parisuhteetkin ovat siis vähemmän lopullisia ratkaisuja, enemmänkin juuri tämän hetken tyytyväisyyteen tähtääviä. Tulevaisuutta 20 v päähän ei kukaan nuori ajattele, koska ei sinne asti voi olla varma mistään. Eikä tämäkään ole ihmisten tyhmyyttä. Maailma ei vain anna vaihtoehtoja.
Naisella on taas sitten biologinen kello ja se ajaa naisia tavoittelemaan pysyvämpiä suhteita. Miehet taas voivat epävarmuudessa ja kaiken määräaikaisuudessa rauhassa ulosmitata aikaa vaikka kuinka paljon. Mies on tyytyväinen parisuhteen sisältöön, mutta sitoutumiseen ei ole mitään motivaatiota. Eikä tämä ole miesten tyhmyyttä tai huonoa käytöstä, vaan olosuhteiden määräämä käyttäytymismalli.
Roolit eivät ole hukassa, vaan maalaisyhteiskunnan ja teollisen yhteiskunnan roolit ovat vaihtuneet uusiin. Valitettavasti parisuhderoolit opitaan vanhemmilta ja ne eivät enää monilla toimikaan.
saman. Omassa tuttavapiirissä naiset päättävät kihlauksesta ja vähän myöhemmin hääpäivän. Mies ei ole ikänä edes kosinut. Itse en haluaisi tuollaista meininkiä ikinä. Muutenkin kihlaustouhu ällöttää kun se tehdään aivan liian aikaisin ja liian nuorina... noh, kantapään kautta oppii.
Olet ehkä osin oikeassa. Yhteiskunta on muuttunut, ennen avioliitto oli oikeastaan ainoa hyväksytty parisuhteen muoto, nykyisin on moniarvoisempaa ja suhteet epämääräisempiä jolloin voi (miehet tai naiset) poimia rusinoita pullasta, esim. seurustella ilman sitoumuksia.
Siinä olen kuitenkin kanssasi eri mieltä, että ennen vanhaan miesten ei tarvinut mennä naimisiin kun taas naisten piti mennä naimisiin taloudellisen turvan takia. En usko että ennen vanhaan naiset saattoivat poimia parhaat päältä sillä vanhaksi piiaksi joutuminen oli kai aika paha juttu.
Tilannetta ei varmaankaan enää voi sitten muuttaa... hirmuinen sääli. Itse olen nimittäin sellainen nainen, joka mielellään pitäisi tietyt miesten ja naisten roolit. Ja minun mielestäni miehen tulee kosia ja itse haluta avioliittoon, eikä naisten määrätä missä mennään ja mihin aikaan. Voi kun miehet ymmärtäisivät tämän...
Olen kyllästynyt tasa-arvon toitottajiin, jotka kuitenkin sitten salaa toivovat että mies olisi sellainen vanhanajan mies.
Paljon helpompaa olisi jos nainne olis oikeasti nainen eikä mikään puoliksi feministi-tasa-arvoinen ja sitten joissain ihmeasioisssa vanhakantainen. ihan sama mitä tekee niin ei mitenkään voi aina arvata, missä kohdissa pitää olla se dominoiva vanhan ajan mies ja missä tasa-arvoinen tossukka-vässykkä.
Kyllähän tietyt asiat miehissä ja naisissa pysyvät samoina ihan biologian puolesta. Esimerkiksi se, että miehet tulevat aina tekemään enemmän aloitteita tutustumisessa, koska tarve siemenen kylvämiseen on kova.
Mutta sosiologisten instituutioiden rooli muuttuu. Avioliiton merkitys tai sen puute on esimerkki tällaisesta. Hyvin harva ajattelee menevänsä tunnustamaan rakkautta Jumalan eteen. Parisuhteensa juhlimista se on. Hyvä kysymys on, mihin sitä avioliittoa siinä tarvitaan. Usein pohjimmainen syy onkin vain lakiasiat tai "kun niin kuuluu tehdä". Ja tällöin ei ole ihme, että miehet ovat vastahakoisia avioitumaan.
Miehet ovat isompia ja miehekkäämpiä aina, koska luonto niin sanelee. Se on miehen rooli. Mutta kosiminen on miehen rooli vain, koska ihmiset ovat niin päättäneet, tai joskus historiassa se on ollut miehelle suotuisaa.
"Ja minun mielestäni miehen tulee kosia ja itse haluta avioliittoon..."
Sanopa, mikä on se syy, miksi mies haluaisi parisuhteen vaihtaa avioliittoon. Tämän motivaation puute on se ongelma. Jos löydät hyvän, yleispätevän syyn, alan uskoa, että tilanne voisi muuttua.
"Voi kun miehet ymmärtäisivät tämän..."
Kyllä ne ymmärtävät, jos ymmärrettävä syy löytyy. Epäilen vain, että ei monelle kovin hyviä syitä löydy.
Olen kiinnostunut nimenomaan yleispätevästä syystä, miksi alle 30-v. isossa kaupungissa asuva mies haluaisi kosia.
50-vuotiaiden vastaukset omista kokemuksista ovat näet eri maailmasta.
Minä pidän avioliittoa merkkinä niin syvästä rakkaudesta ja luottamuksesta toista kohtaan, että on valmis viettämään koko elämänsä tämän ihmisen kanssa. Toki on niitäkin ihmisiä joiden mielestä tällainen onnistuu ilman avioliittoakin - minulle avioliitto olisi kuitenkin turvallisempi olotila. Ja onhan naimisiinmeno tavallaan sen rakkaansa merkitsemistä. Sormus nimettömässä kertoo että tämä ihminen on sitoutunut minuun ja rakastaa minua. Motivaationi naimisiinmenosta löytyy juuri tästä - osoittaisin sillä rakkauteni ja sitoutumiseni tason. Mutta riittääkö se motivaatioksi miehelle?
Pidän ajatuksistasi. Ehkä siksi että ajattelen samoin. "Mutta riittääkö se motivaatioksi miehelle?" Avioliitto ja parisuhde(minulle ne on lähes samoja) on pohjimmiltaan sitoutumista ja tällöin se ohjaa kumppaneita hakemaan tietynlaisia ratkaisuja ristiriitoihin. "Perälauta" ei vuoda ja sitoutuminen velvoittaa etsimään kumpaakin osapuolta tyydyttävän ratkaisun.
Toinen seikka mihin kiinnittäisin huomiota on kumppanin kyky keskustella. Sen puute on minulle selkeä este suhteen rakantumiselle.
Jos miehelle/naiselle se ei riitä en myöskään minä, joten jatkaisin etsintää kumppanin valinnassa. Avioliittoon sitoutuminen on se mitä minä pidän tärkeimpänä, muut asiat voi neuvotella.
Tosimiehet ymmärtävät tämän. Missä ovat naiset jotka ymmärtävät saman?
Ei kai tasa-arvolla ole mitään tekemistä sen kanssa että voiko nainen olla naisellinen ja mies "vanhanajan" mies? Vai väitätkö että naisellisuus on sitten jotenkin vähäarvoisempaa kuin miehekkyys?
Meillä ainakin on suhteessa ihan naisellinen nainen ja miehekäs mies ja ihan mainiosti ollaan silti tasa-arvoisia.
Katsoinpa kerrankin DrPhilin ohjelmaa. Hän totesi tuon mainitsemasi "ongelman" erääksi syyksi sen, että nykyään seksiä saa ilmankin. Heh, niinpä, eihän se seksi ainoa asia ole,mutta kuitenkin! Joskus muinoin oli pakko mennä naimisiin ennenkuin siitä sukupuolielämästä pääsi nautiskelemaan. Noista ajoista saattaa olla kauankin, mutta kun oikein ajattelee, onhan tuossa totuutta mukana!
Itseäni alkaa yleensä seurustelusuhde tökkimään siinä vaiheessa kun se venyy moneksi vuodeksi vailla sitä päämäärää - yhdessä asumista. Silloin sitä silmät aukeavat miettimään tuotakin asiaa - että onkohan tämän suhteen motiivina mitään muuta kuin seksi. Piste.
terv. nainen 41v
"Jos me naiset yhtäkkiä heittäytyisimmekin passiiviseksi ja odottaisimme toimintaa miesten puolelta mihinköhän tilanne johtaisi???" Tekeekö naiset vastoin tahtoin nykyisellään. Näkisin asian yli sukupuoliroolien; aktiivinen tekee aloitteen ja toinen vastaa siihen - kyllä tai ei. Jos hiljainen nainen tekee aloitteen, niin hän ehkä ei ole luonteva. Jos aktiivinen mies on hiljaa, hän ei ehkä ole luonteva.
"nainen lahjoo sekä kokkaa ja antaa seksiä." Jos nainen yrittäisi lahjoa tai antaa seksiä...hyi helvetti. Seksi on yhteinen asia joka tehdään yhdessä; ei sitä anneta tai saada.
Olet hieno nainen!!!!!!!!
Niin, ennen miehet kosiskelivat naisia naimisiin, ja naisten kuului panna vastaan joka välissä. Voi kun kuulostaa romanttiselta. Harmi vain, että todellisuus ei ollut yhtään ruusuinen.
Ennen ensinnäkin seksuaaliset suhteet olivat sallittuja vain avioliitossa, ja silloinkin koko asiaa hävettiin. Naisen seksuaalisuus oli tabu, ja naisen seksuaalista käyttäytymistä hillittiin moraalisaarnoin, pelottelulla ja maineen tahraamisella. Ei naisen sopinut osoittaa olevansa miehistä kiinnostunut. Koska parisuhde ilman avioliittoa oli paheksuttu, niin ainoa vaihtoehto oli jatkuva kosiskelu - miehille. Naisten piti olla passiivisia, maineensa vuoksi. Tämänkö te haluaisitte takaisin? Kyllä naisen luontoon kuuluu aloitteellisuus. Nyt olemme luopuneet vääristävästä kasvatusmallista pitkälti. Kauheaa ajatella, että pitäisi alkaa tukahduttamaan itseään vain, koska on nainen. Mitä sillä saavutetaan?
Miksi kuvitellaan, että kaksinaismoralistisella asenteella päähän taottu kasvatus ja yhteiskuntamalli olisi niin hieno? Mitä tavoittelemisen arvoista on kosinnoissa, jotka tehdään entisajan malliin, edes tuntematta toista kunnolla? Sitoutumiskammo on luonnollinen jatkumo sille, kun sitoutumisesta katosi pakko. Jos se miehiä vaivaakin jonkin verran enemmän, kuin naisia, se johtuu eroista miehen ja naisen ajatusmaailmassa. Ei miehiä saada enää kosiskelemaan naisia, ellei tehdä avioliitosta taas pakkotekoa, jos aikoo olla kunniallinen, ja suorastaan kieltämällä naisilta aktiivisuus. Minusta romanttinen kosiskelu ei ole sen arvoista, että määrätään taas, miten paljon oikea nainen saa olla seksuaalinen, ennen kuin on huono nainen. Kuten sanotaan, moni kakku päältä kaunis...
Muutenkaan en tajua näitä tasa-arvosta marisijoita, jotka näkevät rooleistaan hämmentyneitä ihmisiä kaikkialla. Koittakaa jo tajuta, että ei suurin osa naisista halua väkisin luonnottomaan passiiviseen rooliin, vain koska jonkun toisen mielestä se on luonnollista. Ei kaikki, mikä oli ennen, ollut automaattisesti parasta ja luonnollista. Sukupuolten erilaisuus ei kuulkaa ole ihmisten kasvatumalleista ja naisten seksuaalisuuden rajoittamisesta kiinni. Voisitte muutenkin luopua ajatusmallista, joka pohjaa kaiken sille, että seksi, seksuaalisuus, aloitteellisuus ym. on enemmän miehen juttu, ja nainen vain kohde tai metsästettävä, joka ei moisesta edes hyödy. Se on idioottimaista. Huomaatte, että pipo alkaa kiristää vähemmän, kun lakkaatte koittamasta sovittaa kaikkea tuon mallin mukaan, ja hermostutte, kun kaikki sotiikin sitä vastaan.
Jos joku haluaa varta vasten leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa ja tahtoo miehen hoitavan kaiken kosinnoista lähtien, siittä vaan. Mutta jos ei kuitenkaan tuputeta sitä väkisin muille. Minä itse haluan, että kun parisuhteessa ollaan, mennään molempien ehdoilla eikä aleta sooloilemaan. Kun asia molempia koskee, niin molemmilla on oikeus parisuhteeseen liittyviä asioita edustaa, haluamassaan määrin, toinen huomioon ottaen. Ei tarvitse vetää keinotekoista roolia, oli se sitten aktiivinen tai passiivinen. Minulle sukupuolisuus ja sukupuolien erot tulevat ihan jostain muusta, jonkun toisen määrittelemästä roolista aloitteellisuudessa seksin ja parisuhteen saralla (joita molempia itse haluan!). Koskaan ei ole minulle opetettu, että minun pitäisi pakottaa itseni passiivisuuteen, joten se ei minulta luonnostaan tule.
Kirjoitit paljon asiaa!! Itsekin ihmettelen usein, miksi pitää haaveilla takaisin jotain ahdasmielistä aikaa, johon liittyi ehkä aavistus romantiikkaa ja paljon keinotekoista..
Enpä olisi osannut noin hyvin muotoilla. Olen samaa mieltä. Jos vielä kuitenkin tiivistän miesten kielelle:
Kun esiaviollinen seksi ei naisille sopinut, ritarit kosivat polvillaan. Mutta vain koska eivät muuten saaneet.
Ovatko miehet tosiaan vain seksin perässä? Tuntuu että joudun hautaamaan haaveeni aviomiehestä joka haluaa kanssani naimisiin rakkaudesta ja koska haluaa olla kanssani lopun elämäänsä. Näiden kommenttien jälkeen tuntuu että ennen mentiin naimisiin seksin takia, nykyään koska nainen on niin päättänyt tai sitä monesti pyytänyt. Näköjään on lottovoitto jos löytää miehen joka haluaa rakkaudesta naimisiin... Ja uskaltaa kosia.
keski-ikää nämä kaikki ovat ihan tuttuja juttuja. Taidan olla sitä ensimmäistä sukupolvea oikeasti aktiivisia tyttöjä, ja metsään se on kyllä mennyt.
Olen todella pahoillani ap:n puolesta, että joudut romuttamaan haaveesi siitä romanttisesta rakkaudesta joka johtaa avioliittoon, mutta totta se on:miehet eivät nykyään välitä sitoutua koska seksiä saa muutenkin, samoin kaikki muut avioliiton edut, ja jos sitoutuu on vaikeampi vaihtaa yksi rusina pullasta toiseen. Kuten moni mies on sanonut, eihän sitä tiedä ikinä mitä vielä vastaan tulee...miehet ovat haluttomia sitoutumaan.
Itse olen kerran ollut naimisissa, kosinnan hoidin minä. Sain hyvin passiivisen miehen. Ero tuli viiden vuoden päästä. Mies suhtautui minuun aina kuin huonekaluun. Eikä se siitä naimisiinmenosta ollut innoissaan, olin vaan niin nuori etten sitä halunnut tajuta ja uskoa, sehän suostui...
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakaammin uskon että aloitteet on tultava mieheltä, muuten hommassa ei ole mitään perustaa. En tarkoita sitä että pitäisi istua jalat ristissä, mutta ehkä naistenkin pitäisi oppia erottamaan tarkemmin seksisuhteet niistä joissa on potentiaalia. Eli seksisuhteeseen ei annettaisi itsestään niin paljon,eikä yritettäisi saada miestä siinäkin rakkauden pauloihin ja sitoutumaan, vaan itsekkin suhtautua asiaan seksinä vaan. Itse en tähän pysty ja siksi elän tällä hetkellä selibaatissa.
Ajatelkaa miten paljon naiset kuluttavat energiaa siihen että miettivät miksi mies ei soita takaisin tai ei vastaa tekstareihin tai miksi ei tule kun pyydän jne jne. Kaikelta tältä säästyttäisiin jos uskottaisiin että jos mies on tarpeeksi kiinnostunut se tulee vaikka ovista ja ikkunoista läpi. Jos vaikuttaa siltä että mies on vastahakoinen, kannattaa uskoa ihan itsensä takia että se on vastahakoinen,eikä keksiä kaikkia ihme selityksiä ja punoa juonia "miten mies valloitetaan pysyvästi". Voin sanoa että miestä ei voi valloittaa pysyvästi mitenkään, ei sitä voi myöskään pysyvästi iskeä eikä muutenkaan kietoa mihinkään miellyttämisen verkkoihin.
Niin näin minä sen koen mutta olenkin hakannut aika tavalla päätäni seinään miesten takia. Jokainen tietysti tavallaan hakkaa sitten sitä omaa päätään.
heittäytyy kyllä ihan täysillä siihen suhteeseen vaikkei toinen oiskaan niin täysil mukana. Uskoisin,ettei ekaa suhdetta rakastuneena osaa kattoa silleen nii omalta kantilta. Ja sit kokemusten kautta kovenee ja oppii elämästä ja suhteista ja saattaa tulla vaikka pelimieheksi/-naiseksi:)...
tässähän melkein itku pääsee... Ei ole siis romantikon elämä helppoa ei.
maailmassa oikein elät?
"Jos me naiset yhtäkkiä heittäytyisimmekin passiiviseksi ja odottaisimme toimintaa miesten puolelta mihinköhän tilanne johtaisi???"
Naiset ovat nykyään lähes yhtä passiivisia, joten äläs kitise siellä.