Olen herrasmies, insinööri, kunnallisen yhtiön toimitusjohtaja, hyvännäköinen. Kaikki päällisin puolin hyvin.
Puoli vuotta sitten ihastuin naiseen. Emme ole olleet juurikaan missään tekemisissä, näemme kyllä aika usein ja katseet näyttää kohtaavan nykyään varsin pitkään ja olen täysin varma, että tunne on molemminpuolista. Hyvä tai huono puoli suhteen etenemisessä on ollut se, että olen toivottoman ujo tällaisissa tilanteissa.
Mutta. Olen myöskin 4 ja 6 vuotiaden lasten isä ja aviomies. Suhde 15 v ja vuoden naimisissa. Suhde on kyllä kuivunut aikalailla kokoon ja yllättävää, että suhteen alamäki alkoi avioitumisesta. Seksi tosin on parantunut. Suhteen alamäestä ei ole puhuttu ja jotenkin aistin, että vaimolla on kyllä kova puhumisen tarve, mutta eipä ole hänkään suutansa aukaissut.
Itse en tunne juurikaan tarvetta puhua tai ainakaan saada suhdetta kuntoon. Elellään vain ja kuljetaan yhtämatkaa töissä.
Nyt olen tähän eronneeseen yksinhuoltajaan aivan totaalisen rakastunut. En ole ikikuuna päivänä tuntenut vastaavaa. Tämä nainen oli aikaisemmin niinikään ainakin päällepäin onnellisessa suhteessa, omat talot, harrastavat lapset. Hän itse oli ja on edelleen liikunnallinen ja aktiivinen seura ym. toiminnassa. Eron syistä en tietenkään tiedä.
Itse en enään oikeen viihdy kotosalla. Illat menee kävelyllä tai pyöräillessä verukkeena painonpudotus.
Lapsista tietenkin tykkäämme tahoillamme, mutta perhe ei tunnu kokonaiselta saati onnelliselta.
Olen useasti toivonut, että tämä yh saisi jostakin itselleen uuden miehen, muun kuin minun, että pääsisin itse rauhoittumaan.
Pliis neuvokaa. Onko ero edessä? Itselleni on melkein aivan sama, mutta kyllä lapsille soisi onnellisemman ympäristön. Järki menee...
Puoli vuotta sitten ihastuin naiseen. Emme ole olleet juurikaan missään tekemisissä, näemme kyllä aika usein ja katseet näyttää kohtaavan nykyään varsin pitkään ja olen täysin varma, että tunne on molemminpuolista. Hyvä tai huono puoli suhteen etenemisessä on ollut se, että olen toivottoman ujo tällaisissa tilanteissa.
Mutta. Olen myöskin 4 ja 6 vuotiaden lasten isä ja aviomies. Suhde 15 v ja vuoden naimisissa. Suhde on kyllä kuivunut aikalailla kokoon ja yllättävää, että suhteen alamäki alkoi avioitumisesta. Seksi tosin on parantunut. Suhteen alamäestä ei ole puhuttu ja jotenkin aistin, että vaimolla on kyllä kova puhumisen tarve, mutta eipä ole hänkään suutansa aukaissut.
Itse en tunne juurikaan tarvetta puhua tai ainakaan saada suhdetta kuntoon. Elellään vain ja kuljetaan yhtämatkaa töissä.
Nyt olen tähän eronneeseen yksinhuoltajaan aivan totaalisen rakastunut. En ole ikikuuna päivänä tuntenut vastaavaa. Tämä nainen oli aikaisemmin niinikään ainakin päällepäin onnellisessa suhteessa, omat talot, harrastavat lapset. Hän itse oli ja on edelleen liikunnallinen ja aktiivinen seura ym. toiminnassa. Eron syistä en tietenkään tiedä.
Itse en enään oikeen viihdy kotosalla. Illat menee kävelyllä tai pyöräillessä verukkeena painonpudotus.
Lapsista tietenkin tykkäämme tahoillamme, mutta perhe ei tunnu kokonaiselta saati onnelliselta.
Olen useasti toivonut, että tämä yh saisi jostakin itselleen uuden miehen, muun kuin minun, että pääsisin itse rauhoittumaan.
Pliis neuvokaa. Onko ero edessä? Itselleni on melkein aivan sama, mutta kyllä lapsille soisi onnellisemman ympäristön. Järki menee...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensinnäkin, itse en usko siihen että mikään koskaan vaihtamalla paranee.
Koska teillä ei kuulosta olevan avioliitossanne mitään varsinaista "Kriisiä", vaan enemmän vain puhumattomia asioita, niin ehdottaisin että ennen kuin alat mitään muuta tekemään, niin istuisit vaimosi kanssa alas ja keskustelisitte kunnolla. Monet aivan pienetkin asiat vain tahtovat paisua kuin pullataikina jos niitä ei käsitellä.
Arvelen että kunhan saatte vaimosi kanssa asiat puhuttua halki ja selviksi, niin avoiliittonne löytää uuden kukoistuksen ja onnen.
Toinen vaihtoehto tietenkin on, että huomaatte olevanne umpikujassa, mutta sittenkin teillä on vielä vaihtoehtoja.
Pelkän ihastuksen vuoksi ei mielestäni todellakaan kannata alkaa avioeroja tekemään, varsinkaan kun et voi olla varma tämän ihastuksesi todellisista tunteista. Eikä niitä kannata mielestäni alkaa selvittämäänkään ennen kuin tiedät varmuudella oman avioliittosi tulevaisuuden.
Puhuminen avio/avoliitossa kannattaa.
Puhun itse sikäli kokemuksella, sillä oma pitkä avoliittoni hajosi juuri siihen, että emme koskaan puhuneet asioista. Myöhemmin kyllä olemme niistä keskustelleet, ja suruksemme huomanneet, että kyse oli loppujen lopuksi vain aivan mitättömistä asioista ja väärinymmärryksistä.
hei
ymmärrän tilanteesi mutta omat silmäni avasivat John Grayn parikin kirjaa - saattaa olla kova kynnys uskoa niitä mutta väitän etta lukemisen jälkeen olet ainakin huomattavan parempi hahmottamaan parisuhdetta ja sen kehittymistä. Sen opiskelu vie kuulemma 200 vuotta...mutta se kannattaa.
mukavaa kesää
Pekka
Ennekuin teet peruuttamattomia päätöksiä, olet ihastunut mut muista et arki tulisi siihenkin suhteeseen voisi olla hetken huumaa jos sitäkään.Kaikki mitä ei saa tuntuu täydelliseltä,eikä kuitenkaan olisi sitä.Myöhemmin luultavasti katuisit et heitit suht hyvän elämän hukkaan.Yritä nyt vaan päästä ihastuksesi yli ja paneutua perheeseesi harrastakaa jotain yhdessä vaimon ja lastenkanssa sieltä se onni löytyy. jatkoja koko perheelle .
muistaisitpas omallaan ihastus katseella katsoa omaa kulta vaimoansa. Hän kipiästi tarvitse sinun huomiota!
moi, suosittelen lämpimästi kirjaa läsnä ja lähellä, seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Auttaa oivaltamaan asioita, ainakin minulla.
halusitte pelastaa oman perheen, mutta ei onnistunut." Seksi tosi on parantunut" - ihastumisen jälkeenkö? Missä silloin on mielikuvitus? Mietipäs!