Olenko, jos en enää oikein jaksaisi kaikkea mikä tähän "äitipuolena" olemiseen liittyy? En jaksaisi yrittää sanoa mielipidettäni esim. yökylään menosta(viikolla!) kun tyttö, 12 vuotias, kääntää vain päätään ja kysyy isältään huomaamatta että minäkin sanoin jotain. Jos toistan sitten tyttö painelee omaan huoneeseensa ja hetken päästä itke isälleen kun minä olen niin ilkeä...?! Enkä jaksa tehdä ruokaa kun tyttö ei syö jos olisi mitä syödä. Jos ei ole niin sitten kysellään et eikö täällä ole MITÄÄN lämmintäruokaa...
Aluksi meni hyvin! Tyttö halasi minua aina ohimennen ja vapaapäivinä tuli loikoilemaan sänkyyn kanssani, auttoi siivoamisessa, huolehti että puhtaat vatteet menivät kaappiin ja likaiset (taskut tyhjennettyinä) pyykkikoriin...
Nykyään kokeilee jotain paitaa - vie pesuun.
Kehoitan tyhjentämään/täyttämään as.pesukoneen - sanoo ettei se ole mukavaa tekemistä.
Sanon et siivoaisi huoneensa - joo minä kohta (kohta on piiiitkä aika, jopa kolme päivää..)
Sanoo et isä lupasi koirani(siis nimenomaan minun oma koira)pennun tytölle, minulta ei kysytty. Enkä myöskään halua antaa pentua tytölle. Ei huolehdi muistakaan asioista joihin menisi n. 10min päivässä (vaatteet likakoriin/kaappiin, astianpesukoneen tyhjennys/täyttö, sängyn petaus aamulla) niin ei huolehdi koirastakaan.
Vai olenko ehkä liian ankara kun vaadin(mielessäni) että tytön täytyy osallistua kodinhoitoon osaltaan? Omassa lapsuudessani huolehdin tiskeistä(ilman että kukaan huomautti), petasin petini ja vein likaiset vaatteet koriin ja samalla matkalla toin puhtaat kaappiin, pesin myös pyykkiä(äitini oli tehnyt kasat valmiiksi, pistin koneeseen, koneen pyörimään, levittelin kuivumaan......).
Mikä tässä mättää?!? Kohta olen oikeasti ilkeä kun en jaksa enää padota ärsytystä sisälleni...
Aluksi meni hyvin! Tyttö halasi minua aina ohimennen ja vapaapäivinä tuli loikoilemaan sänkyyn kanssani, auttoi siivoamisessa, huolehti että puhtaat vatteet menivät kaappiin ja likaiset (taskut tyhjennettyinä) pyykkikoriin...
Nykyään kokeilee jotain paitaa - vie pesuun.
Kehoitan tyhjentämään/täyttämään as.pesukoneen - sanoo ettei se ole mukavaa tekemistä.
Sanon et siivoaisi huoneensa - joo minä kohta (kohta on piiiitkä aika, jopa kolme päivää..)
Sanoo et isä lupasi koirani(siis nimenomaan minun oma koira)pennun tytölle, minulta ei kysytty. Enkä myöskään halua antaa pentua tytölle. Ei huolehdi muistakaan asioista joihin menisi n. 10min päivässä (vaatteet likakoriin/kaappiin, astianpesukoneen tyhjennys/täyttö, sängyn petaus aamulla) niin ei huolehdi koirastakaan.
Vai olenko ehkä liian ankara kun vaadin(mielessäni) että tytön täytyy osallistua kodinhoitoon osaltaan? Omassa lapsuudessani huolehdin tiskeistä(ilman että kukaan huomautti), petasin petini ja vein likaiset vaatteet koriin ja samalla matkalla toin puhtaat kaappiin, pesin myös pyykkiä(äitini oli tehnyt kasat valmiiksi, pistin koneeseen, koneen pyörimään, levittelin kuivumaan......).
Mikä tässä mättää?!? Kohta olen oikeasti ilkeä kun en jaksa enää padota ärsytystä sisälleni...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinun asemasi on aika vaikea. Ihmisillä on jotenkin sellainen "hiljainen" mielipide, että se äiti-tai isäpuoli ei saa korottaa ääntään, eikä muutenkaan ojentaa lasta.
Jututa sitä miestä nyt oikein kunnolla. Ja jos se ei auta, niin eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kun hermostua.
Ja huutaminen ei ole kovinkaan vahingollista...
Ja vedä vaikka vitutus-känni..=)
Yritä kestää.
paha etkä ankara,tytöllä on selvä murrosikä.
Olen samaa mieltä kuin edelliset kirjoittajat. Et ole ilkeä. "Äitipuolen" osa on vaikea. Ja lapsen murrosikä on vaikea. Omallani se oli kamala. Vaikeutti silloista parisuhdetta (jossa oli "isäpuoli", tosin hyvin passiivinen) ja mikä lie syy tai seuraus, lopputuloksena me kuitenkin erosimme.
Ja miksi ei saisi suuttua tai huutaa kumppanin lapselle?? Miksi ei saisi komentaa, puuttua lapsen tekemisiin, sanoa omaa mielipidettään? Onhan se sinunkin kotisi, sinunkin elämäsi. Ja vaikket olekaan biol.äiti lapselle, olet aikuinen. Vrt. aikuinen päiväkodissa, koulussa, kerhossa...
Todella: jututa sitä miestäsi. Sinun yli ei saa kävellä. Homma ei toimi niin, että päätöksiä tehdään sinun selän takana, olethan mukana siinä elämässä.
Kyllä, murkulta vaikuttaa, silloin pitää kokeilla kaikkea - eli sitä missä rajat menee ja mitä kaikkea ympärillä olevat ihmiset kestävät. Eikä kaikkea todellakaan tarvitse ottaa vastaan. Murkussa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse siitä että irtaudutaan omista vanhemmista ja yritetään löytää oma persoona. Eikä se kaikille ole helppoa, kokemusta on päivittäisestä työelämästä.
Minä olen myös äitipuoli ja vaadin lapsilta hyvää käyttäytymistä siinä missä oikeakin äiti tai isä. Ja huutamista on monenlaista, meillä tähän asti huomautus on riittänyt minulta, isi sitten nostaa metelin jos on tarvis. Mutta aina pitää muistaa että ei syyllistä lasta, vaan kiinnittää huomion siihen mitä hän tekee väärin.
Jos saat tilaisuuden puhutella lasta yksin, tee se. Voit vaikka jutella hänelle niitä näitä ja jos hän ei ota sinua kuuleviin korviinsa, voit kysyä miltä hänestä tuntuisi jos hänen puhettaan ei kuunneltaisi oleenkaan. Hän ei ehkä koskaan kysymykseen vastaa, mutta ajatus on ainakin heitetty ja parhaassa tapauksessa tilanne voi ratketa sillä. Voit myös suoraan sanoa kuinka pahalta sinusta tuntuu.
Älä yhtään huoli, biologiset äidit saavat ihan samat ryöpytykset niskaansa kun lapsi lähtee lentoon...
monesti alku on vaikea jollakin helppo mutta aina jossain vaiheessa vaikeuksia tulee. sinun neuvosi oli erittäin hyvin sanottuja. jos kerta yhteinen koti on niin asiatkin ovat yhteisiä, koski ne jommankumman lapsia tahansa. vaikka minulla tämä uusioperheen arki on alussa mutta jo on joutunut puhuu miehen kanssa ja sanoa ettei tämä peli vetele. yleensä suku erottelee sinun, minun ja yhteiset lapset mutta ku sitä rupee mies tekee on se jo liikaa. vain olenko minäkin paha kuin näin ajattelen?
voi jeesus, tuoko miulakin on eessä. olen uusio äiti. itselläni on 2 lasta, ootan kolmatta, yritän uusioperhe elämää, uudella miehellä on 4v tyttö. joskus kaipaan saada jutelle samanlaisessa tilanteessa olevan kanssa mutta en tunne ketään jolla olisi uusioperhe. jos helpottaa voisitko viestitellä minulle? onhan sulla jo enemmän kokemusta asiasta kuin minulla.
Olen kovin nuori vielä(tuskin kukaan teistä edes arvaa...), enkä siitäkään kokemuksesta oikein tiedä... Reilu kaks vuotta ollaan yhdessä oltu ja suunnilleen sama aika asuttu saman katon alla.
Tarkoituksenani ei ole valittaa vaan saada kommentteja ja neuvoja niinkuin kaikki te vastanneet olette antaneet! Kiitos siitä!
Olo on jo huomattavasti parempi, jaksan taas hetkosen! =)
Kyllä voisin viestitellä kanssasi mutta en ole oikein hyvä näiden koneiden kanssa...
Eiköhän se lutviinnu sinulla! Tyttö on kuitenkin niin nuori vielä niin kerkiätte tottua ja tutustua toisiinne ennen murrosikää...
Vappuja!
Hei,
Jos haluat/haluatte jutella uusperheellisen arkielämästä niin kirjoitelkaa. Meillä perheeseen kuuluu kaksi miehen lasta yksi yhteinen.
[email protected]
Tosiaan, kuten muutkin ovat todenneet, lienee murrosiästä kysymys. Oletko keskustellut lapsen isän kanssa, mitä tyttö saa tehdä ja mitä ei? Huomioimattomuus yleensäkin on murkun tapa yrittää saada sitä huomiota, joten siitä tuskin kannattaa välittää vaikka ärsyttäisikin, sinä joudut olemaan se aikuinen.
Jos yhdessä asutte ja elätte, niin eikö koira ole koko perheen yhteinen? Parisuhteessa ja perhe-elämässä on toki jokaisella niitä "omiakin juttuja", mutta koira?
Kirjoitit erääseen vastaukseen, että olet aika nuori, kuinka nuori sitten olet? Ehkä kuitenkin osaisit omasta murkkuiästäsi katsoa vähän ajatuksia ja tuntemuksia miten silloin itse koit asiat, vaikka olisitkin siivonnut jne. ilman erillistä "komentoa".
Juttele asioista ensin miehesi kanssa, ja sen jälkeen yhdessä tytölle, yksin en suosittelisi sinua tytön kanssa asioista keskustelemaan, tulee enemmän painoarvoa kun huomaa isänsä olevan asioista kanssasi samaa mieltä.
Olen keskustellut ja miehen puolesta näyttää että lapsi saa tehdä mitä haluaa varsinkin jos minä olen vastaan...
Koira on minun ainoa "omajuttu" ja sen lenkkeilyttämisen varjolla saan edes tunnin oman rauhan päivässä.. Ei haluttaisi luopua siitäkin.
Kyll olen yrittänyt jutella miehen kanssa mutta ei ikuna päästä puusta pitkään ja asiat jatkuvat samalla tolalla kuin ennenkin.
Minulla on nyt hiukka kiire joten en kerkeä kirjoittamaan enemmän... Joku toinen päivä ehkä!
Kiitoksia vastauksestasi!!!
Aika paha oikeastaan mennä sanomaan, mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Ensimmäinen mitä joudut kuitenkin miettimään, on se, että on kyse sinun elämästäsi. Miehelläsi on ja pysyy tytär, kuinka paljon tilanne vaikuttaa suhteeseenne? Ja kauanko tilannetta jaksat?
On olemassa myös ongelmattomia (tai lähes) uusioperheitä, mutta omasta kokemuksestani täytyy sanoa, että kahden pidemmän suhteen jälkeen päätin, etten enään ota miestä jolla on lapsi/lapsia ennestään. Yksi syy tavallaan tilanne jollainen sinullakin on menossa, jos ei asioista saada keskusteltua aikuisten kesken, oli lapsi sitten yhteinen tai ei, on puoliso aina "ulkopuolinen" ja lapsi käyttää sitä hyväkseen tyyliin "et sä mua määrää, et ole mun äiti/isä" ja kun ojennat lasta asiasta, ettei ole väliä onko isä tai äiti, riittää että on aikuinen saman katon alla, niin tulee riita asiasta puolison kanssa. Toisessa suhteessa en jaksanut sitä ja toisessa taas miehen ex-vaimo yritti kovasti lasten kautta mahtua samaan perheeseen, eikä mies saanut exäänsä kuriin, "onhan hän lasteni äiti.." joten pitkän mietinnän jälkeen tulin molemmissa siihen tulokseen, että minulla on vain yksi elämä, oli mies kuinka tärkeä hyvänsä, on kyse asioista jotka saattavat muuttua, tai sitten eivät. Ratkaisujani en ole katunut, suosittelen että itsekin otat aikalisän ja mietit mitä haluat ja toimit sen mukaan. Apua murkkuikäisten kanssa toimeentuloon voi kysyä esim. kouluista tai vaikka nuorisotilalta, kuraattorit kouluissa yleensä antavat mielellään neuvoja uusioperheille.
huolehdi omaisuudesta!! Aina voi sattua jotain, ja huomaat exän tyytyväisenä korjaavan teidän omaisuutenne talteen. Eli mieti tarkkaan, mitä tapahtuu JOS... En maalaa piruja seinille, vaan tiedän, että moni itkee kun on liian myöhäistä :(
Kyllä säännöt on tehtävä selväksi, siten luot turvallisuuden tunnetta lapsen elämään. Älä liikaa käske ja komenna. Sano ennemminkin että tarvitset apua kotihommissa tai että sun mielestä olis kiva että perheessä autettais toinen toistaan.
Kuuleppa kun katselin muiden vastauksia älysin yhden jutun. Sun tarvii puhua tytön isälle!
Te yhdessä laitatte likan kuriin, jos toinen aina kieltää ja toinen myöntää saa lapsen sekaisin ja hän käyttäytyy niinkuin nyt uhmaikäinen teini nyt ton ikäsenä vois.
Sinä olet osa perhettäsi ja huoltaja, aikuinen, tee selvä peli sekä isän ja tyttären kanssa, sinulla on oikeutesi. Rajat pitää olla, vaikka ei uskoisi mutta lapsille merkkaa aikuinen joka pitää rajat paljon enemmän kuin aikuinen joka lepsuilee.
Lapsi luulee ettei aikuista kiinnosta mitä lapsi tekee jos ei sääntöjä. alku aina hankalaa, mutta kannattaa. kokemusta on! :) Rajat osoittaa lapselle että välität ja rakastat!
Olen kovasti yrittänyt puhua miehelle mutta nykyään tulee aika usein vastaukseksi että minulla on pakkomielle tytön tekemistä(tai tekemättömistä) asioista...!?! Niinpä niin...
Ja olen myös sanonut ettei minulla ole sellainen olo että kuuluisin perheeseen. Ei vaikutusta eikä myöskään ymmärrystä miksi tunnen niinkuin tunnen.
En itse voi yrittääkään "laittaa kuriin" koska mies yleensä lupaa sen mitä minä olen ehtinyt kieltää tai kerennyt sanoa että asia on tietyllä lailla. Ihana tilanne..
Tällä hetkellä olen jotakuinkin neuvoton, en tiedä mitä itse voisin asioiden hyväksi tehdä..
Pitää yrittää TAAS kerran puhua, jospa ihme tapahtuisi ja asioihin tulisi selvyyttä.. =)
Sen huomasin että viestiini vastanneet ovat osaltaan auttaneet minua. Ainakin on sellainen olo että itse kukakin yrittää auttaa ventovierasta ja se on minusta hienoa!
Eli kovasti kiitoksia sinullekin ajan käytöstäsi ja vastauksestasi!
Perheterapeutti voisi auttaa. Usein saattaa käydä niin että perhe kuuntelee vierasta ihmistä ihan eri lailla kuin perheensä jäsentä. Mitäs jos ainakin ottaisit jostain neuvolasta tai muualta selvää ja yrittäisit suostutella perheen mukaan. Sun tilanne ei oo mukava, joten voimia!