Tuleva ex-puoliso onnistui saamaan oikeudessa läpi ylisuuret elatusmaksut. Miten se onnistui, ihmettelen itsekin. Kaupungin sosiaalitoimistossa kävin asiasta keskustelua. Menot ja tulot laskettuaan kertoi sos.työntekijä, että kuulun toimeentulotuen piiriin johtuen juuri pääasiassa ylisuurista elatusmaksuista. Hän antoi neuvon jättää maksamatta. Puoliso perii niitä kuulemma sitten kaupungilta ja kaupunki taas minulta. Minä saan kuulemma hakea vapautusta maksamisesta. Meneekö tämä tosiaan näin? Menetänkö luottotietoni jos jätän maksamatta? Kyse ei ole siitä että en haluaisi maksaa vaan ylisuuresta summasta. Pitääkö lähteä taas käräjille, jotta summaa saisi pienennettyä ja mitä mahdollisuuksia siihen ylipäätään on?
Rahat ei riitä elareihin
K...ä
181875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kannata hankkia sitä kakaralaumaa ja mennä naimisiin sellaisen lumpun kanssa, joka ei tunne vastuutaan, vaan hommaa avioeron.
Ei ole veronmaksajien asia hoidella kenenkään henkilökohtaisia asioita ja nykyisin on helppo ehkäistä raskaus, johon ei ITSELLÄ OLE VARAA.....
Miksi luet avioeropalstoja kun asiasi ovat kunnossa, et ole eronnut etkä edes naimisissa, saati lapsia hankkinut? Hanki apua ihan oikealta mielenterveyden ammattilaiselta. Nämä kotikonstit kuten palstojen lukemiset ei sinua auta. Meille kommenteistasi ei ole haittaakaan, mutta sääliksi sinua melkein käy.
ollut 39 vuotta 20 vuotiaasta asti ja minulla on kaksi aikuista lasta, joten metsään meni.
En tarvitse siihen lääkkeitä, koska pääni on vesiselvä, että ihmisen todella kannattaa hankkia
lapsia sen mukaan, mikä on oma varallisuustaso eli ei sen mukaan, tuleeko sieltä sossusta rahaa
elareihin.
Miksi täysin tervejärkistä ihmistä mollataan, mutta sekoilevaa ja lapsia ilman vastuuta hankkinutta pidetään ah niin yhteiskuntakelpoisena ja aivan kuin kehotettaisiin kansalaisia näin toimimaan.
Todella odotan sitä hetkeä, jolloin ihmisen pitää itse, siis ihan itse, vastata tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.
Ei aikuinen ihminen ole lapsi, jolta voisi odottaa vastaavaa käytöstä, vaan aikuisen pitää itse, siis ihan itse tajuta, mihin rahkeet riittävät ja ottaa huomioon avioeron mahdollisuus ja siihen liittyvät taloudelliset velvoitteet.
On sitten kysymys naisesta tai miehestä.
En kaipaa persaukisten pissisten löpinöitä, joissa ei ole päätä ei häntää.
Sitä nykynaiset ja miehet, siis vähemmän fiksut,
tarkoitan sillä, että päässä ei järki liiaksi pakota, miettimään ensin omat taloudellliset mahdollisuutensa eron sattuessa, jotta edes taloudellisesti pystyy hoitamaan oman osansa eikä
tuudittautu ruususenuneen.....
Naiset ottavat 80 prossaa avioeroista ja eivät ajattele yhtään lasten kärsimyksiä kodin hajotessa.
Minua on turha nälviä, koska kaksikymppisenä olin täysin kypsä parisuhteeseen ja perheen perustamiseen.
saat ilmeisesti ittelles paremman mielen kun syyttelet toisia ihmisiä normaaleista tekemisistä.kerro vähän miten se tapahtuu?
ja olet edelleen....täysijärkinen =)
että aikanaan perheestämme, sekä mieheni että minä, itse taloudellisesti vastanneet ja kun sanoo "tahdon", se tarkoittaa, että tahtoo elää toisen kanssa ja kasvattaa perheensä hänen kanssaan ja tuntea myös täydellinen taloudellinen vastuu omasta perhe-elämästään.
Oletko kenties imbesilli?
Ymmärrätkö vai etkö ymmärrä normaalia puhetta?
Miksi olet kommentoimassa täällä avioeropalstalla asiaa, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta?
Luulenpa, että sinunkin ajatuksesi olisivat hieman erilaiset, jos sinulla olisi kokemusta. Nyt keskityt syyttelemään toisia ihan teorioittesi perusteella, eikä teoriat tätä elämää elä.
Ei minulla todellakaan ollut mielessäni eron mahdollisuus, kun saimme vihdoin lapsia 12 vuoden yhdessäolon jälkeen. En missään vaiheessa miettinyt rahan riittävyyttä, kun lapsia yleensäkään halusimme.
Sanonpa, että on kylmää laskelmointia, jos miettii, että nyt ei lapsia hankita, koska voimme erota myöhemmin, ja me olemme vain matalapalkkaisia sairaanhoitajia molemmat. Ei se elämä vain niin mene. Onneksi.
Ai niin, ennenkuin käyt minun kimppuuni: että olen eronnut, olemme molemmat vanhemmat nykyään hieman yli keskituloisia, elatusmaksut, lasten tapaaminen tai meidän keskinäiset tapaamiset eivät ole ongelmallisia.
hieman vähä-älyisiä, sanoisin,,,, outoa,,,,
Kun me menimme naimisiin ja saimme ensimmäisen lapsen, niin olimme kyllä miettineet, että omat rahat varmasti riittäisivät perheen elättämiseen ja lisäksi sen, että elämän vastoinkäymisistä huolimatta olemme koko elämämme ajan "yksi perhe", siis vastoinkäymiset eivät vie meitä eri teitä, senhän jo lupasimme vihkikaavan mukaan.
Ss, että en antanut hunttioiden miesten viedä minua mukanaan, on yksi tärkeä syy siihen, että mitään renttuja en katsellut, vaan todellista naista arvostavaa gentlemannia ja lämmintä, toista huomioivaa miestä, koska halusin hänestä rakatavan isän lapsillemme ja rakastavan miehen itselleni, jota itse rakastan
täydestä sydämestäni.
Siis taas tulee sellainen maku, että rentut relaa ja kunnon miehet eivät ole olleet todellakaan korkeassa kurssissa, joskin asia on niinkin, että vakka katsoo kantensa eli sinulla tuskin olisi sen kummempaan ollut mahiksiakaan kirjoituksesi perusteella, näkyy nimittäin ihmisen sivistystaso rivien välistä.
No, nykyisin vielä tietyntyyppisten ihmisten ei tarvitse ajatella sitä, onko mahdollisuuksia itse elättää perheensä, koska on tuo sossu etc, mutta toivottavasti tulevaisuus sanelee tietynlaisille ihmisille selvät säännöt siitä, mitä voi tehdä ja mitä ei, eli myös taloudellinen puoli on pakko ottaa huomioon.
Minä en ainakaan olisi halunnut yhteiskunnan maksavan elareita ja enkä olisi halunnut missään tapauksessa vapaaehtoisesti viedä lapsilta isää, vaikka kuinka olisi yhteishuoltajuus, niin yhteinen koti puuttuu lapsilta ja se tunne, että vanhemmat rakastavat toisiaan.
ikävä kyllä ihminen tarvitsee myös matematiikkaa,
elämän koukeroissa.
Jos haluaa olla itsenäinen eikä elää jonkun sossun luukuttajana, täytyy myös pitää huoli siitä. että ihan itse pystyy koko elämän ajan huolehtimaan perheensä toimeentulosta.
Ikävä kyllä, avioliitto ei ole pelkästään mikään
linnunlaulupuu, vaan viisaiden ihmisten tekemä liitto ja lupaus toisilleen rakastaa toisiaan myötä- ja vastamäessä ja lisäksi huolehtia, kuten
eläimetkin huolehtivat, oman yksikkönsä toimeentulosta.
Liäksi ihmettelen, kuinka sairaanhoitaja ei ole sen vertaa empaattinen, että pitäisi perheensä koossa.
Hieman epäilen sitä, että olet sairaanhoitaja.
Takerruit sitten aika tiukasti tuohon 'sairaanhoitaja'-asiaan. Jumalauta, kun olet tyhmä. Se oli esimerkki, ei se ole missään yhteydessä kirjoittajaan, vaan se oli esimerkki LASKELMOINNISTA. Onko sinulla siihen mitään san ottavaa, vai keskitytkä edelleen miettimään vastaajan persoonaa ja minkälainen ihminen tuon vastauksen takana on?
Ei, edellenkään en ole sitä mieltä, että kaksi ihmistä ESIMERKIKSI lähihoitajia kumpikin miettisi, että emme hanki lapsia, koska aioome olla täsä ammatissa vielä kymmenkin vuoden kuluttua ja silloin olemme saattaneet vaikka erota, eikä tämä meidän palkkamme tästä tällä menolla ole hirveästi parantunut.
Ymmärrätkö sinä lainkaan mitä tässä kerron? Luultavasti vastaat taas jotain ihan puuta heitää, joka ei liity asiaan.
Suomesta jos pätkätöitä tekevät ja jatko-opiskelevat ihmiset odottaisivat vakivirkoja niinkuin tuolla joku ehdotteli, heh. Lapsentekoikä alkais nelikymppisenä ja sitten oltais vonkaamassa yhteiskunnalta hedelmällisyyshoitoja. Kukaan ei nykyisin voi olla kovin varma tulevaisuudestaan - paitsi että kuolee joskus.
Ja aivan toista mieltä on ne ihmiset, jotka eivät koskaan ole olleet tässä tilanteessa. Heillä on pokkaa tulla kertomaan, kuinka he eivät niin tehneet, koska he ajattelivat. Heillä tilanne on ollut aivan eri alunperinkin. Onneksi ihmisillä riittää rohkeutta olla laskemoimatta ja todellakin, luottaa tulevaisuuteen.
minun exä tuli "nöyränä" luokseni, ja kertoi että rahat ei kertakaikkiaan riitä. Yhdessä sitten soviteltiin, ja sovittiin että hän voi jättää jonkun kuun maksamatta kunnes pääsee jaloilleen. Muutenkin kahden kesken sovittiin siitä että maksaa pienemmän summan jatkossa.
Jos olisi tullut "rähinäpäällä" niin en olisi varmasti suostunut.
Kaikki sanoo että tein tyhmästi kun luovuin sovituista elareista, mutta tämä tuntui minusta jopa reilulta, koska tienaan huomattavasti enemmän kuin ex-mieheni ja pärjään vähemmilläkin maksuilla.
Entä muut asian ratkaisuun liittyvät seikat? Lasten lukumäärä, ikä, tapaamiskulut....
Kysyn tätä siksi, että kiinnostaa nuo oikeuden ratkaisut. Aika kummalliselta kuulostaa toi sos.työntekijän neuvo. Ota ihmeessa selvää asioista, ennen kuin tuota ohjetta noudatat.
"Puoliso perii niitä kuulemma sitten kaupungilta ja kaupunki taas minulta."
Käsittääkseni maksamattomat elarit haetaan ulosoton kautta, ja silloin taitaa mennä luottotiedot. Tai siis ex oman harkintansa mukaan saa hakea elarit ulosoton kautta ja silloinhan elarit viedään suoraan palkasta. Lisäksi ne kait silloin kasvaa korkoa ja joutuu maksamaan ulosoton kulut. Ulosotolla on omat kaavansa, kuinka paljon ne ovivat viedä palkasta (suojaosuuden summa riippuu siitä, onko muita elätettäviä nykyisessä taloudessa).
Käräjille meno on kait ainoa keino hakea muutosta, mutta jos ne kerran on jo määritelty tietylle tasolle, ei summaa kai kovin helposti saa alaspäin...
Se menee heti ulosottoon.
Ota yhteys lastenvalvojaan. Elatussopimusta voidaan kyllä tarkistaa ja korjata. Muuttuuhan ne ihmisten elämäntilanteet.
koitakaa kestää se on vain elämää (voi. v...u) anteeksi sensuuri
kato kaikki on sossussa mahdollista, minutkin leimattiin juopoksi vaikka minun lähipiiri tiesi että väiteissä ei ole perää. ero lasten huoltajuus jne...asiaa et voinut oikaista kun kyseessä oli ÄITI !!. jotenka "juoppo" isän tiedot ovat vieläkin sossun papereissa.elikkä sossun on vain helpompi toimia ja pistää a mappiin........