Kertokaa minulle miten tulisi toimia seuraavanlaisessa tilanteessa, etten taas mokaisi?
Kaksi kertaa on mennyt suunnitellut tapaamiset ohi...
Kirjoittelin erään mielenkiintoisen, mukavan miehen kanssa. Treffien teknisten ongelmien takia aloimme sitten kirjoitella luukku-osoitteilla. Hänellä oli alusta pitäen oma nimi käytössään luukku-osoitteessaan (tai mistäs minä voin vannoa, oliko se, mutta niin mies ainakin kertoi). Minä käytin pelkästään lempinimeäni eikä hän vielä kirjoitteluvaiheessa kysellyt koko nimeäni. Sitten hän ehdotti tapaamista, mutta sitä ennen haluaisi keskustella kanssani puhelimessa. Minulla on joskus ollut puhelinhäirikkö riesanani ja siksi numeroni on salainen. Siispä ostin prepaid-liittymän ja annoin hänelle numeron. Hän soitti. Puhelu kesti varmaan pari tuntia ja oli kiva jutella jne. Sitten hän kysyi nimeäni. Vastasin hänelle, että en vielä tässä vaiheessa haluaisi kertoa nimeäni, koska emme vielä tarpeeksi hyvin tunteneet toisiamme. Hän epäili, että minulla on jotakin salaamista ja lopetti aika tylysti puhelun siihen kun hän nimeäni tivattuaan ei sitä saanut.
Eikö treffien säännöissäkin kerrota olemaan varovainen? Olimme kirjoitelleet tiiviisti kaksi päivää kun hän soitti, joten teinkö väärin häntä kohtaan, koska hän antoi nimensä minulle ja minä en hänelle. Yritin googlettaa hänen nimellään tietoja, mutta en löytänyt mitään. Tosin eihän se kerro vielä mitään; eipä minunkaan nimelläni googlettamalla löydy kuin pari osumaa.
Toinen tapaus oli muuten vastaavanlainen; kirjoiteltiin ja taas tunnettiin sukulaissieluisuutta ja sitten hän pyysi puhelinnumeroni ja sillä erotuksella, että olisin kieltäytynyt kertomasta hänelle nimeäni niin annoin hänelle tekaistun nimen. Tottakai tein väärin, mutta en minä yrittänyt johtaa harhaan vaan halusin suojella itseäni, olla varovainen. Sitten hän alkoi kysyä osoitettani ja siinä vaiheessa minä kerroin hänelle paikkakunnan - tai olin sen jo kertonut viesteissäni, mutta en siis lähiosoitetta. Hän olisi halunnut tavata minut ja siksi tarvitsi osoitteeni. En antanut sitä ja selitin taas syyni; olen varovainen jne. Se puhelu loppui samoissa merkeissä kuin edellisenkin kaverin kanssa.
Pitäisi olla varovainen, mutta samalla avoin. Mikä tässä olisi se paras tapa. Jokaisella meistä, ainakin meillä naisilla, on ollut joku häirikkö kintereillämme jossain vaiheessa ja tätä haluaisin välttää.
Tiedän, että vastaukseksi saan, että ei tuollaisen arkajalan kannata lähteä etsimään kaveria treffeiltä...
Kysynkin, että missä vaiheessa te kerrotte oman henkilöllisyytenne, osoitteenne, työpaikkanne ym. henkilötiedot?
Kaksi kertaa on mennyt suunnitellut tapaamiset ohi...
Kirjoittelin erään mielenkiintoisen, mukavan miehen kanssa. Treffien teknisten ongelmien takia aloimme sitten kirjoitella luukku-osoitteilla. Hänellä oli alusta pitäen oma nimi käytössään luukku-osoitteessaan (tai mistäs minä voin vannoa, oliko se, mutta niin mies ainakin kertoi). Minä käytin pelkästään lempinimeäni eikä hän vielä kirjoitteluvaiheessa kysellyt koko nimeäni. Sitten hän ehdotti tapaamista, mutta sitä ennen haluaisi keskustella kanssani puhelimessa. Minulla on joskus ollut puhelinhäirikkö riesanani ja siksi numeroni on salainen. Siispä ostin prepaid-liittymän ja annoin hänelle numeron. Hän soitti. Puhelu kesti varmaan pari tuntia ja oli kiva jutella jne. Sitten hän kysyi nimeäni. Vastasin hänelle, että en vielä tässä vaiheessa haluaisi kertoa nimeäni, koska emme vielä tarpeeksi hyvin tunteneet toisiamme. Hän epäili, että minulla on jotakin salaamista ja lopetti aika tylysti puhelun siihen kun hän nimeäni tivattuaan ei sitä saanut.
Eikö treffien säännöissäkin kerrota olemaan varovainen? Olimme kirjoitelleet tiiviisti kaksi päivää kun hän soitti, joten teinkö väärin häntä kohtaan, koska hän antoi nimensä minulle ja minä en hänelle. Yritin googlettaa hänen nimellään tietoja, mutta en löytänyt mitään. Tosin eihän se kerro vielä mitään; eipä minunkaan nimelläni googlettamalla löydy kuin pari osumaa.
Toinen tapaus oli muuten vastaavanlainen; kirjoiteltiin ja taas tunnettiin sukulaissieluisuutta ja sitten hän pyysi puhelinnumeroni ja sillä erotuksella, että olisin kieltäytynyt kertomasta hänelle nimeäni niin annoin hänelle tekaistun nimen. Tottakai tein väärin, mutta en minä yrittänyt johtaa harhaan vaan halusin suojella itseäni, olla varovainen. Sitten hän alkoi kysyä osoitettani ja siinä vaiheessa minä kerroin hänelle paikkakunnan - tai olin sen jo kertonut viesteissäni, mutta en siis lähiosoitetta. Hän olisi halunnut tavata minut ja siksi tarvitsi osoitteeni. En antanut sitä ja selitin taas syyni; olen varovainen jne. Se puhelu loppui samoissa merkeissä kuin edellisenkin kaverin kanssa.
Pitäisi olla varovainen, mutta samalla avoin. Mikä tässä olisi se paras tapa. Jokaisella meistä, ainakin meillä naisilla, on ollut joku häirikkö kintereillämme jossain vaiheessa ja tätä haluaisin välttää.
Tiedän, että vastaukseksi saan, että ei tuollaisen arkajalan kannata lähteä etsimään kaveria treffeiltä...
Kysynkin, että missä vaiheessa te kerrotte oman henkilöllisyytenne, osoitteenne, työpaikkanne ym. henkilötiedot?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen 30v mies, joten minun ei tarvitse olla hirvittävän varovainen, mutta välttelen silti koko nimeni antamista.
En ole koskaan kertonut nettitreffikumppaneilleni koko nimeäni, enkä ole koskaan kysynytkään sitä. Mailiosoitteeni ovat joko profiilin aliaksella tai lempinimellä. Osoitteen olen antanut kaupunginosan tarkkuudella ja kerran kadunnimen talonnumeron tarkkuudella koska nainen tuli hakemaan minut treffeile (joskus näinkin päin ;). Oikean puhelinnumeron olen antanut ja aina olen myös oikean puhelinnumeron saanut.
Tuo prepaid-liittymä on ihan ok jos tahtoo olla varovainen.
Tapaamista varten ei todellakaan tarvita kotiosoitetta eikä sitä kannata antaakaan. Olen sopinut aina ensitapaamisen johonkin kahvilaan tai ravintolaan, paitsi kerran kun nainen ehdotti omaa kotiaan ja kävin sitten siellä. Ihan yllätyin että joku nainen uskaltaa toimia noin luottavasti jonkun nettituttavuuden perusteella.
Netissä liikkuu paljon hourupäitä, kannattaa olla varovainen. Pari treffikaveria on sanonut minulle että olen niitä harvoja täysijärkisiä ja normaaleja ihmisiä joten varovaisuus on paikallaan.
Olen yllättynyt, että täällä saa joskus asiallisia vastauksia kysymyksiinsä ja että treffipalstalla voi siis tavata hienotunteisiakin ihmisiä, jotka kunnioittavat toisten yksityisyyttä.
Ongelman tästä minulle tekee se, että miehet vakuuttavat rehellisyyttään ja antavat nimensä - jos antavat oikeaa nimeään - ja sitten epäilevät, että minulla on salattavaa kun en anna nimeäni ja osoitetietojani.
Ehkä heidän asenteestaan sitten voi jo jotakin päätellä.
Paikkakunnan nimen ilmoittaminenkin tuntuu minusta omalla kohdallani arvelluttavalta, koska asun erittäin pienellä paikkakunnalla (alle 2000 asukasta).
teet, kerrot sitten kun kerrot. Ja jos toinen suutahtaa siitä että ei saa nimeä tai osoitetta, ei todellakaan ole sun ongelmas. Ei ne ole olennaisia asioita siinä tilanteessa.
Itse olen käyttänyt omaa nimeäni ja sähköpostiosoitettani, pari kertaa oli nimimerkilläkin sähköpostiosoite. Ei vaan tuntunut aiheelliselta.
niin juu, mies olen.
aiheesta täysjärkinen.Itse olen nainen ja muutamilla treffeillä käynyt ja miehet ovat sanoneet että olen ainoa täysjärkinen nainen jonka ovat treffeillä tavanneet?!! En oikein usko tuota... onko se kenties olevinaan imartelua.En ymmärrä tuollaista toisten alentamista.Onko muille naisille sanottu samaa? Eli sanooko miehet kenties kaikille saman asian?
Itse olen tavannut fiksuja miehiä,ei vaan ole kemiat kolahtaneet.
Puh.nron olen antanut viikon kirjoittelun jälkeen jos mies on kysynyt ja ehdottanut treffejä.Koko nimeäni tai osoitetta en ole antanut eikä kukaan ole niitä kysynytkään ennen ekoja treffejä.Häiriköintiä ei ole koskaan ollut.Onko sitten ollut onnea matkassa...
Onko muuten ihmiset tietoisia että suomi24 s-postiosoitteessa näkyy koko nimi?
Itselläni on s-posti nimimerkillä muualla kuin s24:ssä.
En tosin käy enää treffeillä koska menetin myös uskoni netin kautta muodostuvaan suhteeseen.Se ei vaan toimi.
Ilmeisen yleinen tapa. Minullekin ovat miehet puhelimessa kirjoittelun jälkeen sanoneet, että olen ensimmäinen täysjärkinen, johon ovat tutustuneet "treffien" kautta. Luulen, että tuo on osaksi imartelua, jolla miehet yrittävät tehdä itsestään luotettavan vaikutuksen, koska jokainen pitää itseään täysjärkisenä niin silloin imartelun kohteena oleva henkilö loogisesti ajattelee, että tuo toinen osapuoli on myös täysjärkinen, koska huomasi, että minä olen. Äsh, tulipas siinä toistoa.
Sähköpostiosoitteesta sen verran, että Suomi24-osoitteessa näkyy tietenkin se nimi, jolla olet rekisteröitynyt palveluun ja sitähän voit aina muuttaa. Ei tulisi mielenkään, että olisin rekisteröitynyt omalla nimelläni. Laitan vain pari kirjainta nimien ja osoitteiden kohdalle ja ohjelmahan hyväksyy ne. Ainoa, mihin täytyy jotakin täyttää "oikeasti" on postinumero ja siihen voi laittaa minkä tahansa numeron.
Ai, miksen ole rekisteröitynyt omalla nimelläni? Siksi, että palstojen moderaattorit/sheriffit näkevät nuo tiedot ja ikävä kyllä... niin, mieluummin olen täysin nimetön kaikille, joihin en halua tutustua.
No olen minä pari kertaa törmännyt sellaiseen jota en laskisi täysijärkiseksi. Suurin osa on ihan ok, mutta ei sinne tarvita kuin yksi kaheli mukaan. Luonnollisesti nuo rajatapaukset jäävät eniten mieleen.
Kaikki tapaamani naiset ovat olleet ns. täysjärkisiä. Kenellekään en ole sitä tosin sanonut. Jos toista alkaa kehua täysjärkiseksi, niin taitaa mennä imartelun puolelle.
Minulla näkyi myös aikaisemmin Suomi24 sähköpostissa koko nimi, mutta muutin postiosoitteiden asetuksista käyttäjätiedot kohtaan gallerianimimerkin. Siihen voi toki varmaan laittaa jonkun muunkin nimen.
"Tapaamista varten ei todellakaan tarvita kotiosoitetta eikä sitä kannata antaakaan. Olen sopinut aina ensitapaamisen johonkin kahvilaan tai ravintolaan, paitsi kerran kun nainen ehdotti omaa kotiaan ja kävin sitten siellä. Ihan yllätyin että joku nainen uskaltaa toimia noin luottavasti jonkun nettituttavuuden perusteella."
Mulle kävi myös näin kerran! Pisti viestin et olisin tervetullut milloin vain hänen luonaan käymään "kahvilla" ja se oli ensimmäinen viesti. Seuraavassa viestis halusi numeron. Aloin epäilemään, et mikähän toikin on, mut lopputulos oli kuiten näin et kun sit tapasin sen hänen kotonaan, niin täytyy sanoa et oli kyl sen arvoinen kokemus. Kaikkea muutakuin hullu. Itseasias ihastuinkin häneen, mut sitä hän ei tiedä, enkä kerro! Pysyttelen vain seksikumppanina hänelle.. Niin ja en soitellut hänelle koskaan, pistin vain viestiä ja tuli aina niin nihkeitä viestejä takas, et kuvittelin hänen olevan myös hiljainen ja epätoivoinen, mut yllätys! Todella ihana nainen.. ;)
Niin et oli kyl rohkea teko naiselta. Muutoin olen tapaillut juuri kahviloissa, juna-asemalla tai käyty ajamassa parin tunnin lenkit ja juteltu. Nimen olen antanut vasta muutamien viestien jälkeen ja silloinkin lempinimeni vain. Koskaan en anna sukunimeä kenenkään tietoon. Ei sillä kukaan mitään tee, ellei vakavoidu juttu. Osoitteeni vasta kun on tavattu ja tutustuttu et onko pöpi päästänsä vai ei livenä.
Jos et halua näyttää omaa nimeäsi lähettäjätiedoissa, voit poistaa nimesi asetuksista. Kirjaudu sisään postiin, valitse Asetukset ja Posti vasemmasta reunasta. Valitse sitten Postitilin asetukset ja Suomi24-tili. Napsauta Muokkaa-painiketta. Poista nimesi kohdasta Käyttäjätiedot, Nimi. Valitse lopuksi OK, jotta muutokset tallentuvat. Voit myös muuttaa lähettäjän tiedoissa olevan nimesi haluamaksesi.
Puhelinnumeron avulla saa helposti nimen ja osoitteen selville eli jos antaa numeron, antaa muutkin tiedot.
Aika pian kerron kaiken tarpeellisen kuten mikä on pankkikorttini tunnus ja missä korttiani säilytän. Lisäksi annan asuntoni avaimet, melko pian myöskin nekin.
Eli aika aikaisessa vaiheessa annan kaiken mitä naiset minä miehestä ovatkin vailla.
Terveisiä häiriköivältä alapäältä häiriköintiä kauhistelevalle alapäällesi, svengaillaan kun tavataan.
kuin mitä nimi, osoite tms. voi antaa. Ihan turha levitellä yhteystietojaan ihmiselle, jota ei ole koskaan tavannut. Jos siitä suuttuu, saa mennä.
Mielestäni kannattaa kuitenkin olla rehellinen. Parempi sanoa rehellisesti, ettei halua kertoa nimeään, kuin antaa väärä nimi. Sellaisen jälkeen en kyllä luottaisi toiseen missään asiassa.
Minulla on salainen puhelinnumero, joten yleensä olen antanut numeroni ennen ekaa tapaamista. Ihan sen takia, että jos tulee esteitä tai ei löydä toista, niin voi soittaa. Mitään harmia ei numeron antamisesta ole tullut, kukaan ei ole häiriköinyt jälkikäteen. Ehkä hyvää onnea. Mutta ainahan voi vaihtaa numeroa, jos niin kävisi. Tosin minulle ei voi enää käydä kuinkaan, kun en enää ole markkinoilla. Siis kultsua ei löytynyt, mutta meni usko tähän vaihtoehtoon.
En ole vielä tavannut ketään, mutta kysymys sinulle kun mainitsit, että kultsua ei löytynyt ja usko meni tähän vaihtoehtoon. Mikä tässä hommassa tökki eniten? Siis se, että ihmiset eivät olleet sitä mitä antoivat ymmärtää vai tarkoitatko Suomi24:ää pelkästään vai näitä muitakin treffipalveluita (onko kokemusta esim. Firstdatesta ym.?)
...kun tapasi miehen livenä ja tiesi niiden ensimmäisten 5 sekunnin aikana, että tästä ei synny mitään. Kirjoittamisen avulla saa lopultakin todella vähän informaatiota ihmisestä. Parisuhteessahan on uskomaton merkitys ruumiin kielellä,liikkeillä, tuoksuilla, äänellä. On jotenkin mukavampaa aloittaa siitä päästä, että viehättyy ensin ihmisen olemuksesta ja sitten tutustuu hiljalleen lisää. Näin voi tykästyä sellaiseenkin, joka ensinäkemältä ei viehätä. Nettitreffeihin ladataan niin paljon odotuksia, että kun ne eivät sitten täytykään, tilanne on jotenkin nolo. Eli miten hoitaisi tilanteen niin, ettei loukkaa toista. Kun sehän ei ole kummankaan syy: jos ei nappaa niin ei nappaa.
Kerran olin vähällä tehdä oharit. Oli treffit rautatieasemalla ja istuin syrjemmällä ja tunnistin heti levotttomana eestaas kävelevän miehen. Mieli teki unohtaa koko juttu, mutta kun en haluaisi että minulle tehdään niin, niin enpä tehnyt niin. Ensivaikutelma vain vahvistui tapaamisen aikana.
Yhden kanssa kyllä tapailtiin pidempäänkin. Hän ei kyllä ulkoisesti eikä muutenkaan vastannut millään tavalla ihannemiestäni, mutta se jokin hänessä oli. No, ehkä siinä ei muutenkaan olisi ollut aineksia enempään, mutta siihen se kaatui mistä oli alkanutkin eli nettideittailuun. Eli mies oli jäänyt koukkuun nettideittailuun enkä sulattanut sitä.
Mutta. Tiedän kyllä muutamia, jotka ovat netistä löytäneet ihan kunnollisen miehen. Joten onnea vaan matkaan!
siinä, ettet antanut tietojasi noille miehille. Jos mies suuttuu siitä, ettei saa tietää nimeäsi ja osoitetietojasi tuossa vaiheessa, jossa ette ole vielä edes tavanneet, niin kyse on jonkinlaisesta häiriköstä, josta olisit saanut riesan elämääsi. Hyvä, että pääsit heistä heti eroon. En halua liikaa varoitella, mutta maailmassa on paljon hulluja ihmisiä...
Viestejä kirjoittaessa käytän nimimerkkiäni tai tekaistua etunimeä. Joskus olen käyttänyt oikeata nimeänikin, mutta en koko nimeä. Puhelinnumeroni on salainen, joten sen olen antanut siinä vaiheessa, kun tapaaminen on tullut ajankohtaiseksi.
Tapaamilleni miehille en ole kertonut osoitettani ja olen tavannut heidät kahvilassa/ravintolassa. En ole myöskään kertonut koko nimeäni kenellekään tapaamistani nettituttavuksista, vaikka joitakin tapailin useammankin kerran. En ole myöskään kertonut työpaikkaani, vaan ainoastaan ammattini, koska sitä kauttakin voi nimen saada ehkä selville. Vasta siinä vaiheessa, että juttu muuttuisi tapailusta seurusteluksi, antaisin tietoni miehelle.
Pelkuri, teet liukuhihnalta treffejä.
Itse tapasin yhden naisen erään deittipalvelun kautta ja pitkällisen postin kirjoittelun jälkeen me tavattiin ja siitä käynnistyi ystävyys eli tehtiin kaikenlaisia asioita yhdessä mentiin leffaan, aurinkorannalle... ei missään vaiheessa suunniteltukaan muuttaa sitä seurusteluksi koska emme sillä tavalla olleet yhteensopiva pari. Sitten tämä nainen yhtä äkkiä lopetti yhteydenpidon ja salaiseen numerooni tuli soittoja missä ei puhuttu mitään lisäksi tuli jotain tekstiviestejä..."tiedän missä kävit kaupungilla" ja vastaavia lyhyitä kuin kyttääjältä. Tämä tapahtui sen jälkeen kun ei enää tapailtu vaan soiteltiin silloin tällöin. Ja kun kysyin väitti, ettei tiedä mitään näistä tapahtuneista.
Epäilykseni oli jos tuo nainen oli mennyt takaisin exän luo ja se mustasukkaisuudessa alkoi tekemään minulle tälläistä.
Vaihdoin numeron ja se loppu siihen kun en luonnollisesti enää antanut numeroa tälle ainoalle nettitutulle jolle olin antanut numeron jotta voidaan soitella.
kivaa lukea tätä palstaa. :(
ainakin saa infoa, miten homma voi toimia.
että kysyikö ensimmäinen tapaus koko nimeäsi vai vaan etunimeäsi. Sukunimeähän ei tuollaisessa tilanteessa tarvitst eikä kannata antaa, mutta jos tuon verran on ollut yhteydessä eikä anna edes etunimeään, niin kyllä minua ainakin alkaa kyseinen nainen epäilyttämään. Enhän kuitenkaan pelkästä etunimestä pystyisi mitään tietoja onkimaan.
...mutta minulla on niin harvinainen etunimi. Väestörekisterikeskuksen mukaan vain 6 kpl Suomessa (vaikka olen supisuomalainen), että etunimen perusteella minut pystyy jäljittämään (jos nyt jotakuta kiinnostaisi ryhtyä esim. häiriköimään). Sen vuoksi käytän toista tai kolmatta ristimänimeäni, jotka ovat tavallisia (en siis valehtele). Tosin olen minä pari kertaa kertonut oman oikean nimenikin, mutta ei ole sitten uskottu, etät kenelläkään voisi sellaista nimeä olla "missään valtakunnassa". Vanhemmillani oli vilkas mielikuvitus ja jokainen meidän perheen lapsistamme sain yhden "erikoisen" nimen ja muut nimet tavallisia.
Ps. En ole viestiketjun aloittaja, mutta vastaavanlaisissa tilanteissa ollut.
AIVAN ERIKOISEN MIELENKIINTOISTA!
KERRO JUURTA JAKSAIN!
JEESUS PONTIUS BENJAMIN PILATUS.
KÄYTÄN YLEENSÄ PONTIUS-NIMEÄ JOTTEN PALJASTUISI KAIKENLAISILLE KUSIPÄILLE.
Itse olen tavannut olosuhteiden pakosta aika monta treffituttavuuttani ihan omassa kodissani, mutta en koskaan hätiköiden. Aina olen heidän kanssaan viestitellyt niin treffien kuin sähköpostinkin kautta ja tutustunut heihin tarkemmin sekä jutellut lukemattomat kerrat puhelimessa heidän kanssaan. Kun tutustuu kaikessa rauhassa, niin kyllä vieraaseenkin ihmiseen oppii luottamaan ja uskaltaa kertoa itsestään asioita. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata jossain vaiheessa tunnistaa, että millainen tyyppi on ja uskaltaako sitä tavata lainkaan. Minulle ei ainakaan tapaamistani ihmisistä ole tullut minkäänlaisia häiriköitä vaikka tietävätkin, että missä asun ja en milläänlailla edes osaa heitä pelätäkään. Tervettä rohkeutta vaan mukaan ja treffailemaan :)
Nimeni kerron yleensä jo parin viestin jälkeen. Tai siis annan varmimman s-psotiosoitteeni, josta nimeni selviää. Puh.nron annan hieman pidemmän kirjoittelun jälkeen, jos toinen pyyttää ja antaa omansa. Osoite selviää sitten vasta, kun ollaan tapailtu...
kenellekään kehen satun törmäämään täällä netissä! Lähes kaikki miehet keneen olen täällä törmännyt on olleet näitä vitun häirikköjä jotka sitten soittelee ja tekstailee ikuisuuden senkin jälkeen kun ei enää vois kyseisen kusipää vähempää kiinnostaa! Jo kolme kertaa olen joutunut vaihtamaan numeron ja ilman muuta salaiseksi mutta sitten "löytyy" taas joku idiootti joka ei tajua että puhelinnumero täytyy unohtaa sen jälkeen jos kyseistä tyyppiä ei enää kiinnosta tavata, mutta eihän miehet muutenkaan ajattele aivoillaan joten se onkin sitten jo heidän käsityskykynsä yläpuolella. Mikä teitä miehiä oikein tän asiaan suhteen riivaa? Ettekö tajua että teette vaan itsenne naurunalaisiksi? Nyt alan ilmottamaan kaikki vastaavat häiriköinnit poliisille, jospa sitten miehetkin oppisvat käyttäytymään vihdoin ja viimein.
Jos mies ei usko, että et halua kertoa tuntemattomalle ihmiselle nimeäsi tai antaa osoitettasi tai puhelinnumeroasi, niin etpä paljon menettänyt. Miksi mies tarvitsisi osoitettasi, jos ei olla kertaakaan tavattu. Ekat tapaamiset pitää aina sopia johonkin julkiseen paikkaan, ei koskaan kotiin. Netissä liikkuu niin paljon häiriintyneitä, että varovainen kannattaa olla.
En ikinä anna nimeäni, puhelinnumeroani, enkä osoitettani ennen kuin ollaan hyvin tutustuttu. En kerro yökerhoissakaan oikeaa nimeäni tuntemattomille miehille.