Disco Sucks

Tämä on vanha juttu, mutta samalla hyvin mielenkiintoinen ilmiö, joka tapahtui 70-luvun lopulla Chicagossa erään jalkapallo-ottelun yhteydessä. Järjestäjinä toimivat homofobiset, valkoihoiset rockn'roll -jäärät kuten paikallisen rockia soittavan radion tiskijukka. Monien mielestä syynä oli disco-musiikin yleistyminen ja muuttuminen undergroundista joka puolella soitettavaksi musaksi. Yleisesti oli kuitenkin tiedossa se, mistä tämä musiikkityyli oli saanut vaikutteensa; mm. New Yorkin tummaihoisten ja latinoiden getoista ja homoseksuaalien tapaamispaikoiksi muodostuneista baareista, joita oli syntynyt paljon rikoslain muuttuttua. Tällainen kehitys ei miellyttänyt amerikkalaisia punaniskoja sitten ollenkaan.

Disco katosi varsin lyhyessä ajassa USA:n listoilta ja rantautui Eurooppaan, missä se sitten muuttui mm. new wave -liikkeeksi ja moneksi muuksi musatyyliksi, joista osa ajautui uudestaan Amerikkaan. Nyt täytyy kuitenkin todeta, että tuo sama tapahtuma vaikuttaa edelleen jollain tavalla sikäläisessä kollektiivisessa psyykessä, sillä toisin kuin Euroopassa, amerikkalaisilla listoilla et näe MITÄÄN elektronista tanssimusiikkia. Sikäläinen media hehkuttaa kyllä Countryn, Rn'B, Soulin, Bluesin, Rockin, Grungen, Metallin ja ties minkä kitaran rämpytyksen perään, mutta meidän tuntemamme syntikoihin perustuva musa ei siellä myy, eikä sitä myöskään soiteta. Tämän ovat vahvistaneet minulle muutamat syntyperäiset amerikkalaiset, jotka ovat sanoneet suoraan, että tällainen musa ei myy, eikä siitä pidetä. Eräs toinen tuttavani, joka harrastaa clubbailua, sanoi, että elektronisella musiikilla on edelleen hyvin, hyvin "tuhma" maine USA:ssa - todelliset kapinalliset löytyvät siis sieltä, eikä mistään vanhoista pieruista, joita Rock on täynnä.

Hyvänä esimerkkinä toiminee Italo-discoksi kutsuttu musatyyli, jota suorastaan tehtailtiin koko 80-luku; sitä tuotettiin Euroopassa, Kanadassa, Etelä-Amerikassa ja jopa Aasiaa myöten, minne italoartistien levyjä myytiin suuria määriä. Ainoa valkoinen pläntti maailmankartalla oli kuitenkin USA, johon tuota musiikkia ei viety, eikä sitä siellä myöskään kuunneltu. Konemusiikkia on toki myöhemminkin yritetty importoida USA:han, mutta heikolla menestyksellä. 90-luvulla levy-yhtiöt keksivät sellaisia imagonkohotusnimityksiä kuten electronica tai IMD eli intelligent dance music tai sekoittamalla perinteisiä jazz/funk/soul -nimityksiä elektronisiin genremäärittelyihin mutta jälleen kerran täysin turhaan.

Sen sijaan amerikkalaiset multimedia jätit ovat oivaltaneet 2000-luvulla, että he voivat muokata ihmisten kulutustottumuksia syöttämällä näille omaa musiikkiaan. Niinpä mm. kuuluisan hollantilaisen kiksukanavan osti amerikkalainen viihdejätti ja muutamaa kuukautta myöhemmin kanavalla soivat trancen/housen sijaan amerikkalaisten artistien videot. Kanavaa seuranneet eurooppalaiset kuuntelijat suuttuivat tästä suunnattomasti. Sama on tapahtunut MTV:llä, joka kippasi parin vuoden kuluessa kaiken elekronisen musan ja nykyään sillä soitetaan vain mustien Rn'B/Räppiä tai sitten valkoihoisten Rockia.

Disco Duck (esittäjänä Rick Dees and His Cast of Idiots) oli ihan hauska juttu kultaisella 70-luvulla.