Paljon tuomitaan ns.laastarisuhteet näissä kirjoituksissa.
En usko, että mikään uusi suhde tulee kyseeseen, ellei avioliitossa ole huono olla.
Itse laastarisuhteen kokeneena voin sanoa, etten olisi kai koskaan päässyt alistavasta, nöyryyttävästä ja pahoinpitelevästä miehestäni eroon ilman laastaria.Se oli minun pelastukseni.
Suhde loppui ennenkuin avioeroni astui virallisesti voimaan, mutta silti olen siitä kiitollinen.
Uusi suhde avasi silmäni näkemään sen, että voi olla muunlaista elämää kuin se mitä olin elänyt siihen asti.
Nyt minulla on hyvä olla, kukaan ei alista enää ja saan tehdä niinkuin itse haluan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
En usko, että mikään uusi suhde tulee kyseeseen, ellei avioliitossa ole huono olla.
Itse laastarisuhteen kokeneena voin sanoa, etten olisi kai koskaan päässyt alistavasta, nöyryyttävästä ja pahoinpitelevästä miehestäni eroon ilman laastaria.Se oli minun pelastukseni.
Suhde loppui ennenkuin avioeroni astui virallisesti voimaan, mutta silti olen siitä kiitollinen.
Uusi suhde avasi silmäni näkemään sen, että voi olla muunlaista elämää kuin se mitä olin elänyt siihen asti.
Nyt minulla on hyvä olla, kukaan ei alista enää ja saan tehdä niinkuin itse haluan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
toista ihmistä.
Ei suhde ollut tietoisesti laastariksi hankittu.Se tuli eteen, kun sille oli tilaus olemassa.Olin rakastunut todella.Eämässä ei kaikki mene kuin toivoisi ja niin sekin loppui.
Miten yleensä kuvitellaan, että ihmisten kerran avioon mennessään pitää siinä itkeä ja hampaita kiristella haman loppuun asti vaikka kuinka huonosti menisi.
Miksi tätä ei huomata näissä tuomitsevissa kirjoituksissa?Onko joku itseisarvo se, että avioliitto pysyy kuolemaan asti vaikkei ole onnellisuutta ollut enää pitkään aikaan?
Helpolla ei periksi kannata antaa,totuus kuitenkin pitää nähdä.
En ole tuon kommentin esittäjä, johon viestilläsi viittaat, mutta minun on helppo lukea siitä, että laastarisuhteessa tapahtuu aina jonkinlainen hyväksikäyttö, koska laastarin tarpeessa oleva hakee haavoihinsa palsamia, ja ottaa sieltä mistä saa.
Sinä taas syytät tätä vastaajaa siitä, että hän vihjaa, ettet olisi saanut erota vaan sinun olisi pitänyt riutua avioliitossasi hautaan saakka.
Saanko kysyä, missä tarkalleen lukee näin? Vastaus: ei missään.
Tunnet syyllisyyttä, ja vedät siksi mukaan onnettoman avioliittosi, jolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä itse aiheen, eli laastarisuhteen kanssa. Kenenkään ei pidä jäädä hankalaan suhteeseen, mutta jokasen olisi hyvä ymmärtää, että laastarisuhde satuttaa aina toista osapuolta, koska ihmisillä on tunteet. Joten älä puolustele itseäsi turhaan, vaan jos olet satuttanut tällä suhteellasi jotakuta, niin myönnä se edes itsellesi, ja anna asian sitten olla. Elämä jatkuu.
Laastariksi voidaan sanoa kai sellaista, joka kohottaa "käyttäjän" itsetuntoa sen verran, että pystyy taas muihin ihmissuhteisiin, eikä laastari-hlö ei ole kovin tärkeä ihmisenä.
Laastariksi en kutsuisi ihmistä johon rakastuu oli avioliitossa tai ei.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, ettei muihin suhteisiin pysty jos puolison kanssa asiat on kunnossa. Asiat ei ole kunnossa jos keskinäinen kunnioitus ja välittäminen on loppu. Siihen ei aina tarvita pahoinpitelyä ja päihteitä. Töykeä käytös voi riittää. Miksi toinen on töykeä, sitä voi yrittää selvittää, mutta ainakin omalta kohdalta jäi epäselväksi. Sanoi vain, että olen huono ihminen kaikessa. Miksi sitten sellaisen kanssa pitäisi jatkaa vuodesta toiseen? Siihen vastaus oli: lapset. Se ei riitä, varsinki kun lapset voi huonosti vanhempien välien johdosta. Eikä sitä sitten rakastuta siltä seisomalta seuraavaan ohikulkijaan, kun usko ihmissuhteisiin on muutenkin työnnetty romukoppaan. Rakastuminen tapahtuu jos on tapahtuakseen, mutta ei kaikille.
On ihmisiä joilla on vahva tarve elää toisen kanssa, he ehkä rakastuvat helpommin. Tai ihastuvat. Eron jälkeen saa helposti uuden suhteen, tai useita. Tai jo ennen eroa. Vaimoni oli elämässäni nainen nro 2. En ole erityisemmin juossut niiden perässä toisin kuin kaverit. Nykyinen vaimoni on nainen nro 3., mutta tähän ikään mennessä oon oppinut ymmärtämään tunteiden merkityksen suhteessa. Niitä ei ekan vaimon kanssa tainnut olla puolin eikä toisin. eka vaimoni meni naimisiin kanssani koska halusi lapsia eikä saanut niitä edellisen miehensä kanssa. Seurusteltiin puoli vuotta ja hän tuli raskaaksi vaikka piti käyttää ehkäisyä, ja siitä se lähti. En silloin epäillyt etteikö hän olisi välittänyt minusta, paitsi toisen lapsen jälkeen alkoi olla ikävää ilmapiiriä ja tympeää käytöstä ja lopun alku lähellä, enkä saanut siihen mitään selitystä silloin. Loppu tuli vasta 10 vuotta myöhemmin.Siinä vaiheessa vaimon selitys oli minun toinen naiseni. Ei loogista: miksi hän aloitti tympeyden 10 vuotta ennen kuin edes tapasin tämän naisen...
Uusi suhde, jokainen suhde kasvattaa ihmistä. Tai pitäisi. Jokainen ihminen on erilainen ja kaikki eivät "kasva". Siksi kaikenlaiset leimaamiset on typeriä. Leimaaja itse asettaa itsensä todella alas nostaessaan itsensä leimatun yläpuolelle. Elä ja anna toisten elää. Yksinäisyys ei lopu ennen kuin hyväksyy muut ihmiset omana itsenään. Ennen kaikkea pitää hyväksyä itsensä ja olla tasapainossa.
Toista ihmistä voi käyttää laastarina kunhan ei uskottele muuta. Yhden yön juttuja tapahtuu tämän tästä ilman muita sitoumuksia.
Sinulle toivon pääsyä tasapainoon itsesi kanssa ennen seuraavaa "vakavaa" suhdetta.
pilasi oman liittoni