Aloitetaanpas vähän keskustelua miehen ja naisen suuresta ikäerosta suhteessa, eli mitä mieltä olette?? Tunnetteko ketään jolla olisi yli 25 vuotta ikäeroa, miten heillä menee ja miten heidän läheisensä ovat suhtautuneet asiaan? Olen itse sellaisessa suhteessa ja olisi mukava kuulla toisten kokemuksia..
Suuri ikäero
suhteessa???
131489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On kuin seurustelisi mummonsa/ ukkinsa kanssa.. Jokainen ikä tuo kokemuksia. Ihmisen paras kumppani on saman ikäinen. Yhdessä he kokevat asiat samanaikaisesti.
Mikäli kumppani on huomattavasti vanhempi, ei hän näe asioita samalla uutuuden viehätyksellä.
Niin virheet kuin onnistumiset kuuluvat joka ikävaiheeseen. Älä suotta jätä näitä asioita pois elämästäsi. Ne nimittäin kasvattavat ja tekevät sinusta sen, joka sinusta pitääkin tulla; kokemusten kautta kokonaisempi ihminen.
Tästä samasta syystä monesti vanhoja ihmisiä kutsutaan viisaiksi. He kokivat eri elämän ikävaiheet ja oppivat niistä.
Mitä lapsiin tulee, tiedän muutamia ikätovereita, jotka murrosiässä jäivät ilman niitä asioita, joita me ikätoverit teimme vanhempien kanssa, jotka olivat oikean ikäisiä. Heillä oli joko molemmat vanhemmat tehneet lapsen yli 40v. tai isä oli jo niin vanha, ettei jalkapallot ym. enään luonnistuneet.
Älä siis tee lapsia millekään kehäraakille ;o)
Ajattele lapsen parasta!
Tässä olis yksi tapaus.ollaan oltu yhdessä miehen kanssa jo 15 vuotta,lapsiakin on,kyllä monenmoista konfliktia ja ääripäitä mahtuu meidän suhteeseen,vaikka tässä ajassa pitäis jo olla tottunut ihmisten tuijotuksiin ja erilaisiin kommentteihin,sitä ei ihan jokapäivä tapaa samanlaista paria,joten ihan helposti ei myöskään tutustu muihin ihmisiin/pareihin,koska tulee se hämmennys monelle että miten suhtautua kun on kaksi eri ikäistä,sekin on vaan asennekysymys.. itse täytyy vaan pehmittää tilanteet hauskalla puheenaiheella,joskus on pitänyt pelätä oman ja kumppanin puolesta,niitä uhkatilanteita onneksi harvassa.,ja sattuvat lähinnä ravintola iltoina..pääosin kaikki on mennyt suht normaaalisti,paljon niitäkin hetkiä misssä eri maailman-näkemykset törmäävät.,niistäkin on selvitty joskus hammasta purren, ja joidenkin ihmisten asenteet.maailmaan kun mahtuu yhtä sun toista kummallista asiaa.kertoisitko itse enemmän omasta tilanteestasi?
Mulla ja miehelläni on ikäeroa 35 vuotta. Ollaan nyt oltu yhdessä vähän reilu 3 vuotta ja asutaan eri paikkakunnilla joskin nähdään ja ollaan yhteydessä jatkuvasti. Yhteenkin oltaisiin jo muutettu mutta asian kertominen vanhemmilleni kauhistuttaa, koska he ovat miestä 10 vuotta nuorempia enkä usko että hyväksyisivät tilanteen. Miten sulla on vanhemmat suhtautunu asiaan? Muutamat läheisimmät kaverit tietävät suhteemme ja ovat ottaneet asian ihan ok. Joskus minuakin häiritsee ihmisten tuijotus, vaikka luultavasti useimmat ajattelevat meidän olevan isä ja tytär. Tämä vain on niin hirveän hankalaa kun rakastaa niin kovasti mutta ei voi olla täysillä yhdessä koska vain miettii mitä ihmiset ajattelevat jos saavat tietää ja miten meihin suhtauduttaisiin sen jälkeen.. Miesten maailmassahan se on yleensä hienoa kun on nuori nainen mutta se että mitä nuori nainen näkee vanhassa miehessä!!! Hassua...
Vanhempieni suhtautuminen oli kyllä ihan suhteen alussa aika varovaista,epäili tietysti suhteen kestävyyttä,syystäkin,no siinä sitten aikaa myöden kun ekaa lasta aloin odotteleen, niin asenteet varsinkin äidillä muuttuivat täysin,huomasi että tulevaan mieheeni hän voi luottaa.äiti tulee toimeen hyvin mieheni kanssa vieläkin,kun suurinpiirtein olivat samaa ikäluokkaa,jonkun vuoden vanhempi miestäni,jos muusta suvusta puhutaan (tädeistä) siellä päässä ei ole mitään hyvää sanottavaa puolisostani,vaikka mieheni kutsui sukuani kylään, niin eivät ole tulleet.mihen puolella olevat sukulaiset toivottivat heti alussa minut tervetulleeksi sukuun,tässä mennään päivä kerrallaan eteenpäin,ja katsotaan mitä tapahtuu
Meillä ikäeroa 24 vuotta. Ollaan asuttu yhessä 1,5 vuotta ja hyvin on menny. Vanhempani ovat saman ikäisiä mieheni kanssa, mutta eivät ole kommentoineet asiaa sen kummemmin. Samaan malliin ollaan kyläilty toistemme luona kuin ennenkin.
Muutamat mun kaverit ei kylläkään oo ymmärtäny tätä suhdetta ja yhteydenpito heidän kanssaan onkin jäänyt vähemmälle. Miehen kaverit on suhtautunu muhun ihan mukavasti. Ainakin nyt kun ollaan oltu yhessä jo vähän aikaa niin suhtautuminen on parantunut.
Huono tai viileä isä/ äitisuhde pienenä ohjaa aikuisena valitsemaan puolisoksi vanhempien ikäluokkaisen kumppanin. Myös platoninen rakastuminen omaan vanhempaansa ohjaa myöhemmässä vaiheessa vanhempien seuraan.
Pedofilia on yksi syy siihen, miksi kumppanin valinta kohdistuu vanhempaan henkilöön.
Sähän varmaan osaat lukea tutkimuksia ja pääset niihin käsiksi... voisitko laittaa jonkin tutkimuksen viitetiedot, niin nähdään onko tossa sun heitossa mitään perää...
mutta eihän kukaan rakastu toisen ihmisen ikään, vaan siihen millainen se ihminen on, mielipiteisiin, olemukseen yms. Kun on ollut joskus vanhemman miehen kanssa, silloin vasta tietää millaista se oikeesti on, mun mielestä joka ei sitä ole kokenut ei voi sitten arvostella tällaisia suhteita!!!
Kerran oli peliä itteäni 13 vuotta vanhemman kanssa. Ei koskaan enää. Lapsellinen ukko ja heti kun silmä vältti vehtasi yhden toisen naisen kanssa. Akka vain tokaisi, että "se löysi paremman tilalle".
Tästä sain vuosituhannen parhaat naurut.
Mokoma karvapersepaviaani, hyi....kyllä nuoremmat on parempia.
Tämä oli viisas vastaus. Helpottaa minunkin ja rakkaani suurta ikäeroa. Aluksi asia kiusasi minua paljon, ei enää, sillä ihminen itse on kuitenkin se tärkein.
Kaverini seurustelee itseään 17 vuotta vanhemman miehen kanssa, ei heillä ole mitään yhteistä, paitsi ryyppääminen, eli siksi varmaan yhdessä ovatkin olleet jo vuoden. Joka viikonloppu otetaan ja ihan reilulla kädellä.
Mies on 42, nainen 25. Ei hyvältä näytä. Kaikenlisäksi miehellä on 14 vuotias tyttö jota kaverini ei ole vieläkään nähnyt vaikka tyttö on monesti isällään.
Kyllä luulis että kun vuoden on jo tapaillut niin olisi pitänyt tuo kersakin jo nähdä. Omituista....
Mulla ja miesystävällä 17 vuotta ikäeroo, hän nuoremman tuntuinen. Meillä on ihanaa yhessä, vasta 3 kk kyll tunnettu. En oo sen jälkeen kun ihastuin 13 vuotta vanhempaan mieheen kattonut ikää miehessä. Enkä usko siihen millainen suhde on ollut isäänsä, vaikkuttais tähän ikäerokysymykseen. En sentään ole 18, edes alle 20, ei oo pedofiliaa. Haluisin todella elää tämän ihmisen kannssa loppuelämäni yhdessä, vitut siitä ett ite vanhenen jäljessä.
Meillä ikäeroa myös 17 v. mutta toisin päin, joka tekee asian kummalliseksi joidenkin mielestä. Mieheni on siis nuorempi. En ole ikinä voinut sietää vanhempia miehiä. Ensimmäinen aviomiehenikin oli kanssani saman ikäinen. Viisikymppisenä loppuivat häneltä halut ja kyvyt, siispä vaihdoin reilusti nuorempaan.
Pari vuotta on yhdessä oltu, hyvin menee. Toisinaan mielipideongelmia, esim. musiikista, muodista jne. mutta nämähän eivät ole iästä kiinni ?
Jos olette onnellisia, älkää välittäkö muiden katseista ja mielipiteistä. Kukin taaplaa tyylillään eli on oman onnensa seppä.