1. Kertoisitko siskollesi, jos tietäisit siskosi miehen pettävän häntä?
2. Kertoisitko vaimosi rakastajan vaimolle, että hänen mies pettää häntä, sinun vaimosi kanssa?
3. Kertoisitko miehellesi, että olet ihastumassa työkaveriisi ja olette kerran vähän pussailleetkin?
4. Kertoisitko vaimollesi naineesi jotain emäntää laivalla?
5. Kertoisitko miehellesi että sait kerrankin kunnon kyydit isomunaiselta mieheltä?
Minä en kertoisi ja toivon että te muutkaan ette kertoisi.
En kertoisi koska:
1. Siskosi on jo pettänyt kolmen eri miehen kanssa (josta sinä et tiedä mitään), joten hänen mies maksaa vain potut pottuina.
2. Vaimosi rakastajan vaimolle ei kannata kertoa, koska hän sekoaisi tiedosta niin pahasti että alkaisi häiritä omaa elämääsi, ahdistelemalla vaimoasi ja huorittelemalla häntä.
3. Kaikki meistä voi ihastua. Miehesi ei sitä kuitenkaan ymmärrä ja ei luultavimmin usko, että se on jäänyt vain pussailuun. Vaikka se olisikin jäänyt vain pussailuun, seuraa teitä tuo asia elämänne loppuun asti. Ei siis kannata kertoa, ellei halua pilata avioliittoaan.
4. Vaimot antavat helpoiten anteeksi sen klassinen "kännisen laivapanon". Mutta mitä olisivat kaikki laivamatkat sen jälkeen? Vaimosi olisi onneton ja peloissaan ja sinä olisit jatkuvan kontrollin alla. Miksi haluaisit rangaista vaimoasi ja laittaa hänet kärsimään? Sinä olet tehnyt väärin, miksi vaimosi pitäisi siis kärsiä?
5. Sitä isoa munaa oli pakko saada, koska oma miehesi ei ole syvän masennuksen ja alkoholismin johdosta pannut sinua 1,5 vuoteen. Sinä olet sen sijaan siivonnut miehesi kuset ja paskat kerran kuukaudessa, kun miehesi on kännissä laskenut alleen. Mitä luulet auttaisko kertominen miehesi masennukseen?
Koska ette voi tietää mitä on pettämisen taustalla, ettekä sitä mitä kertomisesta seuraa, kannattaa olla ihan hiljakseen. Tai jos kerrotte, niin ajatelkaa mikä olisi pahinta, mitä kertomisesta voisi seurata? Itsemurha? Koko perheen murha? Avioero? Yhteishuoltajuus? Yksinhuoltajuus? Huonon ilmapiirin omaava avioliitto? Jatkuva epäily? Jne... Jos voitte elää pahimpien pelkojenne kanssa, niin kertokaa ihmeessä. Veikkaan että kovinkaan moni ei pystyisi elämään sen asian kanssa, että aviomies tappoi itsensä, kun vaimo meni kertomaan uskottomuudestaan.
2. Kertoisitko vaimosi rakastajan vaimolle, että hänen mies pettää häntä, sinun vaimosi kanssa?
3. Kertoisitko miehellesi, että olet ihastumassa työkaveriisi ja olette kerran vähän pussailleetkin?
4. Kertoisitko vaimollesi naineesi jotain emäntää laivalla?
5. Kertoisitko miehellesi että sait kerrankin kunnon kyydit isomunaiselta mieheltä?
Minä en kertoisi ja toivon että te muutkaan ette kertoisi.
En kertoisi koska:
1. Siskosi on jo pettänyt kolmen eri miehen kanssa (josta sinä et tiedä mitään), joten hänen mies maksaa vain potut pottuina.
2. Vaimosi rakastajan vaimolle ei kannata kertoa, koska hän sekoaisi tiedosta niin pahasti että alkaisi häiritä omaa elämääsi, ahdistelemalla vaimoasi ja huorittelemalla häntä.
3. Kaikki meistä voi ihastua. Miehesi ei sitä kuitenkaan ymmärrä ja ei luultavimmin usko, että se on jäänyt vain pussailuun. Vaikka se olisikin jäänyt vain pussailuun, seuraa teitä tuo asia elämänne loppuun asti. Ei siis kannata kertoa, ellei halua pilata avioliittoaan.
4. Vaimot antavat helpoiten anteeksi sen klassinen "kännisen laivapanon". Mutta mitä olisivat kaikki laivamatkat sen jälkeen? Vaimosi olisi onneton ja peloissaan ja sinä olisit jatkuvan kontrollin alla. Miksi haluaisit rangaista vaimoasi ja laittaa hänet kärsimään? Sinä olet tehnyt väärin, miksi vaimosi pitäisi siis kärsiä?
5. Sitä isoa munaa oli pakko saada, koska oma miehesi ei ole syvän masennuksen ja alkoholismin johdosta pannut sinua 1,5 vuoteen. Sinä olet sen sijaan siivonnut miehesi kuset ja paskat kerran kuukaudessa, kun miehesi on kännissä laskenut alleen. Mitä luulet auttaisko kertominen miehesi masennukseen?
Koska ette voi tietää mitä on pettämisen taustalla, ettekä sitä mitä kertomisesta seuraa, kannattaa olla ihan hiljakseen. Tai jos kerrotte, niin ajatelkaa mikä olisi pahinta, mitä kertomisesta voisi seurata? Itsemurha? Koko perheen murha? Avioero? Yhteishuoltajuus? Yksinhuoltajuus? Huonon ilmapiirin omaava avioliitto? Jatkuva epäily? Jne... Jos voitte elää pahimpien pelkojenne kanssa, niin kertokaa ihmeessä. Veikkaan että kovinkaan moni ei pystyisi elämään sen asian kanssa, että aviomies tappoi itsensä, kun vaimo meni kertomaan uskottomuudestaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
1. en heti, antaisin miehelle mahdollisuuden kertoa itse
2. en kertoisi, se ei vaikuttaisi mun elämään suurestikaan
3. kyllä vain ymmärtäisin ja mikäli se minusta olisi kiinni niin ei pilaisi avioliittoamme. antaisinko jonkun ulkopuolisen pilata suhdettamme tollasella, tuskin
4. kertoisin, rehellisyys on kuitenkin luonne kysymys
5. riippuu miten sen kertoo, ja alaoleviin sairauksiin on olemassa hoidot
Ylläolevat eivät seikkoina aiheuttaisi suurempaa vahinkoa, toki, rankkaa se olisi molemminpuolin. Ihmiselle ei anneta tässä elämässä montakaan mahdollisuutta, eikö parisuhde ole se tila josta pitäisi saada ymmärrystä, lohtua ja voimaa jaksamiseen. Jos toinen ei koe toista enää turvallisena kotisatamana, sitten asia on toinen, miksi ylipäänsä jatkaa enää.
1. No puhumallahan tuo selviää. Jos siskon mies käy vieraissa ja sisko nussii ympäriinsä, niin asiallinen velipoika voi huomauttaa, että ettekö te mäntit tajua, mitä teette.
2. Siis mitä? Vaimoni rakastajan mies jujuttaa mutta hänen muijaansa kannattaa pitää pimennossa ettei sekoa. Totta kai se selviää sille aikanaan. Mitä pikemmin, sen parempi.
3. Työkavereita, omia potilaita ja omia oppilaita ei pussailla. Kuormasta ei syödä. Voi jeesus. Arvaa vaan, onko osastokokoukset hauskoja, kun jokainen on toisensa ex, tuleva ex tai salarakas tai jotain.
4. Ja jos kerron kännilaivapanosta, niin sitten en pääse enää laivalle. Ihan oikein. Mitä minä siellä muutenkaan tekisin kuin vosuja hakisin. Sehän se on risteilyjen idea.
5. Siis jos oma pettämiseni jotenkin liittyisi mieheni masennukseen niin kai sen tietäisin. Miten minä voisin olla tietämättä taustoja?
Jos sinua huolettaa läheistesi mielenterveys, niin olisiko parempi pitää ne housut jalassa kuin vaatia muita olemaan hiljaa että saisit jatkaa turaamista vapaasti. Oletko ajatellut, mitä siitä salailusta sitten seuraa
Ne erot ja huono ilmapiiri johtuvat jo pettämisestä eivätkä sen kertomisesta.
ps. Ja siskonmies: jos luet tämän ja edes harkitset pettämistä, niin löydät itsesi jätesäkistä.
Terveisin isoveli
pitää olla oikeus tietää asioiden oikea laita. Jos joku päätyy itsetuhoon pettämisen vuoksi on se jokaisen henkilökohtainen ratkaisu. Kuka tämän ongelman ja tuskan toiselle aiheuttaa, kantakoon lopun ikäänsä sitä taakkaa. On tärkeää, että kanssaihmisistä tulisi myös huolta kantaa eikä vain omasta itsestään. Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin.
Aivan kuten itsekin sanot... "On tärkeää, että kanssaihmisistä tulisi myös huolta kantaa eikä vain omasta itsestään". Parhaiten kannat huolta kanssaihmisestä, kun et kerro.
Vaimoni petti minua 10 vuotta sitten. Asia paljastui minulle vasta nyt vuosi sitten. Olin epäillyt ja kysellyt vaimoltani asiasta, kun hänellä oli tuolloin 10 vuotta sitten selvät merkit pienestä ihastumisesta (alkoi kuntoilla, pitää huolta itsestään, oli vähemmän mustasukkainen, osteli hienoja alusvaatteita jne.) ja tiesin kuka se mies oli. Vaimoni onnistui vakuuttamaan minut, että mitään ei ole ollut. No totuus oli että olivat panneet firman juhlissa kertaalleen.
Jos olisin tuolloin 10 vuotta sitten saanut tietää, että vaimoni (silloin avovaimo) pettää, emme varmasti olisi nyt naimisissa, meillä ei olisi lapsia, eikä meillä olisi yhteistä taloa.
Olen siis aivan tyytyväinen siihen, että vaimoni jätti kertomatta, enkä ole lainkaan vihainen hänelle siitä että hän salasi asian. Siitä toki olen vihainen että petti, mutta en siitä että jätti kertomatta.
että joku toinen saa käydä samanlaisen helvetin läpi. Asiat pitää selvittää silloin, kun ne ovat ajankohtaisia tavalla tai toisella. Kyllä sen näkee kumppanista, kun käytös muuttuu. Niin minullekin kiistettiin kivenkovaan, että mitään ei ole olemassa. Tosiasiassa on käynyt niin, että mitä enemmän kiisti sen varmempi olin hänen pettämisestään, enkä myöskään ollut väärässä. Lapsia ja muita asioita elämän ympärille olisi varmaan löytynyt sinullekin ja kenties ihan kelpo vaimokin...Minusta maallisella mammonalla ei ole mitään merkitystä elämälle, jos elämältä muuten suunta ja pohja puuttuu. Lapset ovat olleet ainoa asia, joka kantaa vaikeinakin aikoina. En kadehdi enkä väheksy yhtään osaasi, mutta oletko mielestäsi ansainnut tuollaisen kohtelun. Minä en mennyt naimisiin puolisoni kanssa siksi, että minua pidetään loppuikäni pilkkana.
Niin kuten viestissäni kerroin... Olen ollut onnellisesti naimisissa tuon 10 vuotta ja onnellisen tietämätön. En ole kokenut tulleeni pilkatuksi. En siis ole ollut naimisissa että minua pilkattaisiin, vaan koska minä olen rakastanut vaimoani ja vaimoni minua ja meillä on ollut hyvä yhdessä.
"1. Kertoisitko siskollesi, jos tietäisit siskosi miehen pettävän häntä? "
En heti, vaan pieksäisin ensin ja pakottaisin kertomaan itse toisen selkäsaunan uhalla.
"2. Kertoisitko vaimosi rakastajan vaimolle, että hänen mies pettää häntä, sinun vaimosi kanssa? "
Kertoisin, sen jälkeen kun olisin ensin hakannut vaimoni rakastajan.
"3. Kertoisitko miehellesi, että olet ihastumassa työkaveriisi ja olette kerran vähän pussailleetkin?"
En ole gay.
"4. Kertoisitko vaimollesi naineesi jotain emäntää laivalla?"
En, ellei olisi pakko.
"5. Kertoisitko miehellesi että sait kerrankin kunnon kyydit isomunaiselta mieheltä? "
Jos naiseni kertoisi tuollaista, saisi samantien lättyyn. Kyllä jotian häpyö pitää pettämisessäkin olla, esimerkiksi kiinnijäämisen jälkeen on oltava katuvainen (tai tulee turpaan). Itse en kertonut koskaan naiselleni että exälläni oli paljon tiukempi tavara.
jo vankilassa isoveli. Se mitä esität, on rikollista toisin kuin nuo muut asiat. Lättyyn vetämisellä et auta ketään, kasvatat vaan väkivaltatilastoja. Kirjoittele vaikka tuonne väkivaltapalstalle.
"jo vankilassa isoveli."
Suomessako muka joutuisi vankilaan pienestä taputtelusta? Hah, herää jo todelliseen maailmaan. Täällä ei saa edes syytettä pienestä pätkimisestä (tuoretta kokemusta on, mulle tikit ja tyrmäysvoitto eikä kummallekaan syytettä).
"Se mitä esität, on rikollista toisin kuin nuo muut asiat."
Ajan myös punaisia päin.
" Lättyyn vetämisellä et auta ketään, kasvatat vaan väkivaltatilastoja."
Eihän vankilakaan auta ketään, mutta silti se on olemassa ja sinne passitetaan porukkaa.
"Kirjoittele vaikka tuonne väkivaltapalstalle."
En jaksa, kun siellä saadaan pääasiassa aiheetta turpaan.
fiksua. pidä ne väkivaltafantasiat omassa päässäsi. keskusteluissa ei saa kehottaa ketään rikokseen eikä väkivaltaan.
hyviä argumentteja
ja vastauksissakin ainakin yksi täyspäinen, joka myönsi, että oli hyvä ettei vaimo aikanaan kertonut, että on vihainen pettämisestä mutta tyytyväinen siitä, ettei hänelle aikanaan kerrottu, koska yhdessä oli pystytty elämään
pitää malttaa, mielensä ja kielensä
että tekemisen lisäksi myös tekemättä jättämisellä on seurauksia...eli myös kertomatta jättäminen voi johtaa moniin ikäviin asioihin:
Tässä esimerkki:
1. Sisko menee miehen kanssa naimisiin ja heille syntyy pari lasta. Lasten ollessa pieniä mies lopulta jää kiinni uskottomuudesta ja koko kuvio selviää vähitellen siskollesi. Silloin hän tajuaa, että kaikki muut (myös hänen sisaruksensa) ovat tienneet asiasta jo iät kaiket ja kysyy katkerasti muilta, miksi he eivät kertoneet heti, niin että hän olisi voinut tehdä valintansa saman tien eikä kahden lapsen syntymän jälkeen.
Itse en missään tapauksessa toivoisi, että muut tekisivät puolestani valintoja tilanteessa, jossa olisin joutunut petetyksi vaan toivoisin, että muut luottaisivat minun kykyyni tehdä omaa elämääni koskevat ratkaisut.
Kertoisinko sitten muille mainitsemissasi esimerkkitapauksissa: riippuu monesta asiasta ja siitä mitä kautta asioista kuulisin tai saisin ne tietooni. Lisäksi riippuisi paljon siitä, millainen suhde minulla olisi pettäjään ja petettyyn... mutta maailma ei ole mustavalkoinen ja varmasti eri ihmisten kohdalla eri ratkaisut olisivat paremmin perusteltuja kuin toisten ihmisten kohdalla ja toisissa tilanteissa.