miksi suhteet aina kaatuvat, vaikka yrittää kaikkensa? Miksi elämä on samaa mössöä? Mihin lähtisi opiskelemaan tässä jossakin vaiheessa, pitäisi mennä varmaan alalle missä valtaosa naisia? Mistä ihmeestä löytyy? Pitäisikö ottaa riski ja muuttaa ulkomaille (hankkia sieltä ensin työ).
Mitähän sitä tekisi, tuntuu et elämä pyörii paikallaan.
Mitähän sitä tekisi, tuntuu et elämä pyörii paikallaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
välillä tai ehkä suurimmaksi osaksi että elämässä ei oikein tapahdu mitään. No, mitä siinä sitten pitäis tapahtua? Ei kuule pysty kenelläkään koko ajan tapahtumaan ainakaan suuria asioita. Se on vaan sellaista harhaa... Arkipäivää se on suurimmaks osaks tää elämä. Pitää osata iloita ihan pienistä asioista, koska suuria asioita kuten esim. oma asunto, työpaikan vaihto, häät tai vaikka lasten syntymä - näitä ei tapahdu yleensä montaa kertaa elämässä. Jo se että on terve on yksi ilonaihe, koska sairaana on paljon vaikeampaa ... Tää kuulostaa fraasilta, mutta jos ajattelee asioita realistisesti, niin totta se vaan on. Arjen pyörittäminen vaatii sitkeyttä oli sitten yksin tai vaikka kuinka monen keskellä. Itte se on loppujen lopuks ittelleen ne vaihtelut keksittävä ja se miten tätä elämää elää. On tää kuiteskin ainutlaatuinen tilaisuus olla täällä, vaikkei sitä moni tuu ajatelleeks. Sun elämässäs on vielä niin monta kysymystä näköjään auki, että sekin stressaa, mutta kun toi vyyhti alkaa purkautua, niin sitten alkaa helpottaa (sanoo niminerkki "kokemusta on samoista asioista"). Sun pitää vaan uskoa tulevaisuuteen ja ennenkaikkea ELÄ. Tee asioita ja kokeile uusia juttuja ennakkoluulottomasti, niin elämä kyllä alkaa kannatella eteenpäin. Älä jää tuleen makaamaan, eli älä vaivu itsesääliin... Pidän sulle peukkuja :)!!
toi viestisi jo piristi :) Onnea sullekin jatkoon!
todella hyvältä ittestäki jos on ees jotenkin pystynyt toiselle tuottaa helpotusta. Kiva jos pystyin piristämään sinua. - Ja kiitos toivotuksista.
Otetaan kuule tästä kesästä ne ilot irti mitä voidaan ... :) Eikä anneta asioiden masentaa mieltä, ei tätä elämää ole tarkotettu pelkäks masennukseks - sitä vartenhan meillä kait on käytettävissä monenlaisia tunteita... Heips!
sanoja, joiden tarkoituksen minäkin tajusin vasta kun terveydessä alko olemaan häikkää. On suurta ylellisyyttä, että voi käydä esim. kaupassa normaalisti. Pienistä asioista pitää löytää se ilo. Arkea tämä elämä suurimmaksi osaksi on, eikä juhlaa. Itsestään on aloitettava. Opeteltava rakastamaan itseään ja tulemaan toimeen itsensä kanssa. Vasta sen jälkeen alkaa katselemaan sitä ihmistä, jolle voisi itsensä avata.
OPISKELLA JA HANKKIA AMMATTI JA OMA ASUNTO JA SITTEN VASTA, JOS ON AIVAN PAKKO, OTTAA SE KIVIREKI VEDETTÄVÄKSEEN JA NE ARJEN AHDISTAVAT KUVIOT JA AVIOEROT ETC. ETC.
Suosittelen kesäloman oheeseen muutamia kirjoja, voi aloittaa esim lempikirjailijastani Paolo Coelhosta ja läpimurtokirjalla Alkemisti.Tarina vähän vastaava kuin klassikko Pikku Prinssi.Älä etsi onnea suhteista väkisin, etsi se onni elämästä, ei siihen aina tarvita kahta ihmistä.Muuten ulkomailla työskentely pitäisi asettaa pakolliseksi kaikille, suosittelen lämpimästi. On mitä muistella sitten kiikkustuolissa.
Tässäpä on yks mies hieman samassa tilanteessa, näennäisesti ulospäin ei varmasti ole mikään suuresti pielessä, mutta oma elämä on aikalailla rempallaan. On työ (vakinainen) muttei tyydyttävä, siinä menee lähes kaikki aika jolloin voisi muuta harrastaa, katsos iltatyö... olen sinkku ollut noin 2v, jätin silloisen tyttökaverini omakohtaisten ahdistusten takia... en koskaan kaikkea kertonut.. siitä lähtien olen vain ollut oravanpyörässä, tehnyt työtä ja kuluttanut kaiken sen myötä.. on uus kämppä nyt kuitenkin ja olen tähän tyytyväinen muttei tää tunnu silti kodilta.. ei yksi yksinäinen sielu löydä kotia.. kirjoitan pikku jurrissa yksin muttei sekään haittaa.. minulla on kavereita, aika paljonkin mutta kaikilla on oma elämä ja yhtä lukuunottamatta kaikilla on elämänkumppani. Olen kuin outo lintu siinä väärään kasvaneessa puussa josta timppa laulaa. en tiedä, jollain ihme sisulla sitä painaa nää päivät läpi että tienaa leipänsä. Se kai se pitääkin jollain tavalla kasassa. Pitäis löytää uus ala, sen tiedän muttei sekään ole helppoa kun on niin tuulella vietävä persoona toisaalta. välillä kiinnostaa joku ala ja taas joku toinen. nykyiseen hommaan menin vaan harjoittelemaan ja nyt olenkin sitten ollut siinä jo reilu 3v ja vakinaisena.. tiedän että vakinaiset hommat on tiukassa mutta en ole silti tyytyväinen. työaika on jo sellainen tekijä joka eristyttää normaaleista työajoista nauttivista ihmisistä. ei ole aikaa harrastuksille ja sitä kautta myöskään kenties elämänkumppanin "etsintään", tämä hipsuissa sen takia että uskon kuitenkin kohtaloon että se tulee se oikea kun on tullakseen.. toisaalta hieman vanhanaikaista ajattelutapaa toisaalta..
Itse on se joka päättää elämästää eikä pitäis jäädä paikalleen, tuleen makaamaan.. joskus se vaan se uskallus ei riitä varsinkin kun on ujo luonne kaikenkaikkiaan. mutta kyllä tuolla joku homma odottaa ja olen myönteinen yksinäinen kulkija kaikkinensa. toivon sulle myös toivoa jatkoon.. ps. anteeks hieman sekalainen kirjoitteluni.