Voiko alkoholistin kanssa

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko miehesi lopettaa alkoholinkäytön tai alat itse ryyppäämään.

Siinä näet kuinka todennäköistä on onnellinen elämä alkoholistin kanssa, eli mahdoton yhtälö. Ellet sitten provoile...

Älä ihmeessä kuvittelekaan että alkoholistin kanssa voisi elää onnellista tai edes normaalia elämää. Alkoholisti on maailman suuri egoisti, ja muuttuu pahemmaksi ja pahemmaksi ajan kanssa. Tarpeeksi pitkälle alkoholisoitunut muuttuu agressiiviseksi ja pahoinpiteleväksi pedoksi vaikka perusluonteeltaan olisi kiltimpi kuin karitsa. Älä missään nimessä rakenna elämääsi alkoholistin kanssa, tulet karvaasti katumaan. Minulla kokemusta isäpuolesta, omasta miehestä, kahden ystävättären miehistä, serkun miehestä. Olen siis läheltä kokenut näin monen alkoholistin ja heidän läheistensä elämää, tiedän mistä puhun.

Kokemusta on kahdesta veljestä, joista toinen on (jo) aiheuttanut ennenaikaisen kuolemansa alkoholinkäytön sivutuotteena. Kälyjä on ollut yhteensä 4, joista kahdesta on erottu, yksi siis jäi leskeksi asumuserotilanteessa, ja yksi yrittää pitää kotia ja lapsia raiteillaan.

Tämä viimeksimainittu on todennut, että ei enää jaksa yrittää puhua järkeä, hoitaa itsensä ja lapset (on hyvätuloinen) ja antaa miehen tehdä mitä huvittaa. Veli on hyvässä ammatissa, akateeminen ja selvänä ihan fiksu. Mutta viinankäyttö on hänen sokea pisteensä, siinä ei ole mitään vikaa, eikä siihen saa kukaan puuttua. Haukkuu vaimoaan kaikesta. Velipojan kotona ilmapiiri on aikuisten kesken jäätävä, käly nukkuu kännykkä tyynyn alla siltä varalta että mies riehaantuu. On tuhonnut kodin tavaroita esim. kälyn läppärin viinapäissään, ja käynyt käsiksi kälyyn. Kerran on poliisit vieneet putkaankin tällaisen seurauksena. Nyt juhannuksena kun oltiin yhdessä mökillä, veli veti kunnon lärvit ja kävi minuunkin käviksi kun yritin estää ottamasta toisten ruokaviinipulloja omiksi saunajuomikseen. Jälkikäteen hän ei mielestään ollut tehnyt mitään väärää, yritti vain rentoutua, se on hänen oikeutensa...

ÄLä sitoudu alkoholiongelmaiseen! Sinä et voi häntä muuttaa vaikka kaikkesi yrittäisit. Rakkaus loppuu kun tuollaista menoa katselee, tai itse vajoat samaan. Onnellinen lopputulos on mahdollista vain jos hän itse ymmärtää oman ongelmansa ja haluaa lopettaa viinankäytön, lopullisesti!

tuhlaa elämääsi alkoholi tulee olemaan aina ykkönen miehen elämässä ja lisäksi juominen lisääntyy iän myötä. Itse elin alkoholistin kanssa vuosia onnettomassa avioliitossa hoidin yksin kodin lapset ja laskut. Mies kulki omiateitään ja yritti alistaa pehettään omille tavoilleen. Suuttui esim kun ei saanut tuoda kavereita kotiin ryyppäämään. Paloin loppuu ja siinävaiheessa erosin. Siitä alkoi vuosien kiusanteko olisi halunnut tulla takaisin mutta viinasta ei luopunut. Kuoli vähän yli 40v alkoholin aiheuttamiin vaurioihin. Lapset kaipaavat vieläkin isäänsä ja muistavat ne kauniit hetket joita heillä yhdessä oli. Olisin toivonut että lapsilla olisi ollut isä joka olisi osallistunut heidän elämäänsä. Isä ei ollut yhdessäkään vanhempainillassa eikä muutenkaan lasten tärkeissä tapahtumissa mukana.

Miksi kaikki yrittää muuttaa toista? Miksi et itse muuta itseäsi, se on helpoin ja epäitsekkäin tapa! Tietysti tässä narsistisessa ja yksilöllisyyden itsekeskeisessä maailmassa muiden kuuluu muuttua..

Mitäs, jos nostat itsesi samalle tasolle kuin rakastamasi henkilö on?

Tämä on oikeata, aitoa rakkautta mikäli siihen pystyt!

Miten toimia?

Tämä on kimuranteinta.

Helpoin tapa päästä miehesi pään sisään on alkaa nauttimaan alkoholia silloin kun tapaatte.

Huomaat lopulta teistä tulleen yhtä!

Kyllä alkoholistin kanssa voi elää onnellisena, mytta se vaatii mielestäni ERITTÄIN korkeaa henkisen kehityksen tasoa (lähes valaistumista).

1) Lähtökohta on se, että sinä rakennat elämäsi peruskuviot (koti, rahat, arkipäivät, vapaa-ajat yms.) oman itsesi varaan eli elät hyvin itsenäistä elämää. Älä asu saman katon alla!!!

2) Sinun tulee olla tarpeeksi vahva siten, että et lähde hoitamaan alkoholistia etkä hänen juomisensa seurauksia.

3) Sinun tulee olla emotionaalisesti niin vahvoilla, että et todellakaan laske yhtään mitään tarpeitasi hänen varaansa, sillä hän ei tule olemaan paikalla silloin, kun häntä tarvitset. Jos on fyysisesti läsnä niin ei ainakaan henkisesti.

4) Vedät elämääsi rajat, jotka voit sietää: Oletko läsnä/kanssaa kun juo? Vai oletko vain jos/kun mies on selvin päin?

5) Alkoholisti elää aina VIINAN KANSSA eli hänen kanssaan et voi elää, mutta hänen rinnallaan kyllä.

6) Sinun tulee totaalisesti hyväksyä kaikki mitä juomisensa tuo tullessaan. Et voi siis pätkääkään odottaa hänen muutuvan tai muuttavan tapojaan. Jos sisälläsi on pienikin ääni tähän suuntaan, niin et voi elää hänen kanssaan/rinnallaan...

aniarva alkoholisti lopettaa juomisen ja jos lopettaakin, se tie ei ole helppo! Terapiaa, AA-kerhoa koko loppuelämä, muiden AA-kerholaisten tukienkilönä olo, jatkuvia kiusauksia, koko loppuelämä täydellistä juomattomuutta tai putki alkaa ja paikkojen, joissa juodaan välttelyä. Kerran helvetin kokenut - ei kiitos ikinä enää! Sen verran välitän itsestäni.

Alkoholistin läheisille on olemassa oma ryhmä, nimeltään al-anon.
Siellä ei oteta kantaa pitääkö alkoholisti jättää vai pitääkö jäädä hänen luokseen,
siellä käydään läpi omia kokemuksia kuinka irrottautua alkoholiongelmasta, ilman että tarvii ruveta vihaan sitä alkoholistia tai yrittää muuttaa sitä joksikin muuksi.

Mut kannattaa muistaa että alkoholismi voi olla kuolemaankinjohtava, ei ole mikään leikin asia, joten olisi hyvä jonku kertoa sille alkoholistillekin että menisi hoitoon.
ainahan alkoholisti "valitsee juomisen" mutta päättäväiset läheiset voi auttaa.

Sanoutumalla irti mahdollistamisesta ja juomisen seurauksien paikkaamisesta
juomisen rahoittamisesta
sanoutumalla irti moraalisaarnoista, ei jatka sitä alkoholistin ajattelutapaa "jos juot olet huono, jos juot, sinun pitää olla hyvä ihminen, juominen on sama asia kuin mitä olet ihmisenä"

eli erottaa henkilön ja hänen tekonsa toisistaan "sinä teit väärin", ei "sinä olet väärin"..
antaa vapauden itse valita, mutta on munaa tehä se oma kantansa selväksi
ettei katso humalaista ja ei ole juopon kanssa sentakia kunhän sattuu olemaa selvä (pitää omista menoista kiinni eikä elä sen mukaan että kun juoppo kerrankin tarvii pilua ja on selvinpäin tai krapulassa)

alkoholisti tarvii paljon rakkautta, mutta ei vääränlaista mahdollistavaa rakkautta.

Alholisti on aina alkoholisti. Toisinaan voi saada juomisen loppumaan, mutta tialle tulee aina jokin toinen addiktio ja juominen voi alkaa koska tahansa uudelleen.
Yhtään tulevaa päidää et voi elää ilman jotakin pelkoa entisenkään alkoholistin kanssa, kaikki asiat ovat hänelle herkkiä additoitumaan.
Sinä olet aina kakkosena hänen elämässään. Minä en ainakaan sitä jaksaisi, jotn en edes ajattele sellaisen kanssa elämistä. Joten on todella syytä tarkistaa toisen menneisyyttä ennen kuin antautuu kovaan ihastumiseen.

Eräskin perhe hajosi ja vaimo pääsi tästä kurjuudesta eroon, mutta lapset olivat aikusia ja lapsille juoppokin on isä, eli mies keksi käyttää nyt lapsiaan hyväkseen, oli jatkuvasti ruinaamassa rahaa tyttäreltään, joka yritti auttaa parhaansa mukaan, jakoi palkkansa isälle laskujen maksuun, vaan minnepä rahat osin ainakin menivät siihen viinaan.
No loppujen lopuksi viina vei miehen hautaan ja tyrtäkin sai vielä elämän kuntoon, on nyt pienen tytön mitä rakastavin äiti, mummi on voimissaan ja auttaa lastaan.
Tässä olisi sen viinan toivonut tappavan vähän nopeammin, sillä niin paljon pahaa se tuolle perheelle ehti aiheuttaa, myös perheen poika on sanut hyvän työpaikan ja hankki asunnon, mutta perhettä hän ei ole hankkinut, olisko tuolla lapsuuden kurjuudn näkemisellä siihen osuutensa.

Kannattaa jokaisen muistaa sekin, ettei nyky-yhteiskunnassa ole keinoja auttaa, itte täytyy-systeemi voimassa.
Paras on priorisoida alusta asti kenen etu on tärkein, kaikilla luukuilla juoksee se, joka on selvinpäin.
Alkoholisti-omainen ajoi kaikki pois kotoa, lopuksi pahoinpiteli isännän, eroon ei päästy ennen kuin kuoleman kautta. Sisarukseni eivät ole ikinä kyenneet töihin ja itsekin hyvin nuorena työkyvytön.
Herää kysymys, kannattiko kaikki vain YHDEN ainoan ihmisen tähden?

Minäkin olen rakastunut alkoholistiin. Olemme eläneet kaukosuhteessa pian kaksi vuotta ja tapaamme vain viikonloppuisin. Mies juo lähes joka ilta, kun on luonani ja ilmeisesti arkisinkin lähes joka ilta. Minähän en sitä pysty kontrolloimaan, koska emme näe joka päivä.
Juon itsekin jonkun verran viikonloppuisin eikä mieskään mitään hirveitä kännejä ota, mutta sen verran, että on ainakin huppelissa.
Meillä menee muuten hyvin... rakastamme toisiamme ja viihdymme yhdessä.
Emme ole edes puhuneet yhteen muuttamisesta, enkä usko että se koskaan tapahtuukaan, sillä tuskin kestäisin hänen juomistaan.
Arkisin keskityn työhöni, lapsiini ja omaan elämääni ja viikonloput on sitten omistettu tuolle rakkaalle miehelle

Älä unta näe! Ei ole. Ei yksikään.

Hae tietoa alkoholiongelmasta.
Täältä netistä löytyy pilvin pimein kaikki alkoholisairauden haitat ja sairauden kulku.

Yhtä hyvin voit kokeilla elämistä villisian tai häiriintyneen norsun kanssa, kuinka se onnistuu.
Parisuhde on tunnesuhde ja alkoholismiin sairastunut ei kykene vastaamaan toisen ihmisen tunteisiin muuten kuin vaatimalla itselleen loputonta anteeksiantoa ja kärsivällisyyttä.
Alkoholisti on tunne-elämässään ottaja, ei antaja. Kun sinulla on heikkoja hetkiä, jolloin tarvitset tukea ja lämpöä tai ymmärtämystä, niin alkoholisti ei osaa sitä antaa.

Jos elät alkkiksen kanssa, hän kiepauttaa sinut niin mukaan karuselliinsä, että väkisinkin joudut uhraamaan oman elämäsi.

Mahdoton yhtälö on elää täyttä ja onnellista elämää alkoholistin rinnalla. Hänen rakastamisensa olisi yhtä tuskaa, joten unohda koko ajatus mistään "kompromisseistä".

Alkoholistin mielenterveys, psyyke ja fyysinen puoli ovat häiriintyneet pahoin.

Miten toisen, sen rakkaan ihmisen paha olo ja tuskainen mieli voisi olla koskettamatta niin, että itse samaan aikaan pystyisi nauttimaan elämästään täysin siemauksin?

Ei valitettavasti ole. Joss jäät niin oma elämäsi jää elämättä.

Kyllä voi!

Vaimoni ei nähnyt minua täysin alkottomana kuin perjantai illoin, tullessani viikonlopuksi kotiin ja maanantaisin kun hän herätteli minut aamuyöstä lähtemään töihin.
Arkisin en juonut mitään. En edes yhtä olutta.
Poikkeuksena ainoastaan työhön harvoin liittyneet tilaisuudet.

Eipä tuo viikonlopun elämää, myöskään vaimon, häirinnyt.
Tätä kesti 12-vuotta.

Lopetettuani askaroinnin lopetin myös alkottelun.

12-vuoden putki ei pahentanut suhdetta.

se on sun valintasi.en suosittele.mutta kaikella on oma tarkoituksensa.kohtaamme elamassa ihmisia ja joko he oppii meilta tai me opimme.elin itsekkin 10 v alkoholistin kanssa.pikkuhiljaa siina sivussa aloin itekkin naukkailemaan.huomaamatta.en kestanyt katsoa hanta selvinpain.eiko ole hullua.lopulta mittani tuli tays.erottiin.tajusin etten mina ainakaan haluaa ollaa samanlainen ja meilla ei ole mitaan yhteista.EROA ajoissa!!!kunnioita itseasi ja tulevaisuuttasi!!!meilla on yksi elama.miks elaa sita juopon kanssa???niin.valinta on siis sinun.mieti mita yhteista teilla on.hyvaa jatkoa viisaaan ratkaisun merkeissa!!!

Ei jumalauta ole todellista. Ei teidän akkojen touhussa ole päätä eikä häntää. Eipä ihme, että parituminen on nykyään hankalaa, kun näköjään alkoholismikin voi olla se puuttuva palanen jolla pääsee naisen sydämeen. Et ole ihan terve itsekään, joten voi olla että toimii hyvinkin tuo suhde.

Kyllä ovat niin totta mitä kirjoititte.
Irtisanouduin juuri suhteesta alkoholistin kanssa. Hän sekoitti pakan aina, kaikki pyöri hänen ympärillään, ja tukea en saanut kuin hetkellisesti, sitten ärtynyt moittiminen ja syyllistäminen tuli päälle, tehden piennekin normaaliuden mitättömäksi.
Koko elämän kirjo tuli muutamassa vuodessa koettua: rattijuoppous, työmokat, juhlien ja reissujen peruuntumiset, muille selittelyt. Tuntui, että ei voi enää ihmisiä selmiin katsia, kun joutui osin valehtelemaan asioita. Siihen menee huomaamattamaan mukaan, sillä aina totuuden töräyttäminen tuntuu liian kestämättmältä.
Alkoholistin tila vain pahenee, kun aivot phmenevät. Siitä ei tosiaan parane koskaan, jos yhtään juo. Kun tajusin, että tämä ei tule muulla helpottumaan kuin sillä, että kovetan itseni täysin ELI EN VÄLITÄ, huomasin, että miksi sitten olla toisen kanssa. Kun ei voi enää normaalilla tavallaan kunnioittaa tairakastaa. Tai voi rakastaa vierailevaa tyyppiä hyvinä päivinä, mutta välissä hänet unohdettava. Ihan kuin lastaankin voisi rakastaa vain ma-to ja sitten loput päivät pelkäisi tai inhoaisi.
Vastuuttomuus tekee toisesta sairaan. minulle jäi päävastuu taloudesta, hän maksaa muistutettaessa ja jos rahaa. Kysymyksessä on akateeminen ja hyvin ansaitseva henkilö, jonka luottotiedot ovat ajat sitten menneet jupottelun seurauksena. Nyt menee pian työpaikka, mennyt jo yksi perhe ja nyt meni toinen. Ja kysymyksessä siis ihan menestyvän oloinen ja kiva persoona, josta kaikkea ei uskoisi. Viina vaan sekoittaa pään.
Juu, useassa hoidossakin ollut, mutta repsahtaa pian.
Mietin joidenkin kirjoittajien kommenttia siitä, että lopun elämää sama ja paheneva kuvio. Ja vaikka raitistuisi, alkoholi taustalla kummittelee.
Olen surullinen, mutta elämä ilmiön kanssa on niin arvaamatonta ja raskasta, että en elä sitä enää päivääkään. Onhan kys. henkilöllä aina mahdollisuus raitistua, ja sitten palata luoksesi. Hoitamaan ei kannata alkaa. Tein sen virheen, ja väsytin vain itseni hakemalla hoitopaikkoja ja tukemalla raittiuteen.
Älä seurustele hoitamattoman alkoholistin kanssa, saat suruja paljon. Tässä menee vuosia ennenkuin sirpaleet korjaan...

Voi koska naiset rakastaa juoppoja. Jos laitettais riviin tavis mies joka ei juo kuin joskus ja komea mies joka juo paljon, niin naiset valitsisivat sen miehen joka juo paljon.

Meillä ollut alkoholi kuvioissa jo 40 vuotta. Ei sitä silloin nuorena tajunnut, että miksi nuori isä tuo perjantaikossun ja kaljakorin kotiin. Tulihan sitä itsekin otettua sitten enempi ja vähempi. Meni 6 vuotta ja päätin silloin, että joskus vielä tuosta eroan. Se tapahtui n. 10 vuotta sitten, jäi kuitenkin yhteinen asunto. Normisti olemme viikonloput yhdessä. Juodaan enempi tai vähempi pe-la. Viikolla tiedän hänen juovan päivittäin sen verran, että pystyy kuitenkin aamulla auton rattiin.
Loma-ajat ovat sitten asia erikseen. Nyt menossa 10:s päivä, kun aamusta alkaen juo kaljaa ja lomaan väkevämpääkin. Tässä sitä näivetytään ja ollaan vaan päivästä toiseen. Olisi vaan nuorenpana pitänyt tehdä se pesäero lopullisesti.

Avioliittoni 15 ensimmäistä vuotta olivat onnellista aikaa. Sitten alkoi juominen pikku hiljaa pahentua. Aina viikonloppuisin ja usein arkenakin pienempiä määriä Oli korkeasti koulutettu, hoiti työnsä hyvin ja kohteli perhettä aina hyvin.
Minä vaan en jaksanut sitä humalaisen jorinaa katsoa enkä kuunnella. Onneksi meillä oli tilava asunto ja saatoin olla silloin omissa oloissani. Sekin ärsytti, kun ei voitu tehdä mitään spontaanisti vaan yhteiset asiat piti hoitaa ennalta sovitusti, että mies tiesi olla selvin päin esim. automatkat.
Aloin elämään omaa elämääni, omilla ehdoillani ja omien kiinnostusteni mukaan, mutta en pettänyt häntä koskaan enkä ollut edes kiinnostunut muista miehistä.
Sitten tapahtui se mitä olin pelännyt eli hän kuoli tapaturmaisesti.

Vasta oli telkkarissa dokumentti alkoholista, jossa asiantuntijat joukossa kertoili miten alkoholiin jää niin pahasti koukkuun, ettei siitä pääse lopulta eroon vaikka alkoholisti haluaisi... monilla ei kertakaikkiaan riitä itsekuri ja alkoholiongelmiin kannattaa hakea apua... Se on kyllä totta että ajan myötä monilla se vaan pahenee, on se sen verran pahasti koukuttava myrkky...

Mahdollisuuksiakin on
Oma halu lopettaa ja hakeutua hoitoon.
Kannattaa sekin valita huolella, sillä ns. leipäpappeja on, eli kunnallinen A klinikka
ei ole kyllä autuaaksi tekevä. Lähete sieltä eteenpäin.
Hoitojakso ja mahtava motivaatio.
Kannattaa ainakin yrittää, sitten jos se ei auta, niin mieti kahdesti.
Älä tuhoa elämääsi.

Itse kokenut ja rinnalla jaksava rakastava vaimo.

Alkoholistin on aina syytä olla varpaillaan ja kohtuukäyttäjiä tulee harvoin ent. alkoholisteista

Jaksamista rakkkaus voittaa jos on voittaakseen ja motivaatiota löytyy.

ÄLÄ USKO juttuja, että ei onnistu millään. TOTTA on että ei kaikilla. Mutta eteenpäin

Olen naispuolinen alkoholisti ja yksi hyvä parisuhde minulta on mennyt sairauteni vuoksi. Sen jälkeen en ajatellut enää koskaan rakkautta kohtaavanikaan...

Nyt vastikään olin useamman viikon selvänä, mikä viimevuosina on alkanut käydä minulle harvinaiseksi. Yhtenä iltana sorruin, jonka seurauksena aikalailla tapasin mukavan ja komean miehen. Aamulla kertoi myös olevansa alkoholisti. Kysyi aijonko _kokonaan_ lopettaa juomisen. Sanoin "Jos ei lopeta, siihen kuolee". Myöhemmin kertoi itsekin haluavansa lopettaa juomisen. Tämän miehen ystävä kertoi minulle, kuinka huolissaan on hänen juomisestaan. Olen niin ihastunut! En siksi että hänkin on juoppo, vaan koska hän on niin... erikoislaatuinen, mukava, seksikäs, komea ja mystinen... Tiedän vaan kokemuksesta että parisuhde ei onnistu jos alkoholisti(t) juo. Odotan jännityksellä, jos molemmat raitistuisimme ja voisimme elää yhdessä tai jos edes olla ystäviä ja perustaa a-a ryhmä tälle pienelle kylälle. En "tavallisen" ihmisen kanssa varmaan enää tai ainakaan vuosiin voisi seurustella. Toinen joka on nähnyt sitä samaa pimeää, mitä itsekin, ei tarvitse ehkä kaikkea vääntää rautalangasta.

Hei katsoin että kysymys on monen monta vuotta vanha mutta päätin vastata tähän kuitenkin. Olen noin 3-4 vuotta seurustellut alkoholistin kanssa ja todennut että hänen kanssaan eläminen on kuin vuoristorataa olen itsekin alkoholisti ja rupesin juomaan hänen seurassaan useammin. Lopetin juomisen kuin tulin raskaaksi ja olen nyt ollut kuivilla 4 ja puoli kuukautta eikä se ole ollut vaikeaa. On sekä hyviä että huonoja päiviä. Tiedostan etten voi kovin hyvin suhteessa mutta on vaikea lähteä siitä pois. Eroja meillä on ollut monta noin pari vuotta sitten mutta pidin ero kesti noin kuukauden aika suhteen alussa. Ollaan aina palattu yhteen kaikista vaikeuksista huolimatta. Koen että olen kuitenkin onnellinen vaikka tiedän että voisin olla paljon onnellisempi terveessä parisuhteessa. Ollaan saamassa lapsi ja toivon sen ainakin muuttavan asiaa positiivisempaan suuntaan. Tiedostan myös riskin että asiat eivät välttämättä muutu ja silloin on pakko irtaantua tietenkin suhteesta lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten vastauksena kysymykseen on että sinä tiedät parhaiten pystytkö elämään alkoholistin kanssa ja olla tämän kanssa onnellinen. Vastauksen saat kysymykseen heti oletko onnellinen hänen kanssaan nyt. Jos et ole lopeta suhde myöhemmin lähteminen on vielä vaikeampaa.

Alkoholistin rinnalla sairastuu läheisriippuvuuteen ja traumaan. Jos toisella ei ole motivaatiota lopettaa juomista, ei siihen voi puoliso mitenkään vaikuttaa. Ja se on RANKKAA. Se on HIRVEÄÄ. Alkoholistin persoonallisuus muistuttaa narsistista häiriötä ja suhteesta tulee helposti epäterve ja myrkyllinen. Alkoholistin läheisen minuus kärsii ja on vaarassa tuhoutua. En jaksanut olla alkoholistin kaltoinkohtelun kohde, vaikka rakastan häntä edelleen. Ero oli ainoa ratkaisu.

Jännämies juo, lyö ja pettää. Juokse karkuun kun ehdit.

Mies ei suostunut menemään katkolle, vaikka rukoilin sitä rakkautemme takia. Hän on siinä pisteessä, että vain totaalinen raittius toimisi. Olisi pitänyt mennä Minnesota-hoitoon.

Hän piti maksimissaan kahden viikon taukoja ja niitäkin harvoin. Miehen valinta oli alkoholi. Meidän rakkaussuhde ja avioliitto ei pärjännyt sille. Vaikka alkoholismi onkin sairaus, on yksilöllä itsellään mahdollisuus vaikuttaa asioihin, jos on tahtoa. Miksi joillakin on tahtoa ja toisilla ei? Se on mysteeri.

Kaikissa tapauksissa alkoholismi traumatisoi juovan ihmisen läheiset. Kukaan joka ei ole kokenut ihmissuhdetta alkoholistin kanssa, ei voi käsittää millaista se on. Stressitasot koko ajan korkeat ja varuillaanolo, kun mies häiriköi. Mihinkään alkoholistin puheisiin ei voi luottaa. Oma elämä menee aivan sekaisin ja voimat lopulta ehtyvät. Ja jos yrität auttaa , siitä ei ole apua. Ainoa vaihtoehto on ottaa etäisyyttä, että pysyt tolkuissasi itse etkä menetä minuuttasi.