Vihaan itseäni. Olen ikuinen "huomenna aloitan" -laihduttaja. Pystyn pitämään terveellisiä elämäntapoja yllä korkeintaan kaksi viikkoa, sitten tulee repsahdus milloin milläkin tekosyyllä. Rankka päivä/viikko, kaverin saunailta, synttärit, kesälomareissu jne jne. Ei siinä mitään, jos se olisi vain yhden päivän repsahdus, mutta usein siitä tulee monen päivän "syrjähyppy" joka ei jää puntarilta huomaamatta. Kaljaa, pitsaa, makkaraperunoita ym. sontaa. Pohjimmiltaan kun sattuu pitämään kaloreista, on niistä todella vaikea luopua. Tarvisin jonkin suuremman motivaation tähän hommaan, mutta en tiedä mistä saan sen energian. Tällä hetkellä itsetunto matelee ja housut puristaa juhannuksen jäljiltä. Ei oo helppoa.
pikkutuntien avautuminen
i_hate_myself
2446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan turhaan vihaat itseäsi, ei elämässä ole kysymys laihduttamisesta/laihuudesta. :) Nykyajan laihuuden ihannointi tosin antaa kuvan langanlaihasta naisesta, mikä on mielestäni täysin turhaa, pitäähän ihmisen nyt sentään pystyä nauttia elämisestä!
Et myöskään ole yksin ongelmasi kanssa, myönnän, että minullakin on taipumusta suunnitella aina välillä laihduttavani, mutta yleensä se loppuu samankaltaisiin pikku repsahduksiin. Sen takia pyrinkin elämään/syöden ihan tavallisesti, vieden kummiskin koiraa ulos pari kertaa päivässä muutaman kilometrin lenkille. Jos haluat laihtua hitaasti ja varmasti, suosittelen, että aloitat kävelylenkkien tahkoamisen. Niistä saa energiaa, hyvät unet ja lenkin jälkeen voi aina hyvillä mielin syödä jotain hyvää. Voimia ja hali sinulle!
Cheer up! :)
Sinänsä tuossa käytöksessä ei ole mitään outoa, se on ihmiselle luonnollista tuntea vetoa niitä ruokia kohtaan, joissa on paljon energiaa. Tämä juontaa juurensa ihmisen selvitytymisestä ja kehityksestä läpi tuhansien ja tuhansien vuosien. Ei aina ole ollut näin paljon ruokaa tarjolla. Ihmisen keho on sopeutunut tilaan, jossa ruokaa on niukasti. Sen takia on tärkeää että ihminen osaa vaistomaisesti valita ravinnosta niitä aineita, joista saa mahdollisimman paljon energiaa helposti. Siksi me olemme mieltyneet korkeaenergisiin ruokiin. Se on sisäänrakennettuna.
Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät tykkää mistään muista kuin ns. terveellisistä ruoiasta. Ja siitä johtuu länsimaisen ihmisen lihomisongelmat. Meitä ei ole luotu tällaiseen elämään, jossa emme liiku. Ihmisen elämän ideaali pitäisi olla sellaista, jossa kehomme tekee fyysistä työtä koko päivän, jolloin myös energiansaantimme saisi olla runsaampaa. Valitettavasti nykyajan elämäntyyli ei tähän taivu, joten on pakko ottaa itsestään niskasta kiinni ja säännöstellä sitä ruoan energiamäärää.