Nyt kun on monet vuodet ollut vaikeissa suhteissa, joissa pitää olla koko ajan enemmän kuin oikeasti on, niin saa kyllä nauttia tästä sinkkuudesta... Saa olla tasan oma itsensä, käydä kavereilla niin paljon kuin huvittaa, syödä mitä huvittaa, ja ostaa mitä huvittaa! Ei ole ketään, joka kyttäisi tekemisiä tai menemisiä. Ja on ihana oma koti, missä saa sisustaa juuri niin kuin itse haluaa ja siivota vain omat sotkunsa (joskushan miehet voi olla aika sikoja..;)
Ja nyt en todellakaan halua sanoa, että sinkkuus on aina hyvä juttu, vaan että se on aina rikkaus jollain tavalla, kuten lapsettomuus ennen perheen perustamista. Tahdon vain sanoa, että yritetään aina kääntää hyvät puolet esiin, siitä mitä huomataan vasta sitten suhteessa.. "miksen sillon nauttinut siitäkin.." :D
Ja nyt en todellakaan halua sanoa, että sinkkuus on aina hyvä juttu, vaan että se on aina rikkaus jollain tavalla, kuten lapsettomuus ennen perheen perustamista. Tahdon vain sanoa, että yritetään aina kääntää hyvät puolet esiin, siitä mitä huomataan vasta sitten suhteessa.. "miksen sillon nauttinut siitäkin.." :D
Vastaukset 72
Vanhimmat
Mietityttää hieman miksi olet olllut sellaisessa suhteessa missä et saa syödä mitä haluut käydä kavereilla ja ostaa itseäsi kiinnostavia asioita? Itse en ainakaan viihtyisi suhteessa jos joutuisin muuttamaan tapani sen takia että naiselle ei käy että haen pizzan tai kebabin tai menenpä tänään kaverille viettään iltaa tai jos omilla rahoillani menisin ostamaan jonkun uuden HD DVD soittimen tms. Mutta onneksi olkoon jos nyt pidät sinkkuudestasi :D
jotkut miehet ovat sellaisia vanhoja luupäitä, jotka eivät tajua, että nainen ei välttämättä halua olla aina se kodinhengetär, vaan oma vapaus on myös tärkeää .Itse en haluaisi omistaa toista..kunhan vain tiedän että toinen rakastaa eikä petä.Tässä on koetuksella se ollakko sinkku vai sitoutua.Ymmärrän hyvin jos tuollainen käytös ahdisti.Sinkkunakin voi olla mukavaa, jos ei löydä sitä oikeaa.
...joka laittaa pään sekaisin. Valitettavasti.
Itsekin nyt sinkkuna. Yli 20 vuotta ahdistavaa liittoa takana ja nyt....HYVÄLTÄ TUNTUU. Nautin joka hetkestä täysillä.
Tarkoitus on pysyäkin villinä ja vapaana. Murrr!!!
Oon ihan samaa mieltä!!!!ite kylläkin seurustelen mut ei mun mies oo multa ikinä mitään kieltäny tai käskeny muuttamaan joitain tapojani!!!!saan elää ihan samaa elämää kun sinkkuna...eli saan käydä kavereiden luona koska vaan, ostaa mitä haluan ym ym ym.....exäni oli just sellane et hyväku paskalle sai rauhas mennä!!!!hyvä ettei siitäki pitäny kirjottaa kauhee raportti!!!!!!!;)
siis olen samaa mieltä ku jarbalius.......
Olen marginaalissa. Että se siitä keskiluokkaisesta muotihömpötyksestä.
eli saat miehen napsauttamalla sormea kun haluat sinkkuudesta eroon. Itse vihaan olla sinkku, eikä ole juuri kavereita. Kännykkä ei koskaan soi ja muutenkin tuntuu elämä päivästä toiseen samalta. Mutta kai se joskus muuttuu.
kun vietät aikasi täällä, niin mikään ei muutu.
kun Jääkiekko on tauolla ja teeveestä ei tule edes Salkkareita. Talvella onkin enemmän jo tekemistä :)
Ap kirjoittajalle:
Miksi olet elänyt huonoissa suhteissa?? Itse erosin viimesyksynä kumppanistani, joka totesi ettei ollut tyytyväinen suhteeseen, eikä ollut rakastanutkaan minua ollenkaan...he he 9 vuotta asuttiin saman katon alla, oli aikasmoinen loukkaus toista kohtaan!! Onko pakko tuhlata toisen ihmisen elämä ja aika, jos ei kerran kiinnosta, poishan aina pääsee.
Olemme miettineet exäni kanssa mikä meni metsään, olemme toisalta liian samanlaisia, mutta toisalta liian erilaisia, molemmat sellaisia niin metsä vastaa, kun sille huutaa ihmisiä, josta päästäänkin siihen asiaan, että miksi niin paljon erotaan tänäpäivänä? Olisikohan vastaus siihen se, että ihmiset ajattelevat vain omaa napaansa, eikä parisuhdetta hoideta. Jokainen parisuhde kaatuu ennen pitkää, jos sitä ei hoideta. Muistakaa aina ihmiset se!!
En tokikaan tuomitse sinua siitä, että olet ja tykkäät olla sinkku, se on tällä hetkellä sinun unelmasi.
Dosille voisin sanoa, että en yhtään ihmettele jos ja kun olet sinkku!! Sanot, ettei kesällä ole tekemistä?? Kesällähän sitä vasta tekemistä onki, jokaisella paikkakunnalla on kaikenlaisia tapahtumia, joissa on helppo luoda uusia kontakteja, jos ei sitä elämänkumppania, niin frendejä sieltä kyllä löytyy. Jos sinun elämäsi on tv:n katselua, niin en todellakaan ihmettele miksi olet sinkku, sillä tuskin sinua sieltä kotoa tullaan hakemaan.
Ei muuta, kun alennusmyynneistä uusia kuteita, ja illalla kohti uusia seikkailuja, pikkanen pilkesilmäkulmaan, niin eiköhän rupea uusia tuttavuuksia löytymään.
Kaikille oikein hyvää kesää!!
....kipin kapin tanssikursseille ja sitten lavoille tanssimaan. Sieltä löydät kivoja naisia. Seksikkäitä naisia. Kilttejä naisia. Ujoja naisia. Kaikenlaisia.
Tanssiessa et tarvitse sanoja, jos olet ujo etkä "osaa" puhua toiselle mitään "järkevää". Annat vain musiikin viedä ja painaudut nauttimaan toisen ihmisen lämmöstä.
Ja ota puolen kymmentä kaveriasi mukaan. Takaan ja vannon, ettette tule pettymään.
Olen aivan sama mieltä. Olin ollut naimisissa 7 vuoden ajan. Olen eronnut 3 vuotta sitten. Ex mieheni kanssa ikäero oli 18 vuotta, ehkä se selviä monet asia. Joskus sinkku elämää on kiva, joskus taas yksinaista varsinkin pitkät illat. Nauttikaa elämä, koska se on kiusalista lyhyt aika.
Ois kyllä paikallaan, en nimittäin osaa tanssia ja sieltähän voisi saada jonkun kivan (toivottavasti sinkun) naisen pariksi...
Sinkkuus on niin kauan mukavaa kun ei ala tuntea olevansa yksin. Puhelin on enimmäkseen hiljaa, perjantai-illat töitten jälkeen (iltatyö) ihan samaa kuin arkikin.. mitäpä siinä kun ottaa kalja helpottaakseen oloaan. Sinkkuudessa on paljon hyvää mutta jokainen tarvitsee sen kumppanin jonka kanssa jakaa ilot surut, niin se vaan on. Ylimainostettua paskaa sikäli tuo "sinkkuus". Sinkkuelämää ohjelmat ja muut amerikkalaiset ihanteet tunkevat joka tuutista jossa kehotetaan enimmäkseen piittaamaan vaan omasta navastaan. Mikä sekin on elinehto mutta jonkinlainen välinpitämättömyys tätä aikaa vaivaa ihan globaalisti. Aina välttämättä sinkkuus ei ole valittu asia; on paljon hiljaisia ihmisiä, masentuneita ihmisiä, liian paljon töitä tekeviä ihmisiä jotka ei jaksa pyöriä baareissa. Kauneusihanteet tuottaa hankaluuksia. Joskus kumppanin saaminen tuntuu varmasti vaikealta. Yhdenyön jutut silloin tällöin ei täytä tyhjiötä, kenties ruokkii pahaa oloa. Treffipalstat sun muut nettihässäkät eivät tuota tulosta koska ei kenties ole kiiltokuva-ainesta. Sielläkin yhteydenotot on tyyliä: onpa siinä kaunis nainen! Tottakai ulkonäkö on se ensimmäinen mistä luodaan ensivaikutelma, mutta eikö ole muuta tapaa aloittaa keskustelua? Siinä toivoisin miehiltäkin hieman mielikuvitusta.. Sitäkö naisetkin haluaa ilmoituksiltaan? Kehuja ja kehuja? Mutta tämän enempää purkautumatta, ei pidä lannistua, jokaiselle varmasti on joku ja se tulee aikanaan, jossei kuole ennen sitä.(hymiö) t.s-inkku
Ei, tosiaan ei sinkkuna ole kivaa.. Kahden lapsen yh:na Sinkkuseksi ja iloinen sinkkuelämä on todella urbaanilegenda. Vaihatasin koska vaan tän epämääräisen "hakemisen" tilan turvalliseen, toimivaan parisuhteeseen. Seksi, syli ja keskustelutoveri olis taattu.
Olen itse elänyt pitkässä, loppuaikoina todella paskassa suhteessa, mutta en silti usko, että kaikki miehet on sellaisia. Täällä on pakko olla vielä samoin ajatteleva mies vapaana ja kun sen löydän lupaan pitää siitä kiinni!!
Paljon onnea kaikille tämän kesän hääpareille ja paljon rakkauden täyttämiä vuosia!
Oikea ajattelutapa!
Miten nii sinkkuna ei puhelin soi?? Sillonhan vasta on aikaa kaikille ýhteyksille - ja sen tietää myös kaveri-/tuttava-/ystäväporukka.
Eiks se oo niinpäin, et seurustellessa se luuri vasta hiljenee, kun kaikki tietää et "se on sen kaa"? ;-D
Yksi-kaksi nautintokaveria pitää kämmenistä känsät loitolla..
Muuten sinkkuus on nautinto!
Mitä enemmän tulee vuosia, sen vaikeampaa on kumppanin löytyminen. Yksin sairastellessa yksinäinen vanhuus ei kiehdo ja lapsettomuus siihen lisäksi, ei ole ruusuinen ulevaisuus. Ikätoverit kupsahtelevat yksi toisensa jälkeen ja päivä päivältä yksinäisyys lisääntyy.
Vanhuus tulee yksinkin, mutta aikaisemmin.
Niin mutta voihan sitä lähtä vanhuuden päivillä vaikka espanjaan säästyneiden rahojen kans, jotka muuten ois menny tääl suomessa perheen tarpeisiin. Eli ei muuta ku fyrkat säästöön ja elä turhia rojuja keräile tänne suomeen, täälä on niin pirun kylmäki. Sitte vaan nostat kytkintä ku sille tuntuu :)
Suomalaiset eläkeläiset vanhenevat sielläkin ja kohtaavat yksinäisyyden Espanjassa. Monet eivät ole vaivautuneet kieltäkään opiskella, vanhainkoteihin ei oteta siellä kuin kielen taitavat. Elämän tärkeimpiä asioita ei saa rahalla. Ystävyys ja rakkaus esimerkiksi eivät ole ostettavissa.
Olet aivan oikeassa: hyvät ihmissuhteet ovat kultaakin kallimpaa
Just näin. Mihinkä se yksinäisyys poistuis, jos vaihdat tuntemattomiin, uusiin paikkoihin? Auringonpaiste ja rusketusraidatko sen peittää? :)
Voi vaikka peittääkin. Lämpimässä ja valossa on masennus maileja kauempana kuin Suomen synkässä kaamoksessa.
Hei te loskan, kuran, kylmän ja pimeyden Pessimismilandian prinssit ja prinsessat, jotka täälläkin purkavat pahaa oloaan oksentamalla negatiivisuuttaan toisten luettavaksi, antakaa muiden nähdä asioiden valoisa puoli. Pitäkää säkki omassa päässänne, jos niin tuntuu tunnelmalliselta.
Espanjann auringon alla on varmasti mukavampaa olla yksinkin kuin maata jonkin suomalaisen jättisairaalan osastolla anonyymina pakettina odottamassa, josko joku palkkansa puolesta kävisi kysäisemässä mitä kuuluu.
Valo ja lämpö saavat ihmisten käytöksen muuttumaan. Positiivisuus, kontaktihalukkuus ja avoimmuus kasvavat. Elämä saa väriä ja luonnetta.
Eläkkeelle Espanjaan Olé!
Rillumareilaiset suomalaiset alkoholisoituvat Espanjassa.
EEE VIIIIIVAAAA ESPANJA
Itse sinkkuna en voi kuin ihmetellä, että tuollaistako se parisuhde sitten on. Miksi ihmeessä ihmiset sitten vänkäävät liittoihin, jos se kuitenkin on kärsimystä? Tietysti joidenkin ihmisten kyky tehdä kompromisseja on suurempi kuin toisten ja toiset taas eivät voi sietää yksinolemista. Eli siivoavat vaikka sukkia sitten. Ja säälivät meitä sinkkuja.
olen sen itse huomannut että sinkkuna ei ole mukavaa olla.koska olen tottunuty olemaan toisten kanssa!
mä en taas sitten pätkääkään viihdy sinkkuna, vaan oman kullan kainalossa on ehottomasti paras paikka :) ja omaa kultaa ei vaiheta mielellään ollenkaan, mikäli kohdalle sattuu mainio yksilö, niinkuin oma äijäni :)
miettikää jotai baari iltaa.. kuinka tylsää on jos kaverit pokaa naisia ja itte oot varattu.. kyllä mua ottais päähä olla ainaki siellä sit jos oisin varattu koska jos pettää nii siit jää aina paska fiilis...
jää siitäkin joskus paska fiilis ku kännipäis pokaa jonkun naisen kestä ei sinänsä välitä. harvoimpa jostain baarista tuntuu löytyvän muuta seuraa ku ooh ooh spruits moikka.
Sinkkunaiset on kivoja, ja heidän kodit on usein mukavasti sisustettuja. Monesti sunnuntai aamuisin
lakanat joutuu pesuun.
Yksin yksin aina vaan. Vuodet kuluu. Tulee kamalia ehdokkaita vastaan. Kauanko voi kärsiä.
Itse, kun olin sinkku oli niitä hetkiä jolloin nautti siitä ja oli ihanaa ihastua aina uudelleen eri mieheen ei niin vakavasti, mutta en minä vaihtais tämän hetkistä suhdettani pois. Ainakin minulla on suhde, jossa en ole sidottu, vaan saan mennä tyttöjen kanssa jos haluan ja tehdään yhdessä päätökset, ei niin että toinen van päättää. On nytkin niitä huonoja hetkiä, mutta enempi hyviä.
Tässäkin on tietysti omasta asenteesta kiinni, että nauttiiko yksin olosta ja siitä suunnattomasta vapaudesta vai onko mukavampi, kun on kainalo, johon painautua, kun on ollut kurja työpäivä ja kaikki potkii päähän. Tärkeintä on kai pyrkiä elämässä siihen tilaan missä on onnellinen ja minä olen siinä nyt. :)
"(joskushan miehet voi olla aika sikoja..;) "
Just joo, hitto näitä rasisteja, kyllä se meillä olen MINÄ joka siivoaa sen naisen sotkut.
aika rasittavia.
Mukavia ne (he) on olemassa, mutta kannattaa harkita ennenkuin ottaa kotiinsa.
Ekana pitää katsoa hampaat, sitten ottaako laukkaa, onko hyvät kantakirjat ja osaako olla leikkisä.
sinä jos luulet että miehet on jotain kantakirja tavaraa.Todennäköisesti kuulut niihin naisiin joilla ei ole kykyä eikä taitoa koskaan saada MIESTÄ sanan varsinaisessa merkityksessä itselleen.
Yrität siellä viisastella tyhmillä jutuillas ,sun tarinointis näillä palstoilla on niin loppuunkulunutta skeidaa että kannattais vaihtaa jo planeettaa vähintään , mikäli tajuat jotain .
vaihda vaikka nimekses pohja-sakka
Olen kai sen ennenkin kertonut: aivan järkyttävän näkönen ja peruskoulukin jäi silloin 7-luvulla pahasti kesken. Netin käytön opin työllä ja tuskalla. Köyhä, laiska, ilkea ja ruma, ruokoton akka.
Ihan voitte olla hyvillä mielin siinä mielessä.
Jos joskus kirjoittelen, yksikseni kun olen, niin kannattaa välttää Pohjan Akka nimimerkkiä...ettei tule häijy olo.
Lupaan olla laittamatta kuvaani profiiliin. Sen verran järkeä.
Miehiä olen jahdannut koko pitkän ikäni. Se jäi mainitsematta. Siinäpä sitä puuhaa riittää. Lapsiakin on 5 eri miehelle: 1 savolaiselle, yksi jollekin hämäläiselle, pari täkäläiselle, ja yhden alkuperä on tuntematon. ne on kaikki saatettu alulle kaamosaikaan (on pimeä).
Ihanaa olla 'sidottu', joutuu ja saa kysyä toisen mielipiteen asiaan kun asiaan, saa aina köllähtää ihanan kumppanin viereen [17 vuotta ihanuutta] ja nukahtaa sylikkäin,vierekkäin, käsi-kädessä suukotellen, ihanaa!
Jakaa huolet, surut, ilot ja oi mikä ihanuus oli lasten syntymät, nuo enkelit ja elämän-tarkoitukset, kuinka suloisia ja rakastettavia he ovatkaan, seurata heidän kasvuaan, tuntea aitoa pyyteetöntä ja rehellistä rakkautta heidänkin puolelta, kuinka suloista.
Ei tarvitse enää hakea, haaveilla siitä oikeasta, kulkea, etsiä, olla yksin ystävienkin seurassa kun ei sitä oikein läheistä omaa ole, tai kateellisena katsella kun nuo muut kulkevat onnellisina yhdessä, olen niin onnellinen että--> pois alta.
Olen sinkkuna ollut 10 vuotta ja parempaa ei ole. OMA RAUHA ja vapaus tulla ja mennä koska haluaa. en ollenkaan ole kateellinen näille perheellisille, joille ongelmakakarat ja itsekkäät, joskus jopa väkivaltaiset kumppanit aiheuttavat aina hermoromahduksia, henkistä vammaisuutta tai mielenterveysongelmia. valitettavasti uhkailu, väkivaltaa ovat arkipäivää hyvin monelle ns.'onnellisessa' parisuhteessa elävälle.
Olen ollut ei sinkkuna 28v. Edelleen kumpikin menemme minne huvittaa ja palaamme... Alkaa jo tuntua siltä että näiltä ns. menemisiltä on kiva tulla "johonkin" missä on "joku". Ei väkivaltaa edes henkisesti vaan pirun kiva KUMPPANI ja jatkuu. Kukapa olisi kateellinen mainitsemillesi suhteille?
Hermoromahdukset...
Toivon onnea valitsemallasi tiellä sinkkuna :)
Olet osittain oikeassa. On tietty tulemisen ja menemisen vapaus ilman kompromisseja, awesome to the max, kuten 80-luvulla olisi asia ilmaistu.
Kuten viiden tähden testi-voittajassakin, piilee sinkkuudessa se juju että yön pimeinä tunteina yksinäisyyden oikein iskiessä ei siitä vähänkään arvottomampi mies voi heti ensitöikseen polkaista suhdetta pystyyn aamupäivän ensimmäisiin tunteihin mennessä. Ei se toki mahdotonta ole, mutta vaatii niin paljon ponnistelua että katson hiljaisen kärsimisen olevan helpompi vaihtoehto.
Rakkaussysteemeissä joku kuitenkin jää loppuviimein yksin itkemään, ikisinkkuillessa vain tuskaillaan tasaisin väliajoin mikä on itkemistä helpompaa.
sairasta puhetta, vai sinkkuelämää yhtää tuskaa. parisuhteessa on kyse ainoastaan ihmisen tarpeesta hankkia jälkeläisiä eli jatkaa elämää, joka on hyvin monen mielestä elämän tarkoitus. jatkuvaa paskapuhetta perhearvoista, ihmisen ikävästä toisen luo, kun itse asiassa haetaan vaan veronmaksajii ja työkäsiä.rakkaudella muuten ei ole näiden kanssa mitään tekemistä.. ei kannata olla tyrkyttämässä parisuhde-roskaa niille jotka haluavat pysyä sinkkuna... kovin vastenmielistä.
Toiset viihtyvät yksinään ja toiset eivät.
Turha sellaselle parisuhdetta on tyrkyttää jos joku viihtyy yksinään.
Olen nähnyt paljon viisikymppisiä pareja, joilla ei ole enää mitään yhteistä. Suurin osa on näitä.
Pidetään kulissiavioliittoa kun ei haluta erota.
Kuljetaan yhdessä, mutta kotona ollaan kuin vieraita toisilleen.
Ihmisellä on tasan niin kauan hyvä olla yksin, kun ei tunne yksinäisyyttä. Jokainen kaipaa sisimmässään toista ihmistä, myönsipä sitä itselleen tai ei. Yksinäinen ihminen alkaa erakoitumaan hiljalleen huomaamattomasti, hän kokee joukkoon kuulumattomuutta parisuhteessa elävien kanssa.
Sinkkuus on ahdistavinta juhlapyhinä, viikonloppuisin, loma-aikoina, perhetapahtumissa, sukujuhlissa, vanhoja sukulaisia ja tuttavia kohdatessa.
35 -vuotiaana työ pitää elämänmenossa kiinni, mutta entä, jos työ menee alta? Työttömyys, sairastuminen? Hiljaiseksi ja yksinäiseksi menee.
Mistä moinen raivon purkaus? Tekstisi sävystä päättelisin, ettei sinkkuelämäsi kovin auvoisaa ole.
(tähän sellainen iloinen hymiö)
joo myös lehtiä lueskellessa siinä selviää kans, miten 'onnelliseksi' parisuhde ihmiset tekee. suomen tunnetuimmat rakkaustarinat viimeaikoina ovat olleet matti-mervi ja vanhasen-kurosen jutut. Kyyhkyset työllistivät poliisia ym.viranomaisia useampaankin otteeseen :D:D. Hyvin nuorena ja naiivinä siinä tietysti tulee haaveiltua vaikka mistä, mutta todellisuus on 'vähän' muuta ja joskus on luovutettava..
oon todella samaa mieltä sun kanssa tosta sinkkuudesta. mä oon ollut naimisissa kerran ja eronnut siitä. sen jälkeen en oo alkanut seurustelee. en koe olevani valmis sitoutumaan vaan haluan pitää hauskaa niin kauan ku on vaan mahollista. naisilla on vaan tossa hauskan pidossa ja yhenillan jutuissa se huono juttu.. ainakin yhenillan jutuissa naiset leimataan aika nopeasti horoiksi mut onhan meilläkin tarpeemme.
on todella ihanaa nauttia vapaudesta ilman mustasukkasta miestä ja sitä et kytätään perään joka asiassa.
tottakai sitä kaipaa välillä toista ihmistä lähelle mut mulla ainakin riittää se satuinainen läheisyys tällä hetkellä.
Ehdottamsti samaa mieltä. Itselleni riitti muutama viikko seurustelua. Käämit paloi ja elämä meinasi muuttua toisen pillin mukaan tanssimikseksi. Mitään ei muka saanut tehdä oman mielen mukaan. Se johtikin siihen, että sanoin suorat sanat ja nyt nautin taas vapaudestani. Olen aina tykännyt olla sinkku, mutta sitä eivät kaikki toiset tunnu millään ymmärtävän. Kuulemma asia tulee lähiaikoina muuttumaan, mutta niin he ovat sanoneet jo yli kymmenen vuotta, mutta seurustelu halut eivät kuitenkaan ole lisineet. Itse asiassa se ärsyttää kun he olettavat, että kaikkien pitää seurustella. Itse en ainakaan jaksa pyöriä saman naisen kanssa koko elämää. Tasainen vaihtelu virkistää. Ja esim. baari illoissakin on paljon enemmän jännitystä kun sinne lähtee sinkkuna.
Usein seurustellessa naiset rupeavat vielä haluamaan lapsia ja sekös kauhukuva olisikin. Tietysti sitten vanhana jokin aikuinen lapsi saattasi olla ihan kiva, mutta en TODELLAKAAN ole valmis kärsimään vauvan rääkymisestä tai teinien vittuilusta. Lisäksi rahaa jää muuhun kivaan kun lapsia ei hommaa.
Että näin meillä...
Olenpa vaan samaa mieltä..se vaan et rauhassa ei saa olla nytkään..kaikki ex.miehet ja uudet pompottaa..mut silti itse päätän..eipä ole aina joku natkuttamassa miksi olit niin myöhään missä ja missä..vaiks olis töissäkin ollut..ainut harmi et varma petilämpö ei aina saatavilla..vaiks eipä sitä ollut suhteen loppuvaiheillakaan..
Samaa mieltä sun kans... On välillä todella vapauttavaa saada olla yksinään, vaikka tykkäähän sitä välillä olla myös suloisen miehen kainalossa takkatulen äärellä.. ;DD Ja sitä paitsi, miehetkin on hyviä siivoomaan. ;DD
:D
Kaikessa hyvä ja huonoa! Olisi parasta nauttia hetkestä ja ottaa siitä hyvät asiat irti. Joskus se vain on vaikeaa, kun kaipaa syliä ja läheisyyttä! Mutta tosiaan samaa mietin itse tänään, että asiat on hyvin ja tosiaan aika ihanaa, kun saa harrastaa, matkustaa ja mennä :)
eläneenä. En vaihtaisi päiväkään sinkkuna oloon. Nyt on mukava vanheta yhdessä (mikäli luoja vain suo).
... että leskeksi jäät ennemmin tai myöhemmin...ne vaan on tilastot,miehet kuolee aiemmin...nauti yhdessäolosta niin kauan kuin mahdollista.. :) Ehkä kohtaatte seuraavassakin elämässä? :)
Olen myös ollut vaikeissa suhteissa ja nyt siis sinkkuna. Kyllähän yksinäisyys välillä ahdistaa, kun lapsiakaan ei ole, mutta kait sitä on sen verran vahvistunut että jaksaa maksaa "vapautensa" hinnan :)
Nytkin olisi kiva jonkun kainaloon nukahtaa, eikä pyöriä täällä netissä, mutta huomenna se kaipuu on historiaa.
Haluan kyllä hyvän parisuhteen kunhan se OIKEA ihminen vain osuu kohdalle.
Tsemppiä kaikille!
Kaksikymppinen vannoutunut sinkku ei ole nelikymppisenä enää yhtä vannoutunut sinkkuudelle. Elämä opettaa ja nelikymppisenä alkaa parivalinnassa rima laskemaan kummasti, oikeat vähenevät ja jokaisella kohtuullisellakin mahdollisuudella on jo monta elämää takana. Vanhoista suhteista on lapsia ja kokonaisia sukuja puuttumassa elämään ja sotkemassa uuden suhteen mahdollistamista. Ihmiselämistä on tullut helvetillistä sekasotkua juuri sinkkuelämän ihannoinnin takia.
"Olen myös ollut vaikeissa suhteissa"
Minua ainakin ihmetyttää tämä "vaikeissa suhteissa oleminen". Kai se on osoitus siitä, että osa naisista ei osaa elää yksin, kunnes sopiva kumppani löytyy tai pelkäävät elää yksin ?! Eikös sen pitänyt mennä niin, että nainen valitsee kumppaninsa ? Vai voisiko olla niin, että tuo suhteen vaikeus kumpuaa ihan omasta päästä eli se on enemmän itse aiheutettu "ongelma". Voisko ratkaisu olla se, että naiset tarkistaisivat kriteereitä, joilla miehiä hakevat.
mutta muistathan että naisetkin ovat enemmän tai vähemmän, riippuen tapauksesta, sottaisia, jättävät vaatteita minne sattuu yms. Joten ei se miehenkään elämä niin helppoa ole parisuhteessa (4 vuotta sinkkuna etäsuhteen jälkeen) ja naisilla on huono tapa motkottaa ja mäkättää melkeimpä joka asiasta...siis tämä on vain ja ainoastaan parisuhteeseen liittyvää mitä olen sanonut, ystävänä viihdyn kyllä naistenkin seurassa esimerkiksi ostoksilla... jos ettei usko kokeilkaa vaikka
Itse olen seurustellut pari vuotta ja olemme tällä hetkellä avoliitossa. Kyllä minä saan mennä minne haluan ja syödä mitä haluan, mutta jos vähääkään toista tahtoo kunnioittaa, on mielestäni suhteen toinenkin osapuoli otettava huomioon ja kun seurustellaan, ei mielestäni kaikki ole niin kuin sinkkuna oli. Kyllä minäkin käyn tyttökavereideni kanssa välillä baarissa ja ostan karkkia niin paljon kuin jaksan syödä ja avomieheni saa juoda kaljaa milloin huvittaa jne..mutta kaikesta huolimatta hyvässä suhteessa kysellään toisenkin fiiliksiä eikä vain tuijoteta omaan napaan(mitä sinkkuna saa tehdä)
Miksi olla liitossa ja tyytyä yhteen pilluun, kun voi olla vapaana ja nauttia monesta pillusta.
Miksi tehdä yksi mies onnettomaksi menemällä naimisiin, kun voi tehdä 100 miestä onnelliseksi olemalla sinkku ;)
Miksi olla liitossa ja tyytyä yhteen mulkkuun, kun voi olla vapaana ja nauttia monesta mulkusta.
Onhan siinä sinkkuna olossa aina ne hyvät puolensa, vaan kun sitten kaverit on kaikki parisuhteissa ja niilläkään ei aina sitä aikaa ole (milloin juuri itse haluaa) kun heillä on perheensä..ja sitten nää loistokkaat juhannukset ja uudetvuodet..niin sit oletkin ihan yksin kotona kun muilla on se perhe tai se mies kenenkä kanssa niitä viettää..sinulla ei ole sitä kenen kainaloon käpertyä..On se kyl ihanaa kun on se oma koti mitä sisustaa niin kuin haluaa..muttei siihen sitä miestä heti tarvii ottaakaan asustamaan..asuukoon omassa..ainakin siihen asti että siitä todellakin vakavaa tulee...Mutta tosiaan olen itse ollut parisen vuotta sinkkuna ja ikääkin on jo sen verran että kyl mä nämä sinkkupäiväni vaihtaisin mieeluusti siihen kunnon mieheen..ja tokihan ne oman kodin sistus jutut on tehtävä selväksi:)..nainenhan ne muutenkin yleensä päättää..joten sinkkuna olo ei minun mielestäni ole niin hohdokasta..ainakaan pitemmän päälle..joistain jutussa sitä toki on vapaampi..mut mieluumin jäittäisin itse nekin pois..
vittu sääälittävä huora :D haluisit itekki suhteen mut levee persees karkottaa kaikki miehet! Kukaa ei kyttää eikä rajota suhteessa. Jos rakastat toista ni et edes halua muita huora! ei pitäis olla ongelma. Jos et rakasta ni mitä pelaat. ole yksinäs ja pelaa, paitsi jos oot niiiin rima ettet saa muilta :D :D vitun köyhä huora
"ja silloin kun on joku jotain rakastaa"
OLLA SINKKUNA ON KIVAA.
KUN ON NIIN VAIKEAA SOLMIA SUHTEITA KUN KAIKKI NÄYTTELEE JOTAIN "KOVISTA" TAI "PRASSAA" JOTAIN MUUTEN VAAN.
IHAN KU OLIS IHMISILLÄ JOKU KALVO PÄÄLLÄ.
KAUPUNGILLAKIN KAIKKI MUIJAT KULKEE NOKKA PYSTYSSÄ JA TSIIGAA ET ONKS JOLLAIN MAKEEMMAT AURINKOLASIT KU MULLA . TERV. TAVALLINEN MIES
Ei sinkkuus ole hauskaa. Tässä tapauksessa tarkoitan sellaista aitoa sinkkuutta, ettei ole edes mitään satunnaisia seksikumppaneita vaan ainoastaan ja yksinkertaisesti 32 v mies ilman naista, eikä mitään seurustelua pitkään (14 v) aikaan. Toissapäivänä rohkaisin mieleni viereisessä videovuokraamossa ja kysyin sen tiskillä toimineelta nuorelta naiselta, josko hän haluaisi tavata jonakin iltana vapaa-ajalla. Vastaus oli, että hän seurustelee.
Kaikilla sinkkuus ei taida olla kovin onnellista aikaa. Itse olen tässä "nauttinut" siitä pian jo viisi vuotta kohta ilman suudelmaakaan!!! En olisi koskaan uskonut tällaisen olevan edes mahdollista. Monet sanoo hyvännäköiseksi ja kehuu monin tavoin, mutta yksin saa silti aina olla. Kaikki jutut aina menneet jotenkin mönkään. Ovat vain yhtäkkiä kadonneet, todennäköisesti joidenkin rikkaampien matkaan. Jatkuvilla sydänsuruillani on hyvin haitallisia vaikutuksia. Mistään ei tule nykyään enää oikein mitään, olen kokoajan masentunut ja onneton. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa. En pysty keskittymään mihinkään. Mielenterveyteni ja terveyteni muutenkin on pahasti vaakalaudalla. Käytän jatkuvasti päihteitä ja lääkkeitä yrittäessäni päästä noidankehästä, tai edes pysyäkseni järjissäni.
Järestään asetetaan liian suuria vaatimuksia parisuhteelle ja sen osapuolille. Kuka niitä kykenee täyttämään, jos ei, ok vaihdetaan toiseen, vaihtamalla ei ongelmat poistu.
Tärkeimmäksi nostetaan kysymys: mitä minä haluan?
Miksi kaikista on tullut niin itsekkäitä, ettei kyetä tiimi-elämiseen?
onneksi tietokone on keksitty!Ala kirjotella ja paady naimisiin,eri kulttuurissa!
niin...loppujen lopuksi asia on aika yksinkertainen,onko itsekas vai ei,ja kuinka paljon.Kuinka paljosta on valmis ITSE luopumaan toisen hyvaksi,eli kuinka paljon rakastaa toista ihmista.Sita saa mita tilaa.
Minä olen aina tuntenut joutuvani seurustelusuhteissani lopulta hyvin ahtaalle. Tuntuu ihan että omasta minuudesta joutuu luopumaan, kun yrittää pitää yhteisen arjen sujuvana ja harmonisena. Kaikki nuo kirjoittamasi asiat ovat minulle todella tuttuja. En vaan vielä voi ymmärtää että miksi asiat menee niin. Vika on varmasti minussa ja näissä tietyntyyppisissä, kontrolloivissa ja kritisoivissa miehissä, joita näytän aina alitajuisesti etsivän, vaikka täysin muuta toivoisin.
Olen taas parisuhteessa. Muistelen kaihoten lyhyitä aikojani sinkkuna. Kyllä tämä on kai itsetutkiskelun paikka minun kohdallani. Mutta silti tahtoisin sanoa sinkuille: nauttikaa! Teillä on hieno tilaisuus elää nyt juuri sellaista elämää kuin ikinä haluatte!