Minut siis jätettiin 10 vuoden jälkeen... miestä ahdisti ja pää oli sekasi jne. ei ollut itsetuntoa jatkaa kanssani vaikka rakasti ja olin kuulemma hänen elämänsä nainen... Pää oli tosiaan niin jumissa että ei tiennyt mitä halusi vaan viikon päästä siitä tiesi... uuden naisen. Eli alkoi heti toisen kanssa ja samalla kuitenki vannoitteli rakkauttaan minuun jne. ja antoi toivoa että joskus palataan yhteen... huokaus- itse en siis olis halunnu erota.
Sanokaa te jättäjät, joilla on heti jo uusi, onko teillä ikävä exää... tunnetteko te mitään kun näette sen? Varsinki jos teillä on lapsia niin se näkeminen on pakollista... itsellä on välillä hirveä ikävä, välillä taas ajattelee että parempi kai näin... -huoh- enkä aina ymmärrä kuinka pystyy alkamaan uuden kanssa HETI jos muka mie oon elämän nainen.. ehkä se kuitenki on niin että mie MUKA olen elämän nainen.... :S
Kiitän vastauksista jo etukäteen...
Sanokaa te jättäjät, joilla on heti jo uusi, onko teillä ikävä exää... tunnetteko te mitään kun näette sen? Varsinki jos teillä on lapsia niin se näkeminen on pakollista... itsellä on välillä hirveä ikävä, välillä taas ajattelee että parempi kai näin... -huoh- enkä aina ymmärrä kuinka pystyy alkamaan uuden kanssa HETI jos muka mie oon elämän nainen.. ehkä se kuitenki on niin että mie MUKA olen elämän nainen.... :S
Kiitän vastauksista jo etukäteen...
Vastaukset 11
Vanhimmat
"pää oli sekasi" = minulla on jos uusi, enkä oikein osaa päättää kumman ottaisin
Minä jätin. Oli uusi mies kiikarissa ja kovasti teki mieli toimia juuri niin kuin sinun miehesi. Ensinnäkin tuntui että tuollainen "toivon" antaminen olisi helpompaa jätetylle, rakkauden vannominen.. yrittää olla satuttamatta sinua? Miehesi kyllä luultavasti tiesi mitä halusi, mutta ei se ole helppoa vaan töksäyttää sitä joten asiaa pitää pehmentää jotenkin.. Ihmiset eivät aina tarkoita mitä sanovat, luota enemmän tekoihin.
Minusta toivon antamiset jne ovat julmaa ja ajanhukkaa jätetylle. Toivon antaminen on helpompaa jättäjälle, kun silloin ei ehkä tarvitse nähdä pahimpia reaktioita. Pääsee tilanteesta helpommalla ja jää itselle parempi mieli. Toisaalta silloin voi vielä jättää vähän niinkuin takaoven raolleen, jos uusi onni ei sitten kukoistakkaan.
Minusta tuo selkärangatonta touhua ja itsekästä. Totuus satuttaa, mutta silloin tajuaa, että toivoa ei ole ja että on mentävä elämässä eteenpäin. Voi aloittaa surutyön eikä elää toivossa.
koska unohdin sanoa samaa, se onkin julmaa vaikka jättäjä toisin saattaa luulla. Siksi vain MEINASINKIN toimia samoin kunnes tulin järkiini ja puhuin suoraan. Siksi kai olemme yhä hyvissä väleissä, olimme rehellisiä ja hoidimme eron siististi.
Oon itekin paljon miettiny asiaa ja VAIKKA ex kovasti vannoo, että ei ollut mitään ennen kuin hän päätti erota niin todellakin epäilen. Hän vannotti minua hoitamaan eron siististi,ettei jaksanut tapella (eli ei jaksanut kohdata minun tunteitani ja suruani)... sen takia varmaan valehteli pitkälti kaikesta.
Se on vain pirun surullista kun toiseen luottaa ja sen sanoihin uskoo ja sitten käy noin. Mie ootan vielä vauvaa sille selkärangattomalle hyypiölle.
Olen aina inhonnut ihmisiä, jotka eivät sano asioita suoraan ja vihastuttaa kovasti, että on elänyt sellaisen kanssa noin kauan ja tosiaan että hän voi jatkaa elämäänsä kuin ei mitään ja minä jään odottamaan hänen vauvaansa jne.... ARGH! Vaikka eipä sillä,kyllä niitä positiivisia tunteita häntä kohtaan vielä on mutta silti... hän on raukkamainen ja mielestäni vastuuton...
Minulle kävi vähän samalla tavalla... Mies jätti kun oli sekaisin, riidat kävi liian koviksi ja hän oli aivan rikki joten jätti minut 6 vuoden suhteen jälkeen. Mies aloitti välittömästi uuden suhteen josta minulle kerrottiin vasta yli kuukauden päästä. Sittemmin mies jätti tämän uuden naisen ja haluaisi minut takaisin enkä tiedä mitä ajatella kaikesta. Haluaisin myös yrittää mutta järki sanoo toista, sydän toista. Meillä oli loistava suhde ja ihania aikoja ja mies vannoo että tapasi tämän uuden vasta eron jälkeen. Tiedä sitten mikä on totta.
Haluaisin siis myös kovasti tietää syyn miksi miehet ryntäävät heti uuteen suhteeseen? Olen toki puhunut tästä exäni kanssa mutta en silti tajua... Itse en ole vieläkään voinut kuvitella uutta suhdetta enkä kai voikaan ennenkuin tilanne exän kanssa on täysin selvä...
Meillä 15v yhdessä ja osa siitä naimisissa. No mies oli ykskaks ihan sekaisin eikä enää tunteita mua kohtaan. Vannoi erotessamme ettei mitään toista naista ole kuvioissa. Eipä aikaakaan, kun sainkin tietää hänellä olevan työpaikkasuhteen parasta aikaa. Kehui vielä tulevansa ikisinkuksi ja tarvitsevansa aikaa yksin. Eipä ollut sitten sekuntiakaan ikisinkkuna. Jatkoi ja jatkaa edelleen uudessa suhteessa. Hyi helvetti mikä "mies" ja tajusin vasta 15 vuoden jälkeen. Olen kait vähän tyhmä.
Voimia sinulle! Itse olen käynyt saman läpi pari vuotta sitten. Ensinnäkin sanoisin, että pidä pää kylmänä, koska exäsi todennäköisesti jossain vaiheessa pyrkii takaisin. Minulla ainakin kävi näin. Menin retkuun pari kertaa ja uskoin aina ja taas uudestaan, kuinka "olen elämän nainen". Viimein (ja viimeisenä) tajusin, että entinen puolisoni ei pysty ottamaan vastuuta suhteista (ja perheestä). Ruoho on kokoajan vihreämpää aidan toisella puolella.
Toiseksi. Vaikuttaa siltä, että entinen miehesi kaataa omat puutteensa sinun vioiksi. Syyllistää sinut aivan turhaan. Se on jättäjälle helpoin tapa toimia. "Olet tuollainen, ahdistat minua, pää on sekaisin". Toisen syyllistäminen on helppo tapa tavallaan "laillistaa" oma lähtö.
Kolmanneksi. Vannomalla rakkautta entiselle ja samalla pitämällä suhdetta uuteen, jättäjä pyrkii pitämään ovet auki kumpaankiin suuntaan. Koska hän ei itse halua / pysty aktiivisesti ratkaisemaan eroa, hän yrittää tilanteen ja ajan tehdä sen puolestaan. Helppoa luistaa vastuusta.
Vielä. On helppo mennä suoraan uuteen syliin, niin ei tarvitse pestä likapyykkiä. (Ajan oloon tosin tuhoisaa...)
Sinulle sanoisin, että käy läpi rauhassa kaikki eron synnyttämät tunteet. Ja tärkeintä on se, että hyväksyt eron. Muista, että entinen puolisosi on tehnyt ratkaisun ja lähtenyt. Vastuu on hänen. Pidä kiinni tuosta mitä sanoit "parempi kai näin". Vain sitä kautta pystyt rakentamaan itsellesi ja lapsillesi kestävän kivijalan uuteen elämään. Se on vaikea ja raskas tie, mutta ainut tapa päästä kuiville.
Entinen puolisosi on se reppana, jonka yläpuolelle sinä kuulut! Voimia!!!!!
minkäänlaista vaistoa seurustellessaan miehen kanssa?
Luulisi olevan. Lisäksi sanoisin, että seurustelu on aloitetava yläpään kautta toiseeen tutustumisella ja jos ei hyvältä tunnu, niin on syytä erota, ettei käy niin, että tulee raskaaksi ja sitten tulee se pakkoavioliitto ja mies ei pidä mitään väliä, kuinka monta niitä lapsia tulee, ei ota vastuuta, jos on renttuluonne.
Sitten tulee se kyllästyminen.
Ei ole arvottanut vaimoaan, koska on saanut heti sitä seksiä.
No, toinen nainen on kuin sukat vaihtaisi.'
samaa rataa, mutta koska naiset eivät arvosta itseään, niin on turha luulla, että miehet heitä arvostaisi.
En oikein käsittänyt tuota sun viestiäs?! Jos ollaan 10 vuotta oltu yhdessä ja 5v ennen lapsia niin eiköhän siinä olla jo tutustuttu ihan tarpeeksi hyvin?! Todellakin tutustuttu,minä itse kun en ole sellainen nainen, joka hyppää heti sänkyyn vaan haluan,että suhde on vakaalla pohjalla ennen kuin sekstaillaan...
Jos äijä huomaa kolmannen lapsen tullessa että ruoho on vihreämpää aidan takana niin syy on siis minussa kun oon antanut sille?? Hieno logiikka sinulla, PIDÄ tuo!!!!
Joo, itse olen se Paha Jättäjä ja NAINEN!!!!!!
Ei ole toisia kuvioissa ja nyt sitten kun todella erotaan olen sekaisemmin kuin koskaan, koska en tahtoisikaan erota! Mutta nyt se on jo myöhäistä.Miten sitä sanotaankaan; turha parkua kun on jo p:t housuissa, niinpä...
Hassua vaan on se, ettäminä olen todella se jättäjän maineessa oleva ja silti itkeskelen koko ajan ja mies lohduttelee, että ehkä me joskus vielä palataan yhteen... Toisaalta sanoo myös, ettei ole yksineläjä tyyppiä, eli mitä tästävoi päätellä; loppu mikä loppu. Miehille yksinolo on varmaankin vaikeempaa kuin naisille, ei tietysti kaikille... Ei niillä miehillä välttämättä ole ollut ketään valmiina, on vain otettu joku heti eron jälkeen "korvaamaan" tyhjiötä...
Että näin meillä.
Neuvoksi kaikille, miettikää tarkkaan sitä eroa, ettei tule tehtyä pahoja virheitä, niinkuin meikäläinen nyt teki (vaikka pitkään sitä mietinkin).