tunnen häpeää ja syyllisyyttä, koska poikaystäväni petti minut. Itse asiassa emme tuolloin vielä seurustelleet virallisesti, ja hän ilmeisesti koki asian oikeutetuksi, kertoi toisen naisen kanssa viettämästään ajasta innoissaan kavereilleenkin. Erosimme yli vuosi sitten, mutta minua hävettää edelleen. Kolme yhteistä vuotta toisen naisen jälkeen olivat melkein jatkuvaa tuskaa, mutta rakkauttakin ja maailman kauneimpia hetkiä oli paljon. Rakastan häntä edelleen.
Nyt häpeän sitä, että olin niin sinisilmäinen, vaikka hänen kaveripiirinsä oli täynnä itsekeskeisiä pettäjiä. En halunnut uskoa, että hän tekisi niin minulle! Ja hän piti sitä niin luonnollisena asiana! Mitä annoinkaan tehdä itselleni! Olen hirveän nolo enkä ole voinut myöntää todellista syytä eroomme perheellenikään!
Mies myöntää olleensa kusipää ja katuvansa, sanonut suhteemme päättymisen jälkeen tehneensä elämänsä virheen. Mutta hänelle tuohon aikaan kavereiden hyväksyntä oli minua tärkeämpää! Vaikka tiedän, että hän oli rakastunut minuun, tosin ei ehkä vielä niin kokonaisvaltaisesi kuin mihin myöhemmin antoi tunteidensa kehittyä.
Miten minun pitäisi ajatella?
Nyt häpeän sitä, että olin niin sinisilmäinen, vaikka hänen kaveripiirinsä oli täynnä itsekeskeisiä pettäjiä. En halunnut uskoa, että hän tekisi niin minulle! Ja hän piti sitä niin luonnollisena asiana! Mitä annoinkaan tehdä itselleni! Olen hirveän nolo enkä ole voinut myöntää todellista syytä eroomme perheellenikään!
Mies myöntää olleensa kusipää ja katuvansa, sanonut suhteemme päättymisen jälkeen tehneensä elämänsä virheen. Mutta hänelle tuohon aikaan kavereiden hyväksyntä oli minua tärkeämpää! Vaikka tiedän, että hän oli rakastunut minuun, tosin ei ehkä vielä niin kokonaisvaltaisesi kuin mihin myöhemmin antoi tunteidensa kehittyä.
Miten minun pitäisi ajatella?
Vastaukset 2
Vanhimmat
että sinulla ei ole mitään hävettävää. Kyllä meitä muitakin mahtuu tähän maailmaan, jotka uskovat ja ovat sinisilmäisiä. Ei se maailma siihen romahda, vaikka näin olemme tehneetkin.
Ala elämään uutta elämää ilman tätä kaveria ja yritä unohtaa hänet, vaikka vaikeaa se on, sen tiedän. Kyllä se uusi ja parempi varmaan sinunkin kohdallesi vielä tulee. Ei hän ollut arvoisesi, että koko elämääsi häneen kannattaa tuhlata.
Valitettavasti tuollaiset ihmiset eivät koskaan muutu, vaikka niin jälkeen päin väittävätkin. Ehkä vähän aikaa ovat ns. kunnollisia ja sen jälkeen sama peli jatkuu. Onneksi pääsit eroon jo nyt, etkä parinkymmenen vuoden päästä, kuten jotkut me olemme vasta päässeet.
Minäkin petyin joskus nuorena poikakaveriini. Hänellä pettäminen oli sairaus. Hän kehui kuinka upee olin sängyssä ja varmasti sai olan takaa mutta sekään ei riitä jos kumppanilla on sairaus hakee kiksejä muualtakin.
Näihin elämäntapa pettäjiin törmää varmasti yksi sun toinenkin joskus elämänsä varrella. Jotkut vieläpä rakentaa koko elämänsä heidän varaan sinisilmäisesti kuvitellen olevansa ainoita.
Se on ihan tavallista kun syytön tuntee häpeää ja epäonnistumisen tunteita vaikka vika on täydellisesti siinä joka väärin tekee toista kohtaan. Eri asia jos laiminlyö kumppaniaan tai puolisoonsa jättäen yksin, ei kuuntele eikä välitä toisen tunteista tai tarpeista mutta silloin pitäisi erota eikä alkaan mitään irtosuhteita harrastaan selän takana. Sehän rikkoo itseäänkin palasiksi vielä enemmän kuin kumppania.
No meidän suhde oli vielä alkutaipaleella onneksi jotenka jätin itkujen kera poikakaverini siihen paikkaan kun sain tietää, hänellä oli vihamiehiä jotka kielivät. Myöhemmin löysin uskollisen miehen jolle riitti minut eikä pelehtinyt selkäni takana. Kaksikymmentä vuotta on yhteistä taivalta riittänyt tähän mennessä eikä vieläkään olla kyllästytty toisimme. Kyllä se oikee löytyy kun jaksaa odottaa eikä kapsahda väkisin vääriin tyyppeihin.