Kävipä tässä näin: olen itse varattu ja minulla ja miehelläni on lapsi. Olemme seurustelleet noin kahdeksan vuotta.
Noin viisi vuotta sitten tutustuin mieheni kaveriin ja meillä synkkasi heti hyvin, meistä tuli todella hyvät ystävät ja näimme välillä hyvinkin usein ihan kahdestaankin. Silloin ei kuitenkaan ollut sen kummempia tunteita, ystäväpohjalta mentiin.
Tämä (sanotaan nyt vaikka tero) mieheni ystävä Tero siis lähti sitten ulkomaille ja palasi sieltä reilun vuoden päästä. Sen jälkeen välimme jotenkin muuttuivat, nähtiin taas paljon ja tero alkoi osoittaa kiinnostusta monellakin tavalla. Minä yritin parhaani mukaan pidättäytyä pienestäkin flirtistä, VARATTU KUN OLEN. Tero lähti jälleen työmatkalle ja tuli jokin aika sitten suomeen takaisin. Ja välimme lämpenevät entisestään. Tero on avoimesti näyttänyt ja kertonut tunteensa. Minä vieläkin pidättäydyn vaikka olen totaalisen ihastunut häneen.
Omatunto kolkuttaa jo pelkästä ihastumisesta, pelottaa että tämä etenee johonkin ja toisaalta sitä jopa toivon.
Haukkukaa vaan. Haluaisin kuulla mielipiteitänne.
Noin viisi vuotta sitten tutustuin mieheni kaveriin ja meillä synkkasi heti hyvin, meistä tuli todella hyvät ystävät ja näimme välillä hyvinkin usein ihan kahdestaankin. Silloin ei kuitenkaan ollut sen kummempia tunteita, ystäväpohjalta mentiin.
Tämä (sanotaan nyt vaikka tero) mieheni ystävä Tero siis lähti sitten ulkomaille ja palasi sieltä reilun vuoden päästä. Sen jälkeen välimme jotenkin muuttuivat, nähtiin taas paljon ja tero alkoi osoittaa kiinnostusta monellakin tavalla. Minä yritin parhaani mukaan pidättäytyä pienestäkin flirtistä, VARATTU KUN OLEN. Tero lähti jälleen työmatkalle ja tuli jokin aika sitten suomeen takaisin. Ja välimme lämpenevät entisestään. Tero on avoimesti näyttänyt ja kertonut tunteensa. Minä vieläkin pidättäydyn vaikka olen totaalisen ihastunut häneen.
Omatunto kolkuttaa jo pelkästä ihastumisesta, pelottaa että tämä etenee johonkin ja toisaalta sitä jopa toivon.
Haukkukaa vaan. Haluaisin kuulla mielipiteitänne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Haukkukaa vaan. Haluaisin kuulla mielipiteitänne."
No enpä jaksa haukkua, sillä olet toiminut ihan oikein ainakin tähän asti. Pitkässä suhteessa ihastumisia muihin tulee _ihan_ _varmasti_ kenelle tahansa. Se on täysin selvää, sellaista ihmistä ei liene olemassakaan joka ei koskaan ihastuisti keneenkään sen jälkeen kun on alkanut seurustelemaan. Ihminen on vain sellainen. Ihmisellä on kuitenkin järki, jonka pitäisi hoitaa nämä tällaiset epäkäytännölliset tunneasiat sivuun.
Kyseessä on vain hetken alkuhuuma joka kyllä menee ohitse jos tunnetta ei ruoki esim. omilla ajatuksilla.
Tässä on muuten taas yksi hyvä esimerkki siitä, miksi "nainen ja mies eivät voi olla vain ystäviä". Ehkä 1% kaikista tällaisista ystävyksistä voi, mutta ei ole riskin arvoista hyväksyä tällaisia kaveruussuhteita omalla kumppanilla.
Kannattaisi kertoa kumppanillesi Teron puuhista.
Tiedät kyllä itsekin mikä on oikein ja mikä ei.
Juu, tilanne on aivan tavallinen ja tuttu meille monista. Mutta oikeesti:älä ala sekoileen. Aattelen sun omaa parasta ja lapses ja miehes. Älä tuhlaa energiaa ja ajatuksia kohteeseen, joka ei sitä ansaitse. Mikä miehesi ystävä hän on, jos ystävänsä vaimoa vikittelee. Tietenkin voi olla, ettei hän etsi vain seksiä, vaan on oikeesti ihastunut. Mutta kylmä totuus on se, kuten viisas mieheni sanoo, , että " äijät vain juoksee muna pystyssä."
Tällasta mustaa huumoria on ittensä parhaaksi käytettävä. Ajattelet varmaan, minä ainakin olen ajatellut :" Tuntuu niin ihanalta, tää ei voi olla väärin, ei me olla uskottomia, kaikki on avointa ja luonnollista ja avioliittokin sujuu paremmin." Rakastumisen tunne antaa niin valtavasti energiaa ja vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin kuten masennuslääke, joten siitä on äärettömän vaikea luopua. Olen muuten ite just nyt samassa tilanteessa, ei oo tapahtunut muuta kuin tunteiden tasolla ja olen häpeämättömästi nautiskellut fiiliksistä, mutta enää en voi, koska kohde käytännön syistä lopullisesti pois elämästäni. Sattuu hirviästi, mut yritän ironisoida tilannetta ja kirjoittaa siitä mustalla huumorilla, kun pystyy nauramaan itelleeen, johan helpottaa.
Oikeestaan ihastukseen kohde vois olla mikä vinkuintiaani ( huom!! sanonta, ei mitenkään viittaa intiaaneihin rotuna tai heimona ) tahansa, kun on tiedostamaton tarve ihastua, mikä tahansa, niin sitä rakastuu vaikka aidanseipääseen. Keskity lapseesi ja mieheesi ja hemmottele itseäsi jollain muulla kuin ihastuksella, shoppailu ihanissa alemyynneissä on paljon järkevmpää. Ja jos ihastus on sepittänyt säkeitä lumoavasta parfyymisi tuoksusta, osta joku vielä parempi uusi hajuvesi. Minä nautsiskelin ihnasta "runosta" , mut nyt on ihana uus tuoksupullo repussa.
tämän Teron puuhasteluista? Kunnon suora päin pläsiä ja uppercutti tekee selvää teroista
"tämän Teron puuhasteluista? Kunnon suora päin pläsiä ja uppercutti tekee selvää teroista"
Kuka enää tarvitsee vihollisia kun on tällaisia kavereita? Tyttöystävän petos vituttaa ja loukkaa äärettömästi, mutta kolmanteen potenssiin sen nostaa jonkun kaverin osallisuus!
(tässähän ei ole vielä onneksi tapahtunut mitään)
Miksi sitä Teroa pitäis turpaan vetää?? Mieshän sekin on. On naisen asia, jos vonkaa perään. Kyllä tähän maailmaan mahtuu miestä ja naista jos jonkinmoista. Tero matkaa maailmalla ja tulee takaisin, ja kas kummaa, nainen vielä odottaa ihastuksissaan. Tero jo saanut ties mitä, mutta suomalainen nainen se vetoaa ja miksi?
kaverissa oot ihastunut, todennäköisesti ominaisuuksiin tai ajatuksiin joita sun omassa miehessä ei niin voimakkaasti ole (ja toivoisit), ota järki käteen. Älä pilaa suhdettasi niiden takia vaan yritä mieluummin kehittää sitä niillä osa-alueilla. Suhteen ulkopuolisen ihmisen on helppo vaistota sellaisia asioita ja tehdä hallaa (ei välttämättä edes tahallaan, se varmaan tykkää teistä molemmista).
PS. olen kauan aikaa sitten ollut teron paikalla, tiedän mistä puhun. Lopetin kun en kestänyt sitä syyllisyyttä mutta tilanne meni niin pitkälle että pilasin välit kaveriini. Mitään en oo niin paljon katunut kuin sitä tekoa, vaikka paljon se opettikin.