olen 2 lapsen yh-äiti, mutta nyt yritän uusioperheen elämää. heti iski karu todellisuus silmille niin minulle kuin uudelle mies ystävälle.
minun lapsilla on ollut rajat joita ei ylitetä mutta hänen lapsi on elänyt miten haluaa joten ongelma on valmis. kun kyseessä on 4v pien lapsi jolle yritän opettaa uusioperheen arkea, kärsivällisyys on kokeessa. ja kun kaiken tämän keskellä on muutto uudelle paikkakunnalla josta ketään ei tunne, tuntuu kuin hullu olisi. kertokaan miten saada asiat sujumaan?
minun lapsilla on ollut rajat joita ei ylitetä mutta hänen lapsi on elänyt miten haluaa joten ongelma on valmis. kun kyseessä on 4v pien lapsi jolle yritän opettaa uusioperheen arkea, kärsivällisyys on kokeessa. ja kun kaiken tämän keskellä on muutto uudelle paikkakunnalla josta ketään ei tunne, tuntuu kuin hullu olisi. kertokaan miten saada asiat sujumaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitähän tämä elämä on...
No ei nyt aivan.
Asiollahan on tapana järjestyä jos se on vain
jumalan tahto.
elä hyvä ihminen enää tähän jumalaa sotke, piru tässä takana hilluu, siltä ainakin tuntuu.
Jos tämä 4-v. asuu teillä koko ajan, on hänen helpompi oppia uusille säännöille. 4 v on vielä pieni. Jos hän tulee vain tapaamiselle, on tilanne hankalampi siinä mielessä, että vaaditaan enemmän aikaa. Mutta kun systemaattisesti ja molemmat vanhemmat pitävät kiinni uusista säännöistä, lapsi oppii kyllä uuden perheen uusille säännöille. Siis avainsana on molemmat aikuiset/vanhemmat.
Muutto ja uusi paikkakunta ovat aikamoisia kriisin aineksia jo itsessään, siihen päälle lasten oma kriisi muutoksen myötä ja ongelmasoppa on valmis... toivottavasti saatte ajoissa pöydän puhtaaksi ja arjen toimimaan, tsemppiä!
Uusperhekuvio on muuten paljon kinkkisempi kuin naistenlehtien jutuista luulisi..
asumme toistaiseksi erillään, siksi kai tilanne onkin niin vaikea. tää 4v kun ei ole oppinut kovaan äänen sävyyn ja omilleni joudun joskus karjuu kuin peura onkin taas patti tilanne valmis. tähän soppaan kun lisätään oman pienen poikani tapaamiset väkivaltaisen isän kaa.... voitte vain arvata mikä on tilanne. joskus tuntuu kuin minun olisi parempi antaa periksi ja jättää nykyinen mieheni ja elää yksin mutta onko sekään ihmisen elämää??? ja kun tämän kaiken keskellä ei ole ystävää jonka kanssa jutella tuntuu kuin koko maailma kaatuisi niskaan.