Hyvät ihmiset, elämme Suomessa, kateellisten luvatussa maassa. Suomi on maa, jossa ei saa
tai ei ainakaan saisi menestyä. Suomessa on myös periaate- jos et itse menesty, pyri tuhoamaan edes toisen elämä niin pitkällä tähtäimellä kuin mahdollista.Tuhoa toisen omaisuus ,terveys, kaikki
minkä voit vain toiselta tuhota. Näin se vain valitettavasti.
Me yritämme olla jokin eurooppalainen sivistysvaltio, mutta ainakin käytöstavoista päätellen olemme suurimmalta osin lähes metsäläisiä. Meillä on myös huono itsetunto-mitenköhän ulkolaiset meistäkin ajettelevat, mietimme. Niimpä kohtelemme kaikki ulkolaisia vieraita yliömäisen hyvin ja suorastaan makeilemme heitä, mutta toinen toisillemme me olemme susia.
Ja kuka sitten on työpaikkakiusaamisen- ja tuhoamisen uhri.Se kiltti ja tunnollinen, hyvin työnsä tekevä henkilö, joka saattaa olla vieläpä
hauskannäköinen.Niimpä monet alkavat pitämään häntä kilpailijanaan, ja ne jotka eivät pidä, menevät tuhoamiseen mukaan koska jos et tuhoa- olet seuraava tuhottava. Ja uhriksi valitaan aina sellainen, jolla ei ole ketään kavereita, tuttavia, sukulaisia, jotka voisivat tarvittaessa auttaa.
Työpaikoissa valitsee tänäpäivänä viidakon laki ja jos olet ujo ja jännittäjä eikä sinulla ole tukiverkostoa ja olet vähänkin hyvä jossakin, olet hyvin nopeasti seuraava uhri. Ja kaikkein pahinta on, että tuhoamisesta tietävät, eivät
halua/viitsi/pelkäävät puuttua siihen.
Monissa työpaikoissa on tänä päivänä aivan väärä periaate- paikan saa tuttavan lapset.Heille ei oikeastaan voi sanoa mistään, edes asiasta, eivätkä he ainakaan koskaan tule työpaikkakiusatuksi.Sitten ovat ne ujot, mutta hyvin työnsä osaavat, jolla ei ole tukijoukkoja.
Heistä tehdään syntipukkeja ja heihin koko työyhteisö purkaa paineensa.Myöskään syntipukkia ei auta kukaan tai ainakaan siitä ei ole mitään käytännön merkitystä; kiusaaja/kiusaajat saa(vat) jäädä taloon ja syntipukki lähtee. Myöskään oikeastaan mitkään kanteleut viranomaisille, työsuojeluun, työterveydenhuoltoon jne ei tuota toivottua tulosta.
Mitä mieltä olette? Kirjoitan tässä omasta kokemuksesta ja vaikeaa on todella ollut. Elleivät kaverit olisivat edes kuunnelleet minua,
voi olla etten olisi enää tässä kirjoittamassa.
Suomi on aika vaikea maa asua.
tai ei ainakaan saisi menestyä. Suomessa on myös periaate- jos et itse menesty, pyri tuhoamaan edes toisen elämä niin pitkällä tähtäimellä kuin mahdollista.Tuhoa toisen omaisuus ,terveys, kaikki
minkä voit vain toiselta tuhota. Näin se vain valitettavasti.
Me yritämme olla jokin eurooppalainen sivistysvaltio, mutta ainakin käytöstavoista päätellen olemme suurimmalta osin lähes metsäläisiä. Meillä on myös huono itsetunto-mitenköhän ulkolaiset meistäkin ajettelevat, mietimme. Niimpä kohtelemme kaikki ulkolaisia vieraita yliömäisen hyvin ja suorastaan makeilemme heitä, mutta toinen toisillemme me olemme susia.
Ja kuka sitten on työpaikkakiusaamisen- ja tuhoamisen uhri.Se kiltti ja tunnollinen, hyvin työnsä tekevä henkilö, joka saattaa olla vieläpä
hauskannäköinen.Niimpä monet alkavat pitämään häntä kilpailijanaan, ja ne jotka eivät pidä, menevät tuhoamiseen mukaan koska jos et tuhoa- olet seuraava tuhottava. Ja uhriksi valitaan aina sellainen, jolla ei ole ketään kavereita, tuttavia, sukulaisia, jotka voisivat tarvittaessa auttaa.
Työpaikoissa valitsee tänäpäivänä viidakon laki ja jos olet ujo ja jännittäjä eikä sinulla ole tukiverkostoa ja olet vähänkin hyvä jossakin, olet hyvin nopeasti seuraava uhri. Ja kaikkein pahinta on, että tuhoamisesta tietävät, eivät
halua/viitsi/pelkäävät puuttua siihen.
Monissa työpaikoissa on tänä päivänä aivan väärä periaate- paikan saa tuttavan lapset.Heille ei oikeastaan voi sanoa mistään, edes asiasta, eivätkä he ainakaan koskaan tule työpaikkakiusatuksi.Sitten ovat ne ujot, mutta hyvin työnsä osaavat, jolla ei ole tukijoukkoja.
Heistä tehdään syntipukkeja ja heihin koko työyhteisö purkaa paineensa.Myöskään syntipukkia ei auta kukaan tai ainakaan siitä ei ole mitään käytännön merkitystä; kiusaaja/kiusaajat saa(vat) jäädä taloon ja syntipukki lähtee. Myöskään oikeastaan mitkään kanteleut viranomaisille, työsuojeluun, työterveydenhuoltoon jne ei tuota toivottua tulosta.
Mitä mieltä olette? Kirjoitan tässä omasta kokemuksesta ja vaikeaa on todella ollut. Elleivät kaverit olisivat edes kuunnelleet minua,
voi olla etten olisi enää tässä kirjoittamassa.
Suomi on aika vaikea maa asua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuollaisessa tilanteessa.
Kylä osuit naulankantaan. Jos tuohon jotain lisäisin on se, että jos tulet uuteen paikkaan etkä osaa mielistelä oikeita ihmisiä, huonosti käy!
Itse olen sellaisessa tilanteessa ja ihan kurkkua myöten täynnä näitä kateellisia nokkaansa (joka lienee toella iso) pitkin katselevia ihmisiä.
Noita pomoa nuoleskelevia iiliäisiä. Kuolkoon ja tukehtukoon omiin mehuihinsa!!!!!
Ärsyttävää lukea tuota kun joku luulee Suomen olevan jotenkin erilainen ja huonompi. Ladellaan tuommosta ihan perstuntumalta. Oikeastaan kaikkialla muualla asiat ovat huonommin, esim Saksassa pomot ovat autoritäärisiä ja paskantärkeitä, joille ei voi puhua asiastakaan. Kiinassa hommat hoituu käytännössä orjatyönä ja USA:ssa ei voi olla varma onko työpaikkaa iltaankaan asti. Afganistanissa jo työmatka voi on vaarallinen, hengenvaarallinen jos olet nainen ja ilman sukulaismiestä saattajana.
Ei se tuo työelämäkään ole juuri muuttunut, ainakaan huonommaksi. Millaiset työolot oli 50 vuotta sitten, millainen vapaus meillä on valita asuinpaikka, työnantaja ja ammatti.
Ongelmista saa puhua, mutta turha niitä on laittaa suomalaisuuden syyksi. Se ei auta eteenpäin.
Sulla kaikki hyvin. Onneksi olkoon!
Et tiedä työnteon häirinnästä ja kiusaamisesta mitään.
Tämä on siis työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneiden palsta, joten
en älä auo päätäsi ettet joutuisi päättömäksi.
Suomi on muuten, siis ottamatta huomioon henkistä väkivaltaa, keskikastia EU maiden joukossa irtisanomissuojan ja työsuojelun suhteen.
Eli vaikka ei huonoimpia ollakkaan, siis muutoin kuin henkisen väkivallan osalta, niin keskikastissa olo muidenkaan työelämän olosuhteiden osalta ei anna aihetta "rintaa röyhistellä".
Suomessa on Euroopan maista eniten työpaikkakiusaamista
http://www.taloussanomat.fi/page.php?page_id=106&news_id=20076786&rss=2i
Kuten kyseisen jutun viranomaiskommenteista huomaa, ei vakavaan asiaan suhtauduta sen suomalla vakavuudella.
Muistamisen arvoista on myös se, että ei kaikkia Suomalaisia voi laittaa samaan "lokeroon", vaan meissäkin, kuten kaikissa kansoissa on hyvää, vähemmän hyvää ja jopa pahaa verta.
Mulla on kaikki hyvin, osittain siksi että ollaan Suomessa. Lueppa kommenttini uudestaan, loppuun asti. En kiistä ongelmaa. Koko vastauksen pointti oli siinä, että etsitään ongelmien syytä oikeista paikoista, eikä siitä että ollaan suomalaisia.
Musta on ihan sama missä maassa henkinen pahoinpitely tapahtuu, mutta kun asun täällä ja liitoilla sen paremmin kuin työsuojelulla ei ole keinoja puuttua asiaan, olen syystä vihainen.
Jos olisin muussa maassa ja näin tapahtuisi sanoisin samaa.
Kuitenkaan Suomen lainsäädäntö ei anna tarpeeksi vahvoja eväitä asiaan puuttumiseen.
Ja ei ole pakko mennä Afganistaniin! Mutta tavallaan täällä on ns pakko olla kun tänne on syntynyt ja koulut käynyt.
EU antoi lausuman jäsenmaille henkisestä väkivallasta työpaikoilla ja sen ehkäisemisestä jo vuonna -96, samana vuonna esim. Belgia otti ohjeistukset heti käyttöön lainsäädäntöönsä.
Mutta no, Suomi tuli 7 vuotta perässä vuonna 2003 saatiin lisäys työsuojelulakiin.
Samoin perässä tulivat monet muutkin maat, mutta Suomi oli yksi hännänhuippuja tämän asian esille ottamisessa.
Olen kirjoittanut aiheesta jo reilut 2 vuotta nettiin ja huomannut ainakin pientä asennemuutosta aihetta ja sen käsittelyä kohtaan.
Paljon on vielä tehtävää, jotta jokaisella työpaikalla/työsuojelupiirillä/työsuojeluvaltuutetulla olisi edes toimintaohjeet henkisen väkivallan varalle.
Ylläpitämäni foorumi:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
Olet tosiaan aika Yksin hätäsi kanssa koska tällaisista asioista ei ystävillekään puhuta; voisivat pian pitää sinua juorujen levittäjänä.
Elämme viidakossa ja, riippuen kulttuurista, enemmän tai vähemmän fiksusti.