Minulla on eräänlainen dilemma.
Jokainen ihminen etsii itselleen omaa, tai korkeampaa tasoa vastaavaa kumpania(ulkonäkö, henkiset ominaisuudet/äly, koulutus, kiinnostukset). Useat asettavat vähintäänkin jonkinlaiset ulkonäkövaatimukset.
Koska ihminen on tänäkin päivänä enemmän vaistojen kuin rationalisuuden ohjaama, myönnän, että olen pinnallinen ja olen asettanut tietyt ulkonäköstandardit kumppaneilleni. Tähän mennessä olen noudattanut standartejani, ja tyttöystäväni ovat olleet kaikilla mittapuilla mitattuna kauniita (eivät kuitenkaan mitään malli-luuranko-kauniita, vaan oikeasti kauniita naisia - sorry mallit).
Dilemma on siinä, että nyt olen ihastunut tyttöön, joka on kyllä kropaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan täysi kymppi, tai ainakin ysi, mutta naamalta ei niinkään, vaikkei rumilus sieltäkään. Kuitenkin hieman standartejani alempana.
Edessä on kysymys olla, vai eikö olla. Periaatteessa sanonta "There are other fish in the sea" sopisi tähän hyvin. En sano, että ko. nainen olisi täydellinen muilta osin, tai että olen palavasti ihastunut. Kyseessä ihan perus kiinnostus.
Nyt kuitenkin tahtoisin kysyä, kuinka moni on oikeasti valmis tinkimään partnerin ulkonäöstä? Olkaa ihmiset rehellisiä, ennenkaikkea itsellenne. Moni tuppaa heittäytyä moraaliseksi ja suvaitsevaiseksi keskustelupalstalla, vaikka ei tosielämässä, tai ainakaan päänsä sisällä sitä ole.
Kaikkihan unelmoimme älyttömän kauniista/komeista ja muutenkin täydellisistä miehistä/naisista. Tuota ei kukaan voi kiistää.
Jokainen ihminen etsii itselleen omaa, tai korkeampaa tasoa vastaavaa kumpania(ulkonäkö, henkiset ominaisuudet/äly, koulutus, kiinnostukset). Useat asettavat vähintäänkin jonkinlaiset ulkonäkövaatimukset.
Koska ihminen on tänäkin päivänä enemmän vaistojen kuin rationalisuuden ohjaama, myönnän, että olen pinnallinen ja olen asettanut tietyt ulkonäköstandardit kumppaneilleni. Tähän mennessä olen noudattanut standartejani, ja tyttöystäväni ovat olleet kaikilla mittapuilla mitattuna kauniita (eivät kuitenkaan mitään malli-luuranko-kauniita, vaan oikeasti kauniita naisia - sorry mallit).
Dilemma on siinä, että nyt olen ihastunut tyttöön, joka on kyllä kropaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan täysi kymppi, tai ainakin ysi, mutta naamalta ei niinkään, vaikkei rumilus sieltäkään. Kuitenkin hieman standartejani alempana.
Edessä on kysymys olla, vai eikö olla. Periaatteessa sanonta "There are other fish in the sea" sopisi tähän hyvin. En sano, että ko. nainen olisi täydellinen muilta osin, tai että olen palavasti ihastunut. Kyseessä ihan perus kiinnostus.
Nyt kuitenkin tahtoisin kysyä, kuinka moni on oikeasti valmis tinkimään partnerin ulkonäöstä? Olkaa ihmiset rehellisiä, ennenkaikkea itsellenne. Moni tuppaa heittäytyä moraaliseksi ja suvaitsevaiseksi keskustelupalstalla, vaikka ei tosielämässä, tai ainakaan päänsä sisällä sitä ole.
Kaikkihan unelmoimme älyttömän kauniista/komeista ja muutenkin täydellisistä miehistä/naisista. Tuota ei kukaan voi kiistää.
Vastaukset 23
Vanhimmat
jokaisella on omat mieltymyksensä. itse en ymmärrä sitä, että ulkonäköä pitää yrittää keinotekoisesti parannella. minä pidän mahdollisimman luonnollisen näköisistä naisista. kaunis saa tietenkin olla. se, onko valmis tinkimään jostain, on aika vaikea kysymys, kun ihmiset on erilaisia.
"kropaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan täysi kymppi, tai ainakin ysi, mutta naamalta ei niinkään"
Numeroarvostelu on oksettavaa! Muuten tämä pohtimisen arvoinen asia.
Minulla oli vain muutama tärkeä asia (mm. normaalipainoisuus), seurustelukumppanin valinnassa ja niistäkin olin valmis jonkin verran neuvottelemaan. Pidän itseäni ei-pinnallisena, mutta sattui kuitenkin kohdalle sellainen lottovoitto, kuin komea ja henkiseltä puolelta aivan upea mies:)
Olen itse jo hiukan vanhempi, ja miettinyt usein samaa asiaa.
Olin kerran alle kaksikymppisenä ihastunut tosissani erääseen kuvankauniiseen tyttöön (jonka sisko pärjäsi hyvin mm. miss-suomi kisoissakin). Tyttö oli kaikin puolin mukava ja meillä oli yhdessä yleensä jopa hauskaakin.
Ongelmaksi muodostui muuan seikka, nimittäin eräs kaverini sanoi kerran ohimennen, että tällä tytöllä on liian iso takapuoli! Eikä hän ikinä suostuisi styylaamaan sellaisen tytön kanssa.
Minusta johtuen me pian lopetimmekin seurustelun, ja tuo tyttö on kaikki nämä vuosikymmenet vaivannut mieltäni.
Olen jo vuosikaudet ymmärtänyt, että "kaverini" lausahdus oli vain kateutta, mutta minkäs asialle enää teet.
Olen usein nähnyt tv:n englantilais-sarjoissa erään naisnäyttelijän, joka oli mukana mm. eilen miss Marplessakin. Nainen ei ole kasvoiltaan eikä vartaloltaankaan mikään missi tai malli, mutta vuosien myötä olen alannut ihailemaan tuota näyttelijätärtä. Hänen kaikesta tekemisestään huokuu sellainen sisäinen kauneus ja luottamus omaan itseensä, että sitä ei voi kuin ihailla. Siinä ei ruma suu tai kauhean näköinen nenä paina mitään vaakakupissa. "Liian" pienet rinnat ovat myös niin tämän naisen imagoon kuuluvia, että ne ovat yhtä kuin hän.
Tästä voi päätellä, että kauneus on kuitenkin katsojan silmissä. Eikä nainen voi olla oikeasti kaunis, ellei hän ensin hyväksy itseään sellaisena kuin on.
Olen myös huomannut kauniilta näyttäviä naisia metsästäessäni, että ulkoisesti liian kauniit tytöt ovat usein sisäisesti kovin kehittymättömiä.
Heille on yleensä jäänyt päälle jokin roolimalli, jota he tavoittelevat sitä koskaan kuitenkaan saavuttamatta. Heistä kehittyy yleensä siksi melko itsekeskeisiä ja itsekkäitä, jotka eivät ikinä opi hyväksymään elämän tosiasioita, kuten sitä että kauneus on kuitenkin katoavaista.
Siksi olenkin vakuuttunut, että elämänkumppanin valinnassa asetetaan aivan liian suuri huomio ulkonäkö-seikkoihin. Onhan ulkonäkö (ja sitä myöten kaverien hyväksyntä) tärkeää omalla 20%:n osuudellaan, mutta se loput 80% ihmisestä on paljon tärkeämpää.
Vähemmän kauniin puolison kanssa voi oppia elämään todella onnellisenakin, mutta jos puoliso on kypsymätön, itsekeskeinen, epärehellinen, narsistinen, typerä jne, joutuu siitä liitosta isokin mies hyvin pian karkuun.
Kirjoitit: "Kaikkihan unelmoimme älyttömän kauniista/komeista ja muutenkin täydellisistä miehistä/naisista. Tuota ei kukaan voi kiistää." Itse asiassa voin väittää voivani kiistää tuon..En nimittäin ole koskaan unelmoinut älyttömän komeasta tai sillä tavalla täydellisestä miehestä, mitä täydellisyydellä yleisesti ottaen tarkoitetaan. Tai siis olen aina toki unelmoinut itselleni täydellisestä miehestä, mutta koska olen itse kaikkea muuta kuin täydellinen, tämä ei tarkoita samaa kuin täydellisyys yleisesti ottaen. Yleisesti ottaen rakastan ihmisissä sellaisia pieniä inhimillisiä epätäydellisyyksiä, jotka tekevät heistä huomattavasti kiinnostavampia ja persoonallisempia ja ehkä myös siedettävämpiä.
Toisaalta en voi kirkkain silmin myöskään väittää, etteikö ulkonäöllä olisi minulle merkitystä. Toki miehen on näytettävä silmissäni hyvältä. Minun käsitykseni hyvältä näyttämisestä ei tosin vastaa ehkä aivan yleistä käsitystä, mutta siitä huolimatta pidän kyllä ulkonäköä jossain määrin tärkeänä. Toisaalta olen kyllä ollut valmis joustamaan ulkonäöstä, jos kumppani muuten vaikuttaisi tosi hyvältä. Sitten on taas se puoli, että esim. entiseni kanssa hänen ulkonäkönsä häiritsi koko seurustelun ajan (vaikka ei ollutkaan eron syy), koska olin joustanut ulkonäöstä aika paljon. En sitten tiedä, onko reilua seurustella ihmisen kanssa sellaisella asenteella, että siedän naamaasi, koska muuten olet hyvä tyyppi. Toisaalta en tiedä, onko oikeasti toisen ulkonäöllä itselle merkitystä enemmän itsen vai kavereiden takia.
Eli yhteenvetona en todellakaan tiedä, miten menettelisin tilanteessasi. Jossain määrin olisin varmasti valmis tinkimään ulkonäöstä, mutta ehkä en kovin pitkälle, koska loppupeleissä ei ole reilua seurustella toisen kanssa siten, että on valmis ainoastaan sietämään toisen ulkonäköä. Se ei anna tasavertaista lähtökohtaa seurustelulle.
Toivon että en näe sinua koskaan..
Ei oo tosikaan että ihmiset voi olla haihattelijoita. Tuommosella asenteella ei tiedä tosi suhteista mitään eikä semmosta tule koskaan saamaankaan. Ja mikä on hyvän näköinen? Jokainen määrittelee sen omalla tavallaan ja pitemmän päälle toisessa pitää niistä joistakin piirteistä mitkä yleisesti ottaen (ei ainakaan tuollaisissa kriteereissä) ei määritellä hyvän näköisyydeksi, ne saavat sen oman rakkaan näyttämään hyvältä.
Älähän yleistä. Siis "kaikkihan me unelmoidaan älyttömän komeista..."
Minä enemmänkin vieroksun ja pelkään yleisen mittakaavan mukaisia "älyttömiä komistuksia".
Jostakin vaan tykkää ja toinen ei miellytä eikä kiinnosta. Siinä ei mielestäni etukäteen mietityt ja laaditut kriteerit paina yhtään mitään.
Jos kiinnostus on molemminpuolista niin homma saattaa edetä. Ja jos teillä synkkaa yhdessä ( siis on mukavaa, turvallista, kumpikaan ei alista ei petä, homma toimii niin, että yhdessä olette enemmän kuin yksinään ym ym mitä nyt itse kukin parisuhteelta toivoo ja odottaa) niin sitten olette kimpassa ja jotkut ulkonäköstandardit ovat totaalinen sivuseikka.
Aloituksesi perusteella sanoisin, että et ole vielä kypsä vakituiseen parisuhteeseen. katsele kauempaa ja pisteytä, mutta tuolla asenteella ei kannata alkaa seurustelemaan.
ja kiinnosta seksuaalisesti vaikka kaunista katsoa onkin. Jokin pieni vika ns. 'särmä' on paljon kiihottavampaa.
minun korvaan kuulostaa siltä ettet ole oikeasti seurustellut pitkään ja rakastanut jotain todella paljon?
kun ihminen rakastuu palavasti, rakkauden kohteesta tulee kaunis oli hän sitten pamela tai anna-kaisa hermunen.
siinä vaiheessa kun häneen tulisesti ja pysyvästi rakastut, alat pitämään häntä kauniina.
ei se ole sen kummempaa. mutta itsepä valitset.
itselleni on aina käynyt niin, että kun rakkaus tulee pitkäaikaisen seurustelun myötä, niin alan tykätä siitä ulkonäöstä mikä toisella on, ja alan myös kiinnittää huomiota saman näköisiin naisiin kaduilla ym. samat piirteet muissa ihmisissä kuin rakkaassani saa sydämeni sulamaan, vaikken heti olisi hänen ulkonäöstään pitänyt.
"itselleni on aina käynyt niin, että kun rakkaus tulee pitkäaikaisen seurustelun myötä, niin alan tykätä siitä ulkonäöstä mikä toisella on"
Mutta jos ei ole sitä kipinää alun alkaenkaan, niin eipä siinä pahemmin aleta seurustelemaan.
Itse en ole tähän mennessä tinkinyt omista laatustandardeista. Eivätkä ne kyllä mitään mahdottomia olekaan, naisen pitää miellyttää minun silmääni. Tosin myönnän kyllä sen, että jos nainen miellyttää silmiäni niin se miellyttää suurinta osaa muistakin miehistä.
Entä jos rakastamasi ihminen joutuu onnettomuuteen ja kroppa ja naama menee pilalle? Sitten varmaan koet oikeutukseksi jättää kun naama on kaukana kympistä, kroppakin ehkä pilalla. Oikea rakkaus ei ole tuollaista.
jos naisystäväsi jättäisi sut huonon ulkonäkösi takia??
ihmetellä kun suhteet ei kestä kun kriteerilistaa käydään läpi. Jonkinlaiset kriteerithän ne kaikilla on mutta kuulostaa hullulta lähteä puhumaan että tuo ei täytyä tätä eikä tätä kriteeriä, varsinkin kun puhutaan pinnallisista asioista. Ja olen samaa mieltä, kun rakastuu toisen sisustaan, ulkokuorikin alkaa näyttää missiltä!
Ootkos miettinyt sitä että jos seurustelet vaan ulkokuoren kanssa, mitä yhteistä teillä ois sit jos tyttöystäväs loukkaantuis esim. auto-onnettomuudessa tai tulipalossa?
siis minä tarkoitin juurikin sitä, ettei sitä kipinää ole ulkonäköön heti, vaan se syttyy ajan myötä kun rakkaus syvenee.
minulla on ollut mallinkauniita ja muodokkaita sekä sitten muuten vaan ihania naisia, monet niistä eivät ole sitä standardia mitä pidän ihannenaisen ulkonäkönä, mutta luonne ja yhteensopivuus on ollut hyvää, sitten olen rakastunut, ja rakastunut myös heidän ulkonäköön.
monessa tapauksessa on käynyt niin, että niihin malleihin en ole rakastunut, ja heidän ulkonäköä alkanut ajan myötä kyllästymään.
RAKKAUS on se avainsana.
jos sinä hyvä mies otat naisia ulkonäön perusteella, tulet huomaamaan parin vuoden yhdessäolon jälkeen, että intohimo on suhteestasi kadonnut. nainen ihmettelee mikset häntä halua seksuaalisesti, syy on siinä ettet alun alkaenkaan rakastunut oikeista syistä, hurmaannuit vaan ulkonäköön joka ei vie pitkälle.
kyllä sää vielä opit, ainakin toivon että oot suhteellisen nuori mies.
terveisin mies 35.
sen tytön mielestä. Voihan olla, että tytön asteikolla olet seiska. Ja sun suusi avaat, niin putoat viitoseen.
Älä ala sen tytön kanssa mitään, kun tuollaisia edes ajattelet. Pliis, säästä se nainen itseltäs. Kiitos.
Kuvankauniit ovat usein persoonattoman näköisiä. Itse tykkään persoonallisen näköisistä miehistä, miesmakuani on joskus sanottu rumaksi... :D
moni kieltää, ei ole mitään väliä, vaikka oikeesti sillä on ainakin jotakin merkitystä. Ihmisten yleensä löytävä vastaavanlaisen kumppani, jota itse ovat. Kauniit kauniita, hieman vähemän viehättävät vähemän viehättäviä. Niin se vaan menee. Oletteko nähneet usein kauniin seurustelevan ruman lihavan ihmisen kanssa, koska tämä on niin ihana. Valitse kumppani, joka viehättää niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Ensi kädesssä ihmiset tutustuvat toisiinsa fyysisen viehätyksen perusteella ja jos joku ei viehätä fyysisesti niin eipä kiinosta ajatella "muuta kuin frendi" tyyppi.
Olet aivan oikeassa. Ei kannata alkaa olemaan sellaisen kanssa, joka ei täytä vaatimuksia, varsinkaan ulko näön suhteen, sillä harva nainen paranee vanhentuessaan. Aina se harmittaa ja sitten saa hävetä, itseäni on harmittanut suuresti, jos vanhat kaverit on nähneet mut jonkun rumiluksen kanssa, jolta vain olen vongannut. Aina olen ollut kauniden ja itseäni fiksumpien kanssa.
Toit hyvän keskustelun aiheen näin naisenakin pohdittavaksi. On totta, että suurin osa ihmisistä mieltyy tietyn näköisiin ihmisiin ja etsii katseellaan sellaisia mahdollisia kumppaneita.
Exäni jonka kanssa vietin yli 4 vuotta oli kaikin puolin komea jalkoväliä myöten, valitettavasti muutkin naiset huomasivat sen enkä saanut oikein missään olla rauhassa hänen kanssaan kun menin vessaan baarissa, naiset olivat jo sillä välin kimpussa. Lopulta kauniin pinnan alta löytyi myös paskamaisia piirteitä (vuosien kuluessa), joiden takia lähdin lätkimään. Itsetuntoni ei siis ollut koetuksella niinkään niiden naisten takia. Yhä hän pitää minua kauneimpana naisena, jonka kanssa on ollut vaikka tuskin olen sitä kaikille;9 Minä en myöskään ole mikään malli tai täydellinen, enkä haluakaan sitä olla. Uskon muihin avuihin.
Nykyinen mies kieltämättä kiinnitti huomioni, ennemmin arvokkaalla tyylikkäällä olemuksellaan, säväyttävillä silmillään ja raamikkaalla mitallaan. Hän on hieman vatsakas, mutta maailman ihanin mies. 5 vuotta taivalta takana. Ehkä aluksi hän ei olisi ollut sitä, mitä olin ajatellut minun "mittarilleni", mutta nyt hän on silmissäni maailman ihanin ja kaunein mies. Joidenkin ihmisten välille vaan syntyy sellainen vetovoima, että se menee kaiken muun yläpuolelle. Tässä ei puhuta enää mistään alkuhuumasta, vaan vahvaksi kehittyneestä ihmissuhteesta.
Myös nykyiseni huomataan, siihen olen kiinnittänyt huomiota nyt jälkeenpäin ja ystävistäni hän on maailman mukavin mies. Hän on uskollinen ja erittäin hyväsydäminen,sekä älykäs. Uskon, että hän vetoaa naisiin kuitenkin pään sisällöllään, vaikka ehkäpä siellä housuissa ja muuallakin sitä sisältöä löytyy;)
Minä sanoisin sinulle, että noudata vaistoasi ja heittäydy mukaan, sillä saatat menettää "kriteereilläsi" maailman ihanimman asian. Olet jo kuitenkin kokenut suhteita niiden kauneimpien yksilöiden kanssa ja ovat syystä tai toisesta ilmeisesti päättyneet. Joten aika kokeilla jotakin kestävää...;)
terv. nainen vm.-79
Yksinkertaisesti! esimerkiksi minulla ja kaverillani on aivan erilainen miesmaku. Mun mielestä komea, kaverin mielestä kauhea ja päinvastoin!
SÄÄLITTÄVÄ TYYPPI OLET, SÄÄLITTÄVÄ!!RAUKKA!