mitä teen?
-olemme 27 vuotiaita
-yhdessä nyt kohta 2 vuotta
-mies haluaa edetä suhteessa hyvin hitaasti, asuntoakin katsellaan nyt mutta hän passiivisesti
-kihloihin haluaa yli 30 vuotiaana
-lapsia noin 35 vuotiaana
-hän valmistuu vasta koulusta siihen aikoihin
-hän on todella hidas kaikessa, muutti kotoansa 23 vuotiaana, minä eka tyttöystvä 25 vuotiaana, ymym.
-hän ei osaa tehdä päätöksiä oikeastaan minkään asian suhteen.
KUN TAAS MINÄ
-haluaisin vaikka heti kihloihin, naimisiin ja lapsia alle 30 tai siinä main
-olen nopea liikkeissäni ja teen päätöksiä sujuvasti
-tiedän mitä haluan
-aikuistuin aika nuorena
-en halua odottaa 35 vuotiaaksi asti että toinen on valmis perheeseen.
-rakastan häntä ihan VITUSTI!!!! Ja hän ei halua erota mutta ei ole valmis etenemäänkään. SIIS pitkään aikaan.
MITÄ TEEN? HYVÄT NAISET JA HERRAT, kertokaa mitä ihmettä minä teen.
-olemme 27 vuotiaita
-yhdessä nyt kohta 2 vuotta
-mies haluaa edetä suhteessa hyvin hitaasti, asuntoakin katsellaan nyt mutta hän passiivisesti
-kihloihin haluaa yli 30 vuotiaana
-lapsia noin 35 vuotiaana
-hän valmistuu vasta koulusta siihen aikoihin
-hän on todella hidas kaikessa, muutti kotoansa 23 vuotiaana, minä eka tyttöystvä 25 vuotiaana, ymym.
-hän ei osaa tehdä päätöksiä oikeastaan minkään asian suhteen.
KUN TAAS MINÄ
-haluaisin vaikka heti kihloihin, naimisiin ja lapsia alle 30 tai siinä main
-olen nopea liikkeissäni ja teen päätöksiä sujuvasti
-tiedän mitä haluan
-aikuistuin aika nuorena
-en halua odottaa 35 vuotiaaksi asti että toinen on valmis perheeseen.
-rakastan häntä ihan VITUSTI!!!! Ja hän ei halua erota mutta ei ole valmis etenemäänkään. SIIS pitkään aikaan.
MITÄ TEEN? HYVÄT NAISET JA HERRAT, kertokaa mitä ihmettä minä teen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun on nyt punnittava haluatko mainitsemiasi asioita:
a) tämän miehen kanssa myöhemmin
VAI
b) jonkun muun kanssa heti
Kukaan ei voi päättää sitä sinun puolestasi.
Ei tule onnistumaan.
Ettei elämä mene niin kuin suunnittelee...ainakaan kaikissa asioissa, sitten voit valottaa miehellesi, että on biologisesti turvallisempaa tehdä lapset ennen 35 ikävuotta. Ja jos silloin aloittaa, ei välttämättä saa niin montaa kuin haluaa. Naisen hedelmällisyys on kuitenkin ihan erilainen 20v. kuin 40v.
Mutta eihän toista voi pakottaa, mutta et voi itseäsi täysin hylätä, vai voitko ilman että olet katkera myöhemmin. Voi olla, että jos hän sinua rakastaa, hän haluaa parin vuoden päästä kihloihin ja voi niitä muksujakin tehdä ennen kuin menee naimisiin.
Päätä mitä päätät, mutta keskustelkaa ja muista ei elämä ole suoraviivaista. En minäkään olisi halunnut lapsia ennen kuin valmistun ja olen yli 25 vuotias, mutta niin vain kävi, enkä antaisi lastani, vaikka omaa henkeäni uhattaisiin, niin kallis hän on. Ja vaikka on vaikeeta välillä ja miehelle ehkä lapsi oli vielä vaikeampi, ei hänkään sitä pois antaisi. Miehelläni ikää 25 vuotta.
No nyt tää alkaa muistuttamaan aborttikeskustelulta, joten lopetan, mutta pärjäile :)
Joo mutta kannattaa myös ottaa huomioon, että lapsissa on suuri vastuu, vanhempana sen vastuun ymmärtää paremmin ja jaksaa paremmin.
Ja kyllä päälle 3-kymppisenäkin voi vielä lapsia saada.Serkkuni sai 4-kymppisenä kaksi lasta ja hyvin menee.Itsellä ikää 26 ja tilanne vaan on se, että on niin lyhyen aikaa vasta seurustellut, ettei lapset ole todellakaan vielä harkinnassa.
Ja mikä ihme siinä on että aina on kauhea hinku kihloihin ja naimisiin? Itse ainakin voin onnellisena elää toisen kanssa ilman naimisiin menemistäkin.
Ei sitä miestä kannata alkaa patistamaan ja ahdistamaan. Aina ei saa mitä haluaa, ja ymmärrän kyllä jos hänellä on opiskelutkin vielä kesken, ettei välttämättä lapsia halua.
Ja ei se lapsen kasvatus mitään ilmaista hommaa ole.
Ja niitä ei tehdä, lapsia tulee jos on tullakseen.
Mies on, niin kuin yleensäkin oikeassa. Hänellä on vastuuntuntoinen asenne elämään. Tästä syystä luonto on luonut miehen vahvemmaksi niin henkisesti kuin fyysisesti.
Olet tutummin haihattelija!
Kyllä perhettä ja lapsia saa toivoa. Ei se tee ihmisestä haihattelijaa.
Minä aikoinani kyllästyin poikakaverini/avomieheni päättämättömään olotilaan. Sanoin, että jos hän ei aio hankkia kanssani lapsia ja perustaa perhettä, niin minä jatkan matkaani. Olimme seurustelleet ja asuneet yhdessä jo vuosia.
Hän valitsi minut, saimme kaksi lasta olimme onnellisia. Nyt olen leski.
Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, hän sanoi, että olisi halunnut lapsia aikaisemminkin, jos olisi tiennyt niiden olevan niin ihania.
keskustelkaa vakavasti ja molemmat tulevat toisiaan vastaan.sitähän se parisuhde on jakamista ja itsekyydestä luopumista..suunnitelkaa tulevaisuutta yhdessä eikä niin että molemmat erikseen..