Olin tuossa viime vuoden puolella opiskelemassa ulkomailla ja opiskeluiden loppuvaiheessa sitten tapasin kyseisessä maassa asustavan mukavan miehen, jonka kanssa ajatukset menivät yhteen välittömästi. Minä en juurikaan puhunut kyseisen maan kieltä eikä tuo henkilö englannin kieltä..mutta kuitenkin ymmärsimme täydellisesti toisiamme heti alusta alkaen.Alussa meillä oli vain mukavaa ajanviettoa yhdessä, mutta sitten kun minun piti palata takaisin Suomeen valmistumaan tilanne oli jo ehtinyt muuttua.
Tällä hetkellä asun Suomessa, olen valmistunut ja työelämässä täällä, tämä henkilö on kotimaassaan ja opiskelee ammattiinsa vielä muutaman vuoden.Olemme yhteydessä lähes päivittäin ja tämän vuoden aikana olenkin onnistunut pari kertaa käymään hänen luonaan.(Välimatkaahan meillä tosiaan on ruhtinaaliset 2000km)
Pikku hiljaa tässä kuitenkin alkaa epätoivo vallata, että kuinka sitä tällaista suhdetta jaksaa..Kumpainenkaan meistä ei oikein koskaan ole perustanut kaukosuhteista, mutta nyt tässä on kyllä yritetty toden teolla. Sitä on vaan vielä niin pitkä matka siihen pisteeseen, että voisimme asua yhdessä samalla paikkakunnalla saatika samassa maassa..kun elämäntilanteet on niin eri vaiheissa..miten tällaisesta voi selvitä menettämättä viimeisiä järjen hitusiaan..
Tällä hetkellä asun Suomessa, olen valmistunut ja työelämässä täällä, tämä henkilö on kotimaassaan ja opiskelee ammattiinsa vielä muutaman vuoden.Olemme yhteydessä lähes päivittäin ja tämän vuoden aikana olenkin onnistunut pari kertaa käymään hänen luonaan.(Välimatkaahan meillä tosiaan on ruhtinaaliset 2000km)
Pikku hiljaa tässä kuitenkin alkaa epätoivo vallata, että kuinka sitä tällaista suhdetta jaksaa..Kumpainenkaan meistä ei oikein koskaan ole perustanut kaukosuhteista, mutta nyt tässä on kyllä yritetty toden teolla. Sitä on vaan vielä niin pitkä matka siihen pisteeseen, että voisimme asua yhdessä samalla paikkakunnalla saatika samassa maassa..kun elämäntilanteet on niin eri vaiheissa..miten tällaisesta voi selvitä menettämättä viimeisiä järjen hitusiaan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Minä en juurikaan puhunut kyseisen maan kieltä eikä tuo henkilö englannin kieltä.."
Eihän tuollainen suhde voi toimia, kun ei edes voi kommunikoida kunnolla.
Ei se voi helppoa ollakaan, aika paljon tahtoa tuossa tilanteessa tarvitaan. Jos suinkin mahdollista, menkää molemmat kielikursseille - niistä ei ainakaan ole haitaksi, vaikka päätyisittekin eroon! Jos suhteenne jatkuu ja kehittyy, kielitaito auttaa sopeutumaan uuteen kotimaahan, ja töitäkin löytyy helpommin! Hän hyötyisi taatusti englanninkielen osaamisesta - kukapa ei! En siis ajatellut ehdottaa hänelle suomen kielen kurssia ennen kuin olette päätöksiänne tehneet ;-) Opettele sinä hänen kieltään, kun olet jo hyvin alkuun päässyt!
Tämä kuulosti ehkä tylsältä mutta käytännölliseltä neuvolta. Mutta henkinen pääoma on henkistä pääomaa :-))
Mulla ja mun rakkaallani välimatkaa myös 2000 km ja yhdessä ollaan oltu 4 vuotta. Jos rakastatte toisianne niin suhde kestää. Yhteistä tulevaisuutta kannattaa miettiä tarkasti etukäteen. Haluatko asua miehesi maassa vai asutteko mielummin Suomessa. Työn löytäminen voi olla aika haasteellista, joten mieti tarkkaan mitä voit tehdä elääksesi hänen maassaan, jos päätät muuttaa sinne. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että helppoa siitä ei ainakaan tule. Itse opin paikallisen maan kielen asuessani siellä, joten kielikurssikaan ei ole pakollinen. Mieti mitä haluat elämältä. Tsemppiä!