Onko muilla sellainen ole treffeille mentäessä, että ei edes oikein huvittaisi ja voisipa ne perua. Näin tapahtuu sellaisten ihan mukavien ihmisten kanssa, jotka kuitenkaan eivät ole voineet viedä jalkoja alta heti ensimmäisellä kerralla. Tulee vain sellainen ole, mitä turhaan lähteä ulos ja pakolla yrittää jutella toisen kanssa pari tuntia ja oppia tuntemaan toinen kun jo nyt ajattelen että eipä tästä mitään tule.
Miksi ei voi ensin tutustua ihmiseen ja sen jälkeen vasta päättää haluaako viettää aikaa tämän kanssa? Miksi pitää muodostaa ihmisestä jokin ihme ennakkokäsitys jo ennen treffejä?
Vai tulisiko vain satsata niihin ihmisiin jotka vievät jalat alta heti ensimmäisellä tapaamisella, vaikka heidät tuntee aivan yhtä huonosti kuin ne muut ihmiset. Ihmisestä vain muodostaa jo valmiiksi jonkin ihme kuva. Ärsyttävää!
Miten pääsee eroon tästä ahtaasta ajattelusta?!
Miksi ei voi ensin tutustua ihmiseen ja sen jälkeen vasta päättää haluaako viettää aikaa tämän kanssa? Miksi pitää muodostaa ihmisestä jokin ihme ennakkokäsitys jo ennen treffejä?
Vai tulisiko vain satsata niihin ihmisiin jotka vievät jalat alta heti ensimmäisellä tapaamisella, vaikka heidät tuntee aivan yhtä huonosti kuin ne muut ihmiset. Ihmisestä vain muodostaa jo valmiiksi jonkin ihme kuva. Ärsyttävää!
Miten pääsee eroon tästä ahtaasta ajattelusta?!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo, mulla on ihan sama juttu.
Tekis mieli perua treffit muttei kehtaa enää
juuri ennen treffejä ja sit treffien ajan miettii
koko ajan milloin nää loppuu.
Ei mulla ole mitään neuvoa, ehkä halusin vaan ilmaista, että samanlaisin ajatusmaailmoja löytyy.
Erittäin tuttua.Kiinnostavaankin ihmiseen katoaa kiinnostus melko pian kun alkaa huomamaan joitakin epätoivottuja merkkejä. Ihmissuhteet miehen ja naisen välillä ovat loppujen lopuksi epätoivottuja mutta "pakon" sanelemia.
Joko nainen on liian hieno tai liian epähieno, liian kiinnostunut tai liian hälläväliä suhtautuva muhun.....yhdet treffit olen käynyt ja vieläkin kummastuttaa kuinka voikaan netissä ihastua ihastuttavaan persoonaan joka onkin ns. jokinorsu. Ok, pieni ylipaino ei pahitteeksi pitäisi olla mutta kun painoa on neitonorsulla päälle 100 ja proifiilissa sanat normaalipainoinen niin odotin jotain muuta kuin yli 100 kiloa. Tai voihan hän olla alle 100 kiloakin kun ei suostunut painoaan kertomaan kaverilleni.
Ei siinä mitään, itsekään en ole täydellinen, myönnän että en viihdy lihavien naisten kanssa mutta joillekin sellaisetkin menettelevät. Huonoja treffikokemuksia, odotukset eivät täyttyneet ja odotat ettei ne koskaan tule täyttymäänkään? Haluat jotain suht komeaa treffiseuraa, kukapa ei haluaisi....etsivä kuitenkin löytää...ei saa jäädä himaan makaamaan vaan käymään treffeillä katsomassa vaikkei ajatus isommin kiinnostakaan. Jonkinlainen virkistävä tyyppi siellä voi olla kuitenkin yllärinä, koskaan ei voi tietää varmasti kuinka hyvin tai huonosti alkaa synkkaamaan.
Ps. EI se naama, vaan se kroppa...aaah
pahimmasta painajaisestani: Tyttö sanoo itseään normaaliksi, mutta onkin 100 kiloinen.
Treffeistä tulisi TODELLA kiusalliset!
Itse tarvitsen aikaa ihastumiseen, mutta tiedän kyllä heti ensitapaamisella, onko minulla mahdollisuuksia innostua naisesta vai ei.
Jos ihastun heti ensitapaamisella, niin silloin on ollut alkoholi mukana jouduttamassa tunteiden kulkua ja ollaan edetty vähintään kähmimis- ja suutelemisasteelle. Kukaan ei koskaan vie jalkojani alta kun olen selvinpäin.
Ihan innoissaan että pääsee treffeille, mutta treffien aikana tulee fiilis, että nää pitäis saada lopetettua jotenkin tyylikkäästi, vaikka en ole tutustunut koko ihmiseen, enkä ainakaan ulkonäöllisesti näe mitään esteitä.
Miksi mennä treffeille ylipäänsä, jos on jo ennen treffejä tunne ettei haluaisikaan ?! Tuo vaikuttaa pakkopullalta, että pakko mennä ja tutustua johonkin ihmiseen, jotta olisi joku edes.
Itse en menisi treffeille ellen tuntisi että todella haluan tavata tietyn ihmisen.
Musta tuntuu että ihmiset ovat hirveän epätoivoisia, pitää olla joku, ettei vaan tarvitse olla yksin. Olisi hyvä mennä itseensä ja tutustua ensin kunnolla itseensä ennenkuin tutustuu toisiin. Treffaili treffailun vuoksi - mahtaa olla tylsää !
Sama täällä, menen treffeille mielelläni, koska se viimeistään selvittää millainen toinen on ihmisenä. Ei ole ollenkaan pakkopullaa mennä tapaamaan treffikumppania.
Tulee äkkiä mieleen, että jos menee valmiiksi negatiivisella asenteella ensitreffeille, niin se ei todellakaan ole paras mahdollinen lähtökohta mahdolliselle tulevalle suhteelle.
En missään nimessä kategorioisi itseäni epätoivoisiin pakko-olla-joku -tyyppeihin! Olen vain huomannut, että ne ihmiset jotka vievät jalat alta jostain syystä ovat jonkinlaisia sitoutumiskammoisia. Ja tämähän tietysti tarkoitaa klassisesti että ihastun renttuihin. Tähän mennessä olen jättänyt heti sellaset treffit väliin, jotka eivät ole vieneet jalkoja alta heti ekalla kerralla, mutta nyt olen alkanut miettimään että kaavanihan on ihan pyllyllään! Miksi en antaisi näille mukaville ihmisille toista tilaisuutta ja samalla itselleni toista tilasuutta ihastua heihin. Jos ihastumista ei tapahdu, niin en takulla jatka tapailua.
Ei siis ole pakko olla joku, mutta joskus vierelle kaipaa toista. Jos ei ihastu niin yksinkin menee ihan kivasti.
"...ne ihmiset jotka vievät jalat alta jostain syystä ovat jonkinlaisia sitoutumiskammoisia. Ja tämähän tietysti tarkoitaa klassisesti että ihastun renttuihin."
Voihan olla, että sitoutumiskammoisuus tarkoittaa, että mies on renttu, mutta yleensä se kyllä tarkoittaa, että mies ei halua sitoutua sinuun (=miesten versio naisten "ihan kiva" -kommentille).
En oletakaan, että kaikki jotka eivät halua sitoutua minuun olisivat sitoutumiskammoisia. Se ei ollut se pointti. Tietysti on tullut vastaan ihmisiä, joille olen itse ollut vain ihan kiva. Kaikille tulee. Lähinnä tarkoitin ihmisiä, jotka kolmeakymppiä lähestyessään eivät vielä ole kyenneet parisuhteeseen kertaakaan ja jotka kuitenkin yrittävät kovasti.
Noh, mutta samapa se. Kävin treffeillä ja hauskaa oli vaikka tyyppi ei ensimmäisellä kertaa jalkoja vienytkään alta. Toinen mahdollisuus näköjään kannattaa! =)